Tässä oli monta hyvää nostoa, lainaan nyt osan kirjoituksesta, ja vastaan ehkä paremmin sopivaan ketjuun. Lisäisin tähän, että firettäjä on hieman outolintu kaikkialla. Ymmärrystä ei oikein heru erilaisille tavoille elää, oli kyse firetyksestä, minimalismista tai vapaaherruudesta, vaan erilaisuuden kustannuksella jopa vitsaillaan. Usein vitsailun taustalla on ihan puhdas kateus, jos hieman pintaa raaputtaa, tai sitten vaan täydellinen ymmärryksen puute.
Ainoa sosiaalisesti hyväksyttävä tapa elää keskiluokalle on tili tuli tili meni -elämä, jossa shoppaillaan kaikkea kivaa kaapinperät täyteen. Kyllä selkääntaputtelijoita riittää, kun kerrot ostaneesi uuden telkkarin, mutta kun kerrot laittaneesi puolet tilistäsi jemmaan, niin eipä riitäkään. Salkkujen koosta puhuminen ei todellakaan ole mikään työpaikan kahvipöydän normipuheenaihe vielä tänäkään päivänä, vaan perisuomalaiseen tyyliin se on heti kerskailua.
Ylipäätään on vaikea mainita edes sijoitusasunnon omistamisesta ilman, että siinä on kerskailun kaiku suomalaisessa keskustelukulttuurissa. Meillä on sellainen kel onni on, se onnen kätkeköön -mentaliteetti edelleen, kun puhutaan sijoituksista ja oikeastaan sille on hyvä syykin, sillä kateellisia, katkeria ja pahantahtoisia ihmisiä riittää. Merkillinen piirre on tuo mainitsemasi seikka, että näillä kateellisimmilla on yleensä itsellään ollut hyvä mahdollisuus säästää edes osa tuloistaan ja omaan tekemiseen keskittyminen olisi aika paljon hedelmällisempää kuin energian polttaminen katkeruuteen, mutta 
.
Yhdysvalloissa ei ainakaan pintapuolisesti vaikuta olevan ollenkaan samanlaista kateuden kulttuuria kuin Suomessa. Lähtöajatuksena ei ole se, että jonkun toisen menestyminen on minulta pois, vaan se on upeaa, kun joku menestyy. Pikemminkin menestymistä siis ihaillaan ja menestyjiä nostetaan jalustalle “amerikkalaisen unelman” tavoittelun kontekstissa. No, kaipa sielläkin kateellisia riittää, mutta sitä ei vain näytetä ulospäin. On kai kateuden tunteella ollut ihmisen evoluutiossa jonkinlainen funktio, joka laittaa ponnistelemaan kovemmin, vaikka ainakin itse helposti näen sen yksinomaan haitallisena ajattelumallina, josta tulisi pyrkiä eroon.