Eikö tohon samaan tuottoon pääsisi nykyisin paljon vähemmällä vaivalla ja riskissä katsomalla jotain talletustilejä, joille maksetaan asiallinen korko tai jotain tuotto-osuuksia tms. Itse olen ainakin alkanut miettiä minkään kiinteistösijoituksen mielekkyyttä kun niissä on aina vaivaa ja riskiä. Toki Firettäjänä (jos olis), niin se voisi tarjota mielekästä tekemistä….
2 tykkäystä
Ainoa mitä itse voisi harkita on kesämökki paikassa jossa itse viihtyy. Mökki vuokralle 365vrk/vuosi ja jos on viikkoja kun ei ole vuokralaisia niin mökkeilee itse.
No, aika etäiseltä tuokin ajatus nyt tuntuu 
2 tykkäystä
Täältäpä löytyi mielenkiintoinen ketju.
Itsellä ikää n 50v ja osakesalkku on pitkäaikaisen sijoittamisen ansioista yli miljoonan. Ei velkaa. Korporaatioelämä jota on vedetty lähes 30v alkaa väsyttää ja ajatuksena olisi ensi vuonna antaa tilaa nuoremmille. PK- seudun ja jälkikasvun kustannukset toki arveluttavat mutta eivätköhän nuo vähitellen omille siivilleen nouse.
Ajatuksena on siis ottaa omaa aikaa ainakin tovi - toki työllistyminen tässä ja myöhemmässä iässä on pieni kysymysmerkki, mutta jospa elämä kantaisi.
Jos uskoo että työeläkkeen sitten joskus saa, niin ei tässä suurta riskiä pitäisi enää olla
64 tykkäystä
Oletko ekselöinyt millaiset sinulla on vuotuiset toteutuneet kustannukset? Sen kauttahan tuota kannattaa mallailla voiko salkun tuotoilla elää vai ei. Itse olen joskus klubiaskin kanteen laskeskellut, että vaatisi jotain tuota luokkaa salkun, että voisi vapaaherraksi heittäytyä …
Sinne on vielä kyllä matkaa 
8 tykkäystä
Suurinpiirtein joka ikisen FIRE- laskimen olen maailmassa kokeillut ja toki talousihmisenä itsekin laskenut. Salkun lisäksi on myös jonkin verran kässiä kohtuullisella korolla. Suht konservatiivisella 3-4% netolla kuukaudessa käteen tulee kolmisen tonnia, mikä ei nyt täysin riitä kattamaan elämisen kuluja, mutta tuskinpa täysin toimettomana istun toistakymmentä vuotta. Eläkettä tulee sitten joskus vähintään 2500-3000€ netto ellei tuo järjestelmä nyt täysin tilttaa.
Niin ne kk- kulut ovat n jossain yli 4000€, joten siinä on tarvittaessa varaa kiristää
15 tykkäystä
Moikka, haluaisitko jakaa inspiraatioksi muille miten olen moiseen tulokseen päässyt. Oletko pitkäjänteisesti säästänyt kuukausittain (esim 30v, 1000e/kk, ja pörssin tuoma 200%) tai onko tullut kertaluonteisia tuloja jotka olen sitten menesyksekkäästi pörssiin sijoittanut? Onko salkkusi ollut enemmän osinko- tai kasvuosakkeilla täytetty. Oletko onnistunut paremmin/huonommin mitä matkasi alussa suunnittelit? Onko pörssi kohdellut sinua hyvin? 
12 tykkäystä
Olen siinä mielessä onnekas että vanhempani ostivat ensimmäiset osakkeet minulle ollessani lapsi. Hyvin pieniä määriä mutta Orionia/Tamroa taisi olla. Orion on edelleen salkussa noilta ajoilta ja lisää on ostettu.
Koneen osakkeet 100kpl myin 1990-luvulla opiskeluaikana- paha virhe. Merkittävin käänne taisi olla sijoitus Tietotehtaaseen joskus 30v sitten. Olen vaan säästänyt ja ostanut osakkeita läpi elämäni. Suurimmat virheet liittyvät myynteihin ja uskoisin positioni olevan tuplat jos olisin nuorempana malttanut vaan holdata
Toki suht hyväpalkkaiset hommat ovat tässä auttaneet. Pääasiassa salkussani on kotimaisia osakkeita. Varmaan tyyppiesimerkki läpi elämän jatkuvasta osakesäästämisestä
56 tykkäystä
Tässä oli monta hyvää nostoa, lainaan nyt osan kirjoituksesta, ja vastaan ehkä paremmin sopivaan ketjuun. Lisäisin tähän, että firettäjä on hieman outolintu kaikkialla. Ymmärrystä ei oikein heru erilaisille tavoille elää, oli kyse firetyksestä, minimalismista tai vapaaherruudesta, vaan erilaisuuden kustannuksella jopa vitsaillaan. Usein vitsailun taustalla on ihan puhdas kateus, jos hieman pintaa raaputtaa, tai sitten vaan täydellinen ymmärryksen puute.
Ainoa sosiaalisesti hyväksyttävä tapa elää keskiluokalle on tili tuli tili meni -elämä, jossa shoppaillaan kaikkea kivaa kaapinperät täyteen. Kyllä selkääntaputtelijoita riittää, kun kerrot ostaneesi uuden telkkarin, mutta kun kerrot laittaneesi puolet tilistäsi jemmaan, niin eipä riitäkään. Salkkujen koosta puhuminen ei todellakaan ole mikään työpaikan kahvipöydän normipuheenaihe vielä tänäkään päivänä, vaan perisuomalaiseen tyyliin se on heti kerskailua.
Ylipäätään on vaikea mainita edes sijoitusasunnon omistamisesta ilman, että siinä on kerskailun kaiku suomalaisessa keskustelukulttuurissa. Meillä on sellainen kel onni on, se onnen kätkeköön -mentaliteetti edelleen, kun puhutaan sijoituksista ja oikeastaan sille on hyvä syykin, sillä kateellisia, katkeria ja pahantahtoisia ihmisiä riittää. Merkillinen piirre on tuo mainitsemasi seikka, että näillä kateellisimmilla on yleensä itsellään ollut hyvä mahdollisuus säästää edes osa tuloistaan ja omaan tekemiseen keskittyminen olisi aika paljon hedelmällisempää kuin energian polttaminen katkeruuteen, mutta 
.
Yhdysvalloissa ei ainakaan pintapuolisesti vaikuta olevan ollenkaan samanlaista kateuden kulttuuria kuin Suomessa. Lähtöajatuksena ei ole se, että jonkun toisen menestyminen on minulta pois, vaan se on upeaa, kun joku menestyy. Pikemminkin menestymistä siis ihaillaan ja menestyjiä nostetaan jalustalle “amerikkalaisen unelman” tavoittelun kontekstissa. No, kaipa sielläkin kateellisia riittää, mutta sitä ei vain näytetä ulospäin. On kai kateuden tunteella ollut ihmisen evoluutiossa jonkinlainen funktio, joka laittaa ponnistelemaan kovemmin, vaikka ainakin itse helposti näen sen yksinomaan haitallisena ajattelumallina, josta tulisi pyrkiä eroon.
25 tykkäystä
Minusta se jos jonkun toisen saavutukset laittavat ponnistelemaan kovemmin ei ole kateutta. Paremminkin motivaation lähde tehdä asioita. Mutta valitettavasti nuo keskustelut menevät juuri niin, että helppohan sinun on kun syyt x, y ja z. Tai oletuksena jos jollain on rahaa, siinä on automaattisesti sille köyhemmälle ns velkaa ja sinun täytyy esimerkiksi tarjota juomia, vaikkette muuten ikinä missään yhteydessä tekemisissä olisikaan. Minä en ole siis itse se rikas, vaan seurannut sivusta kun useampaakin menestynyttä yrittäjää on lähdetty noin kadehtimaan. Itse olen lähinnä kysellyt mielenkiinnosta, kuinka tilanteeseen on päädytty.
Piti tästä innostuneena googlettaa eräskin tällainen tuttu yrittäjä. Firma perustettu 80-luvulla, muutama vuosi sitten exit ja 8M€ pääomatuloja. Toisia tuo harmittaisi, itselle lähinnä tulee hyvä mieli kun joku onnistuu.
13 tykkäystä
Ne pahimman pään kateelliset tuntuvat olevan juuri niitä, jotka tyytyvät vain muhimaan siinä omassa kateudessaan, tekemättä tai edes aikomatta tehdä itse minkäänlaisia muutoksia.
Esimerkin vuoksi olen tehnyt 15 vuotta töitä päästäkseni kohti taloudellista riippumattomuutta (arviolta 5v vielä edessä), kateellisten kuitenkin pitäisi päästä sinne tyylillä “siirrä sun rahat mulle”.
Eräskin tuttava oli suorastaan katkeruuteen asti kateellinen ja ärsyynnyin jo itsekin siitä ainaisesta valittamisesta, niinpä annoin listan millä pääset samaan lopputulemaan kuin minä - ja aikaa menisi vain 20 vuotta. Hän ei ollut valmis käyttämään aikaa edes ajatuksen tasolla, ei tainnut lukea listaa edes loppuun, koska totesi nauttivansa elämästään eikä halunnut luopua mistään. Jos kerran pidät omasta elämästäsi, miksi olet kateellinen minulle, jonka elämää et edes halua? Ei kukaan meistä voi poimia vain rusinoita pullasta.
Argh kiitos ja anteeksi, kylläpä helpotti.
44 tykkäystä
Monesti saunailloissa/pikkujouluissa, varsinkin jos duunariporukkaa on mukana, sijoittajia pidetään kaiken pahan alkuna. Kaikenlaiset säästöt ja investointien puuttumiset nähdään sijoittajien vikana, jotka haluavat rahaa osinkoina. Osingot ovat kansankielessä rahaa, joka revitään duunarin selästä.
Siinä saa sitten varovasti kokeilla sanoa, että työntekijän ja sijoittajan intressit ovat kyllä yleensä samat, että firma menestyisi ja saisi kauppaa.
21 tykkäystä
Suomalaisilla töissäkäyvillä tuntuu olevan yleensä ainoa unelma, että asuntolaina olisi maksettu ennen eläkettä. Myös ihmisistä, jotka pystyvät vaihtamaan auton uuteen muutaman vuoden välein puhutaan ääni väristen, vaikka auto olisikin täysrahoitettu.
Sijoitusasunnoista ei tosiaan liikaa kannata työpaikkojen kahvipöydissä puhua tai pian huomaa saavansa asuntomoguli-lisänimen tai muun minkätahansa halventavan.
Kerran erään taloyhtiön kokouksessa missä päätettiin putkiremontin aloittamisesta tapahtui yksi hämmevimmistä puheenvuoroista mitä olen kuullut. Eräs osakas oli kerännyt muutaman muunkin osakkaan, joiden puolesta piti yhteisen puheenvuoron. Viesti meni lyhykäisyydessään siten, että putkiremonttia ei pitäisi aloittaa, koska tällöin vastike nousee ja ihmisillä ei ole varaa asua, jolloin asunnot joudutaan myymään halvalla asuntokeinottelijoille. “Haluatteko te ihmiset että meidän rakkaasta talosta tulee sijoittajien talo”. Täytyy sanoa että sijoittajaosakkaana oli olo kuin puulla päähän lyöty.
28 tykkäystä