Otinpa peruspessimistinä selvää avioparin omaisuuden jaosta jo liiton aikana. Ositus näyttäisi olevan mahdollista tehdä jo avioliitossa ollessa. On sellainen olo että tuo asia olisi hyvä hoitaa kuntoon niin ylläriero ei sotkisi arkea tulevaisuudessa jos haluaisi joskus jäädä elämään sijoituksilla. Ja omaisuus on paljon helpompi jakaa kun on vielä puheväleisssä.
Soitin verotoimistoon kysyäkseni avioparin välisestä kiinteistökaupasta. Oletan että joutuu maksamaan varainsiirtoveron ja kaupan voinee tehdä kiinteistön hallinnan järjestelmässä, mitä kautta hoituu lainhuuto ym jutut.
Ny sitte odottelen soittoa verotoimistosta, jossa ystävällinen naishenkilö jäi asiaa selvittämään. Kuulemma aika harvinaista tällainen osituksen teko jo liitossa ollessa. No joo, ymmärrän että vois monella mennä aamupäiväkahvi väärään kurkkuun jos puoliso alkais jutustella: “hyvin meillä mennee, mutta oon tässä miettinyt että ois hyvä aika pistää ommaisuus jakoon”
Jos toisella on säästöjä ja toisella ei. On tarpeen siirrellä varoja jo nyt niin on selvä peli. Jos tekee avioehdon, se määrää menettelyn vasta sitten erotilanteessa.
M. Osituksen ottaminen puheeksi on henkisesti helpompaa. Avioehdon tekeminen ehkä helpommin tökkää vastapuolella,
-Ikä ois pois jäädessä 57 v, elelisin omassa ruokakunnassa
-Työeläkekertymä noin 1500 €
-Sijotukset noin 700 000 e
-Ei lainoja
-Simppeli ok-talo, mökki. (Ja auto ym perusjutut)
Hokasin vasta vähän aikaa sitten, että Nordnetissä näkee sijotusten pitkän aikavälin vuosituoton. Se on noin 8 % vuodesta 2008. Eli noin 5-6 % tuotto käteen.
Välillä on epäuskoinen olo, tulisko todella 35t € käteen sijotuksista??? Mut niin Nordnet kertoo.
Järki sanoo että pärjäisin kepiästi, mut kumma ku arveluttaa. Elintavat on varsin pihit.
M. Ai ni. Sijotusten käteiskassa on ollu aina melko (turhan) iso, ehkä neljännes-viidennes keskimäärin. Sillai tuotto% mielestäni iha ok.
M2. Talo joutais myydä ehkä ja voisin asua enimmäkseen mökillä. Halvempi kaupunkikämppä välttäis, sillon irtois 100 000 € lisää sijotuksiin. Jos löytyis joku nainen jonka luona siipeilis, talorahat saattais säästyä kokonaan. Sitte ois 900 000 €. Se ois jo meleko hyvä möllöttelyraha.
Elks sulla jo nytkin oo ihan kohtuullinen kk-tulo saavutettu, jos osinkovirran ja eläkkeen jakaa vuoden ajalle se on Bruttona 4400€/kk. Ylemmän keskiluokan kuukausipalkka tasoa. Jos sulle jää verojen jälkeen tuosta ~3000€ / kk rahaa ja sulla ei ole lainaa niin mukavastihan tuolla elelee? Toki riippuu elinkustannuksista, mutta mainitsit että sulla melko pihit kulutustottumukset.
Firetyksestä ei enää juuri kuule puhuttavan. Nekin jotka vielä pari-kolme vuotta sitten olivat kovasti menossa ennallis-eläkkeelle kotinsa sisälämpötilaa pudottamalla ja rasvattomaan raejuustoon siirtymällä, ovat hiljenneet. Liekö kaikki jo toteuttaneet unelmansa? Vai onko jo säästetty nettiyhteydestäkin eikä työnantaja anna surffata Indessä?
Omalla kohdalla tämä ei koskaan tule tapahtumaan. Elämä on tässä ja nyt eikä kolmenkymmenen vuoden kuluttua. Lähipiirissä on lisäksi ollut sen verran monta suolistosyöpää, sydänkohtausta, autokolaria ja katolta putoamista että kaiken katoavaisuus on konkretisoitunut ihan riittävästi.
Kaikille, jotka miettivät rahakasansa kohtaloa tai sen riittävyyttä, sanoisin siis että sijoittakaa itseenne vielä kun ehditte.
Mietihän nyt uudestaan, miksi olisit vielä kolme vuotta töissä kun voisit lopettaa heti? Talo myyntiin ja muutat mökille. Jos tulee kylmä niin karauttaa talveksi päiväntasaajalle.
Kaikki tuo voi tapahtua. On kuitenkin hyvä muistaa, että suurin osa meistä elää aivan normaalin ja pitkän elämän - ei kannata siis olla kaikki tai ei mitään -tyylisesti suurkuluttaja tai supersäästäjä, vaan valita se kultainen keskitie.
Ku on se ihan asiallinen mökki, valmistunut 2008, rantasauna ja palju, Oulujokivarressa. Vapaaukkelina vois olla iha hauska vähä vuokraillakin sitä. Vaikka lapsiperheelle palju lämmitettynä ja tarvittaessa kyytikin, reilu 50 km Oulusta. Vaikka yks vkonloppu/kk. Sais sillä mökin juoksevat kulut katettua. Mutta ei ehkä varsinaisesti tienois. Tiedä häntä oisko vaivan väärti. Vuokralaiset kuulemma voi polttaa kauhiat määrät polttopuita jos oikein intoutuvat kokkoja pitämään. Sittenhä sitä olis vähä niinko muka pienyrittäjä niin vois valittaa kuin kova osa on yrittäjällä Suomessa.
M. Sitte tuli mieleen että olen pitänyt työkavereiden lapsille eräänlaista traktorikerhoa. Erityinen herkkyysikä traktoriasioihin miehillä on noin 5 vuotiaana ja uudelleen 50 vuotiaana. Ekana herkkyysikäkautena into on iha kauhia. Kun kysyy joko paleltaa, ikinä ei palele. Vaikka on avorattori. Silläkään ei tienoo.
Firetyksessä kannattaa muistaa aikajänne: Jos omat tulot eivät ole kovin suuret, niin säästöaika on helposti 20-30 vuotta, jotta saavuttaa halutun elintason myös FIRE vuosina. Matka on usein pitkä ja ehkä useimmat eivät tässä ketjussa (tai mediassa) kovin paljon huutele alku tai keskivaiheessa matkalla kohti FIREä. Median huomio menee mielestäni myös aalloissa: osakesyklin huipulla juttuja on enemmän.
Enpä usko, että firettäminen on mihinkään kadonnut. Säästeliäitä pääomatuloilla elävät ihmisiä on ollut ennenkin. Kyse ei ole mistään täysin uudesta ilmiöstä. Se on vain brändätty FIRE:ksi nykyvuosina.
Ymmärrän tuon ajatuksesi elämän haavoittuvaisuudesta enemmän kuin hyvin. Monelle itsellenikin tärkeälle ihmiselle on sattunut ikäviä asioita melko nuorena. FIRE vaatiikin luonteelta positiivisuutta yleensä ja uskoa tulevaisuuteen. Tämä ei ole aina helppoa ylläpitää meistä kenellekään, kun elämän myrskyt heittelevät.
Laitan hieman omaa tarinaani tähän ketjuun samalla:
Nyt ikää 45 vuotta ja olen ollut säästeliäs koko aikuisikäni. Enimmillään säästämisaste on ollut 50-60%. Keskiarvo jää kuitenkin matalammaksi. Jos työpaikka pysyy alla lähivuodet, niin jossain 50-55 vuoden haarukassa salkku tullee olemaan riittävä FIREttämiseen, jos näin päätän.
Sanoisin, että kohtuus kaikessa.
“Kaikki sileäksi” tilipäivänä ajattelumalli ei ole kovin turvallista elämää, jos tulee ikäviä yllätyksiä. Ei sopisi ainakaan itselleni.
Toisaalta vaikkapa itselleni menisi liian kurjistavaksi, jos yrittäisin väkisin säästää 65-70(+)% tuloista. Ei siinäkään olisi mitään mieltä. En itse tavoittele kovinkaan leveää elämää. Olen tyytyväinen jo varsin vähästä. Se helpottaa korkeahkon säästämisasteen saavuttamista.
Raha merkitsee itselleni vapautta tehdä tulevaisuudessa enemmän haluamiani asioita. Toki voi mennä henkikin ennen FIREä, sen myönnän.
Sanoisin, että taloudellinen riippumattomuus (FI) on itselleni päätavoite. En halua stressata vaikkapa työttömyydestä tai yllättävistä menoista. Säästämällä kerään itselleni option kuluttaa enemmän myöhemmin tai tehdä töitä vähemmän.
Määrittelen RE:n osuuden itselleni sopivasti, kun aika koittaa. Vaihtoehtoina olen hahmotellut:
Retire Early = perinteinen FIRE
Relax Early = vähennän työntekoa vaikkapa 30h / viikossa max. ja käytän enemmän aikaa vapaa-aikaan yleensä, matkusteluun yms.
Recreational Employment = teen vaikka kesälomatuurauksia tms. ajan kuluksi osan vuodesta. Muina aikoina teen omia juttuja oman mielen mukaan.
Jotain ihan muuta, jos tulee parempi vaihtoehto mieleen tai se nykyiselle(/tulevalle) työnantajalle sopii. Yrittäjyyden kokeilemisen taidan tosin jättää väliin.
Jokaisen FIRE:ä tavoittelevan kannattaakin itse määritellä oma reittinsä taloudellisen itsenäisyyden polulla varsin vapaasti. Suunnitelmaahan voi aina muuttaa matkan varrella, jos kiinnostaa paremmat autot, kesämökit ja mitä lie. Näitä ostellessa vain sitten tuleekin helposti puurrettua eläkeikään asti.
Elämä on valintoja. Hienointa on, että voimme usein (vaikkei aina) vaikuttaa sen kulkuun omilla valinnoillamme.
Mikä on tavoitteesi ja sen aikataulu?
Tavoite on tulla toimeen osinkotuloilla ja lopettaa kokopäiväinen palkkatyö. Tähän tarvitaan noin 300k€ sijoitussalkku. Tavoite toteutunee vuodessa-parissa.
Missä menet tällä hetkellä tavoitteen suhteen?
Sijoitussalkku noin 280k€, metsätila järven rannalla noin 240k€ + kerrostaloasunto, vene, auto ja tavaroita.
Nettovarallisuus noin 670k€, osinkotulot brt 10k€ vuodessa, palkkatulot brt 86k€. Nämä siis 2024 lukuja.
Oletko karsinut kuluja/mikä on säästöprosentti?
Olen aina ollut säästäväinen omasta mielestäni, mutta joku voi pitää outona kun vene on maksanut yhtä paljon kuin asunto. Tällä hetkellä nettopalkasta menee 75 % säästöön.
Minkälaista elämää eläköitymisen jälkeen?
Nyt ikää alkaa olla ja työeläkettä kertynyt joku 2200€. Ajattelin lopettaa palkkatyön ja muuttaa veneeseen.
Mielenkiinnosta, minkälainen vene pitää Suomessa olla, että siellä voi asua vuoden ympäri? Missä pitäisit sitä talvella vesillä - rantojen jäätyminen jne?
Virallinen tavoite, joka on kirjattu myös blogiini, on 1,0 miljoonan euron varallisuus ja aikataulu 25 vuotta. Olennaista on saavuttaa tavoite kituuttamatta eli pihistämättä itselle tärkeistä asioista. Mutta kyse ei ole kovin vakavasta tavoitteesta - numeraalista tavoitetta paljon tärkeämpää on vapaus, jonka raha/varallisuus tuo. Miljoona on leikkimielinen tavoite ja sopivan pyöreä luku.
107 922,28 eurossa mennään, kuten hiljattain kirjoitin blogiin. Summa olisi varmaan kolmin tai nelinkertainen, jos ei olisi elänyt eli touhunnut kaikkea mukavaa välissä ja takapakkiakin on otettu. Kaikesta häseltämisestä huolimatta iso kuva ratkaisee aina tekemisen. Lisäksi ensimmäiset vuodet menivät hyvin maltillisella muutamien kymppien laittamisella säästöön, kun en heti sisäistänyt korkoa korolle -ilmiön merkitystä. Nyt sen alkaa tajuta, kun pelkät sijoitusten tuotot lähestyvät 10 000 euroa vuodessa. Yhtäkkiä alkaa miettiä, että hetkinen, sitähän voisi melkein jo elellä pelkillä sijoituksilla, jos ei ole asuntolainaa. No ei nyt ihan vielä, mutta kuitenkin.
Suurin säästö on aina tullut autottomuudesta. Lisäksi lähes koko aikuisiän olen asunut yksiössä. Tekemisen keskiössä on aina ollut kiinteät kulut minimiin -periaate, jolloin rahaa jää yli sekä säästöön että harrastuksiin. Säästöprosentti on ollut 50 paikkeilla jo pitkään, eikä tavoite edes ole kiristää sitä minnekään 70-80 % tietämille. Talouden menot tulee perattua säännöllisesti läpi, mutta minkäänlaista excel-budjettiseurantaa en ole koskaan pitänyt.
Olen aina ollut kova tekemään kaikenlaista, seisovaan veteen ei voi jäädä ihmettelemään maailman menoa. Tuskin tulee jäätyä oleilemaan kovin pitkäksi ajaksi. Ehkäpä omaa yritystä voisi pyörittää sen verran, että saa vähän lisää käyttöpääomaa ja samalla tekemistä.
Jatkuva tikkaiden ylöspäin kiipeäminen tuntuu olevan suurelle osalle ihmisistä luontainen ominaisuus. Uudet tasot saavat aikaan pienen onnellisuuden lisääntymisen, joka kuitenkin palaa normaalille tasolle vähän ajan päästä. Sitten tavoitellaan taas seuraavaa tasoa. Tätä kutsutaan hedonistiseksi adaptaatioksi.
Olin itse tuossa limbossa pitkän aikaa. Vähän parempaa puhelinta, telkkaria, kämppää, autoa, mitä vain. Sitten kun sain enemmän vapaata pääomaa niin toteutin vielä lähes kaikki haaveet. Ei sen takia että haluaisin naapureille tai muille näyttää vaan siksi että halusin kokea asioita. Noh, ehkä nuorempana oli halua näyttää myös ulkopuolisille jotain statukseen liittyviä asioita. Silloin milloin niihin ei oikeasti ollut varaa.
Jossain vaiheessa tajusin että tämä ei voi jatkua näin, aina on seuraava tavoiteltava asia. Tein silloin päätöksen että nyt on hyvä, en tarvitse enää mitään uutta, päinvastoin. Nyt olen todella tyytyväinen nykyiseen “tasooni”. Tälläkin hetkellä minulla on vielä liikaa kaikkea ja menossa on rauhallinen downgreidaaminen.
Varakkuuden kasvamisen myötä itsellä on alkanut korostumaan se puoli etten halua tuoda ilmi sitä mitenkään. Ei ole mitään tarvetta “kilpailla” naapurien kanssa. Ei ole tarvetta näyttää ulkopuolisille merkkejä omasta omaisuudesta, eikä minua kiinnosta muidenkaan omaisuudet. Ei tulisi mieleenkään ostaa esimerkiksi jotain kallista urheiluautoa. Minusta se olisi noloa. Money talks, wealth whispers.
En tosin osta mitään halpoja tuotteita, mutta syynä ei ole status, vaan kokemus siitä, että yleensä hinta korreloi vahvasti laadun kanssa.
Muistan opiskeluaikoina vierailleeni kaverin luona hänen solukämpässään. Kaverin kämppiksellä oli tyhjä huone jonka lattialla oli pelkkä retkipatja. Luulen että sen tyypin omaisuus koostui alle sadasta tavarasta ja hyvin näytti menevän. Siinä oli varmaan ne perustarpeet tyydytettynä ja halujen puolella oli kevyempää.
Niille tikkaille nousu aloitetaan jo aiemmin kuin omaa tahtoa on asian suhteen muodostunut. Päiväkoti, esikoulu, peruskoulu, harrastukset… Alulle paneva voima tulee vanhemmilta ja yhteiskunnalta, “tuossa on tikkaat, ala kiivetä”. Myöhemmin ehkä kuvittelee vielä voivansa vaikuttaa tikkaiden suuntaan ja kiipeämisnopeuteen, mutta viimeistään keski-iän kriisissä huomaa kiivettyjen tikkaiden olevan kokonaan väärällä seinällä ja asialle alkaa olla myöhäistä tehdä mitään. Pahimmassa tapauksessa omat lapsetkin on jo puolessa välissä perässä kiipeämässä…
