No olipa “kovat” sakot 
Ei hyvää päivää tätä toimittajien ymmärryksen tasoa…
3 tykkäystä
Puffaan Investor Amnesia -sivustoa, jossa käydään (yleensä) pilke silmäkulmassa läpi historian saatossa enemmän tai vähemmän unholaan jääneitä tilanteita. (Kiitos @Verneri_Pulkkinen saitin linkkaamisesta joskus kauan sitten!)
Viikon artikkelissa pohditaan elämmekö nyt epätavallisen hölmöjä aikoja, kun Dogecoinit sun muut virtuaaliset omaisuusluokat arvotetaan käsittämättömän korkealle? Vastaus: emme elä. Myös aiemmin erilaisilla virtuaaliomaisuuksilla on netottu rahaa.
Keksipä eräs herra MacGregor 1820-luvulla jopa kuvitteellisen maan, Poyaiksen, josta myytiin maata ja jonka nimissä MacGregor myi velkakirjoja.
Lainaus:
The hype surrounding MacGregor and Poyais steadily evolved into a full-fledged mania as thousands of engravings were sold around London and Edinburgh portraying the magnificent buildings and infrastructure of Poyais. Just to reiterate again, the reality was that Poyais was a largely uninhabited jungle with no infrastructure of the sort. But, no matter! Nonetheless, offices were opened in London and Edinburgh for selling Poyais land grants to excited applicants at 4 shillings an acre.
Varomaton investori erotetaan usein vain rahoistaan ja ylpeydestään. Poyais-maatilkkunsa ostaneista ja huijaukseen langenneista uudisasukkaista valtaosa menetti lisäksi henkensä hurrikaanien ja malarian kylväessä tuhoaan.
6 tykkäystä
Laitetaanpa nämä @Antti_Jarvenpaa:n hyvät artikkelit tänne talteen ja kaikkien lukijoiden löydettäväksi. Aina kun ei kaikkia ehdi lukemaan heti kirjoituspäivänä, niin helposti voi osa näistä mielenkiintoisista jutuista jäädä lukematta/unohtua lukematta ja hautautua muiden juttujen alle. Kiitos näistä mielenkiintoisista kirjoituksista. Jatka samaan malliin.
Artikkeli (15.6.2021):
Ja aiempi artikkeli (1.4.2021)
13 tykkäystä
Spinnovan listautumisen myötä saattaa olla kiinnostusta lukea myös suomalaisen tekokuituteollisuuden historiasta.
Yritin tehdä ketjuun jonkinlaista aikajanaa tekokuituteollisuuden ja yhden pörssissä noteeratun yhtiön vaiheista (Kuitu Oy/Säteri Oy). Viestin lopusta löytyy lähteitä aiheesta kiinnostuneille.
1800-luvun lopussa tekokuituteollisuus käynnistyi Ranskassa.
1920-luvulla tekokuitujen valmistuksen suunnittelu käynnistyy Suomessa.
1925-26 yksi suomalaisen kuituteollisuuden uranuurtajista, Kymi Oy:n Karl-Erik Ekholm (1896-1975) tutustuu tekokuituteollisuuteen Italiassa.
1931 Oy Kaukas Ab perustaa sellutehtaan yhteyteen koetehtaan tekosilkin valmistusta varten. Tarkoituksena valmistaa korkealaatuista tekosilkkiä italialaisille, japanilaisille ja ranskalaisille asiakkaille. (Sahi 2016, s. 180-184)
-Suomen selluloosateollisuuden nopean kasvun myötä kertyy ylimääräistä lipeää ja selluloosaa, joka halutaan hyödyntää tekokuitujen valmistuksessa.
1936 Enso-Gutzeit Oy:n johdolla perustetaan Kuitu Osakeyhtiö.
-Yhtiö saa valmistuslisenssin Feldmühle AG:ltä tekosilkin valmistusta varten. Nordisk Cellulosa AB myöntää lisenssin tekovillan ja kalvopaperin valmistusta varten.
1937-38 Kuitu Oy:n Jääsken Järvenkylän tehtaan rakennusvaihe
1938 tehdas aloittaa kehräämään puukuidusta sellupohjaista tekosilkkiä ja tekovillaa puuvillan korvikkeeksi ja kalvopaperia. Tuotannossa tarvittava energia saadaan 1937 valmistuneesta Rouhialan vesivoimalaitoksesta.
1938 Suomen Kuvalehti järjestää kilpailun, jossa haetaan uusille tuotteille suomalaisia tuotenimiä. Tekosilkin nimeksi valitaan Säteri, tekovillan nimeksi Silla ja kalvopaperin nimeksi Kelmu. Lähde: Suomen Kuvalehti 22.10.1938 no. 42, s. 31.
1938 Tehdas valmistaa 1 200 kg säteriä, 1 500 kg sillaa ja 1 000 kg kelmua vuorokaudessa. Lähde: Suomen Kuvalehti 16.9.1939 no. 37, s. 24.
1940 Moskovan rauhansopimuksen alueluovutusten seurauksena Kuitu Oy:n tehdas jää luovutetulle alueelle. Talvisodan aikana suuri osa koneista on evakuoitu Poriin, mutta Neuvostoliiton vaatimuksesta kaikki luovutetulta alueelta pois viedyt koneistot luovutetaan NL:lle.
1941 Kuitu Oy:n tuotantoa jatkamaan perustetaan Säteri Oy. Uusi yhtiö aloittaa rakentamaan Valkeakoskelle uutta tehdasta.
1942 Valkeakosken tehdas valmistuu jatkosodan aikana.
1942 Jatkosodassa luovutetut alueet vallataan takaisin ja Kuitu Oy:n Jääsken tehtaan tuotanto käynnistyy uudelleen. Kuitu Oy:n ja Säteri Oy:n yhdistämisestä keskustellaan, mutta yhtiöitä ei yhdistetä.
1942-1944 Kuitu Oy:n osake noteerataan Helsingin pörssissä yhtiön tahdosta riippumatta.
1944 Moskovan välirauhan jälkeen Jääsken tehdas jää uudelleen Neuvostoliiton puolelle.
Säteri Oy:n myöhempiä vaiheita:
1950-luvulla Säteri laajentaa toimintaansa ja rakentaa kelmutehtaan ja aloittaa synteettisten lankojen kihartamisen.
1951 Säteri Oy listautuu Helsingin pörssiin
1971 Kerilon Oy fuusioidaan Säteriin
1974 Kemira ostaa Säteri Oy:n ja yhtiön historia itsenäisenä pörssiyhtiönä päättyy
1993 Kemira yhtiöittää Säteri-yksikkönsä ja nimeksi tulee Kemira Fibres Oy.
1994 Säteri saa patentin Visil-palosuojakuidulle. Kemiran innovaatioon perustuva piihappogeeliä sisältävä Visil-kuitu ei sisällä paloa ehkäiseviä kemikaaleja.
1997 Kemira myy Fibres Oy:n liiketoiminnan indonesialaiselle PT Inti Indorayonille
Tarkemmin tietoa löytyy esim. näistä lähteistä:
- Pekka Kaarninen: Säterin historia - 75 vuotta tekokuitu- ja kemianteollisuutta Suomessa. 2018.
- Jukka Sahi: Verkostot kaukaiseen Itään: Suomen kauppasuhteet Japaniin 1919-1974. Linkki (pdf)
- Antero Piha: Uusi teollisuudenala maahamme. Tekosilkin ja tekovillan esittelyä. Enso-Gutzeit-Tornatorin henkilöjulkaisu 4/1936
- Kuitu Oy:n keinokuitutehdas Järvenkylässä Jääskessä | Museovirasto | Finna.fi
- Säteri Oy — Osakehistoria
- Kuitu (yritys) – Wikipedia
- Vanha Säteri – Valkeakosken kotiseutuarkisto
- Aamulehti: Omistajapeli tyhjensi Säterin tehtaan
22 tykkäystä
Tämä Acumenin tviitti Enronin seurannanaloituksesta sopinee tänne.
Tässä vielä kuva jos ei aukea linkki:
Klassikkoelementtejä: yhtiö dominoi joka alueella mihin koskee, vaikka olisi vasta hipaissut, “edelläkävijä”, konservatiivinen DCF jne…
12 tykkäystä
En tiedä voisiko tätä höpötellä johonkin toiseen topikkiin, mutta wanhoja muistellaan nyt kuitenkin
Minulla tulee joitain todella vahvoja viboja finanssikriisiä edeltäviin aikoihin. Keltanokkana ihastelin kuinka lukuisat konepajat (check) ja pääomavaltaiset sykliset bulkkituottajat (check check) takovat hyvää tulosta. Muistan kuinka Rautaruukki (RIP) takoi vuosia 20-30 prosentin Sipo-tuottoa ja oli jo 06 jälkeen nettovelaton. Tulosta syntyi ja keltanokat pistivät vähäisiä kesätyörahojaan uuteen normaaliin. Mikä voisi mennä pieleen 
Mutta juu. Olkaa ihmeessä varovaisia näiden pääomaintensiivisten firmojen kanssa. Kirjaimellisesti sitä korkeammalta pudotaan ja syvemmälle mitä korkeammalla tuottokäyrä on edellisessä supersyklissä
Päivänjatkoja 
39 tykkäystä
Bretton Woodsin ja kultakannan hajoamisesta tuli eilen kuluneeksi 50 vuotta. 15.8.1971 Nixon ilmoitti, että dollarilla ja kullalla ei ole enää kiinteää 35 $ vaihtosuhdetta ja dollarin arvo saa lillua markkinalla vapaasti. Bretton Woods ajautui ongelmiin jo 60-luvulla, kun aiemmin sodan runtelemat maat muualla maailmassa palasivat takaisin tehtaat pauhaten.
Blumman Authersilla oli hyvä artikkeli aiheesta.
Toisin sanoen, nykyisellä FIAT-systeemillä on 50-vuotissynttärit. 
21 tykkäystä
Mielenkiintoinen artikkeli inkvisition vaikutuksesta Espanjan eri alueisiin taloudellisesti.
In areas without measured persecution, annual GDP per capita is significantly higher than in areas where the Inquisition was most active. Local levels of persecution continue to influence economic activity and basic attitudes some 200 years after the abolition of the Inquisition, undermining trust, reducing investments in human capital, and impoverishing hardest-hit areas.
9 tykkäystä
30 vuotta sitten tapahtui isoja muutoksia Suomen ja naapuruston historiassa. Uusia valtioita syntyi ja eräs iso mörkö lakkautti itse itsensä. Huvittava detalji: Neuvostoliiton ns. juntan vallankaappausyrityksen aikana sekä Venäjän että Viron johto mietti pakolaishallituksen perustamista Suomeen.
Vaikka suuri muutos tapahtui odotettua pienemmällä fyysisellä rytinällä, merkitsi itänaapurin luhistuminen talouden näkökulmasta rajua myllerrystä. Yrityksille ja tavallisille ihmisille. Tarinoista ei ole pulaa ja vaikka ette haluaisikaan, kerron niitä silti. Yksi muistikuva liittyy lapsena pakkohuutokauppaan, kun jonkin etäisen sukulaisen uusi talo myytiin lainakulujen pompattua taivaisiin. Tai koulussa kuulin rehtorin toteavan opettajalle “rahoja on leikattu ensi vuodelle reilusti, tämä taitaa olla viimeinen luokkaretki pitkään aikaan”.
Talouskieleen jäi monta sanaa, joihin iskettiin pysyvästi tuon ajan leima. Kuten nurkkaaminen, jupit, valuuttalainat ja erityisesti kasinotalous. Erään määritelmän mukaan kasinotalous tarkoittaa pörssipeliä, jossa osakkeiden hinta perustuu erityisesti mielikuviin. Onneksi tästä ajasta on opittu, jalat pidetään maassa eivätkä vaaleanpunaiset mielikuvat sotke arvonmääritystä enää koskaan!
Katselusuositus koko YLEn neliosaiselle sarjalle, tapahtui katselu nostalgia- tai oppimismielessä!
18 tykkäystä
Hurjia aikoja, vaikka itse tuli oltua vielä nassikka noihin aikoihin. Sen verran muistan, että olin ensimmäisiä ikäluokkia, jotka joutuivat kierrättämään oppikirjoja eteenpäin. Kirjat piti olla päällystettynä ja voi sitä huutia mikäli piirteli ylimääräistä 
Porukoiden viimeinen lainanlyhennys oli joskus samoihin aikoihin ja siivotessani arkistoja jäi mieleen, että korko taisi olla jotain reippaat 20 pinnaa. Kummatkin jäivät työttömäksi ja mikäli lainoja ei olisi saatu maksettua pois niin pankki ei olisi paljoa neuvotellut, vaan talo olisi lähtenyt alta aikayksikön ja halvalla
Nuo olivat kovia aikoja. Finanssikriisistä jauhetaan paljon, mutta ei tuo normipulliaisten arjessa kovin ihmeellisesti ole näkynyt verrattuna 90-luvun lamaan
16 tykkäystä
Jos nappaisi noilta ajoilta vaikkapa 12 kk jakson 8/91–8/92, kuulostaako kenestäkään tutulta:
- vaikka makroa ei seuraisi eikä se kiinnostaisi, jokainen huomaa arjessaan että kuluttajahinnat liikkuvat kuukausi kuukaudelta hieman enemmän eri tavalla kuin mihin on totuttu
- nimelliskorot elävät erillistä elämäänsä tuosta, joten reaalikorko muuttuu
- reaalikorolla mitaten uusiin äärimmäisyyksiin menevä rahapolitiikka ajaa riskiassetteja tiettyyn suuntaan
- jos uskaltaa kyseenalaistaa sen vääjäämättömyyden mihin suuntaan rahoitusolot varallisuusarvoja ajavat, siitä ei välttämättä saa kahvipöydissä ymmärrystä
- tapana ajatella että varallisuusarvojen osalta toistaiseksi trend is your friend mutta reagoidaan sitten kun näkymät muuttuvat
Suomi 8/91–8/92 vs. USA tänä vuonna on ehkä vielä parempi analogia koska siellä isommat liikkeet olleet tänä vuonna inflaatiossa kuin Suomessa.
2 tykkäystä
Tuli luettua Johannes Ankelon kolumni Fiatiin (Dollari) siirtymisestä ja erityisen kiinnostavaa oli hänen haastonsa inflaation tarpeellisuudesta: Jo yläasteelta ja lukion yhteiskuntaopin tunneilta muistan, miten todettiin EKP:n pitkän aikavälin inflaatiotavoitteen olevan 2%, jotta talous pysyy käynnissä. Deflaatio kun johtaisi väistämättä talouden pysähtymiseen ihmisten säästäessä rahojaan, koska tuotteen saisi tulevaisuudessa halvemmalla. Ostin tämän perustelun (ja kuulostaa se edelleenkin loogiselta), mutta Ankelon kirjoitus sai minut ajattelemaan uudelta kannalta:
Miten 1%:n deflaatio oikeasti vaikuttaisi kuluttajien käyttäytymiseen? Jos ihmiset ovat valmiita maksamaan useiden prosenttien korkoja rahoitussopimuksista saadakseen uuden puhelimen, auton ym laitteen nyt, eikä vuoden päästä. Miksi he odottaisivat vuoden, jonka jälkeen 1000€:n iPhone maksaisi 990€?
Toinen teorian “kumoava” ajatukseni on, että suurinosa kuluttajien hankinnoista on pitkälti välttämätöntä korvauskysyntää, jota on käytännössä mahdotonta siirtää (kuten ruoka, vaatteet, energia jne). Jos maltillinen deflaatio johtaisi tietokoneiden, autojen jne edes hieman harvempaan uusimiseen, kiittäisi myös maapallo.
“Fiat-standardissa keskuspankit käyttävät valuuttaa aseenaan. Valuutan arvon alentaminen muita valuuttoja vastaan antaa sille edun globaalissa kaupankäynnissä ja auttaa valuutan arvoa alentavaa valtiota hyötymään muiden maiden talouskasvusta.”
Kolmanneksi pohdin Ankelon yllä olevaa kommenttia. Onko fiat valuutan ainoa tarkoitus toimia aseena muiden valtioiden ulkomaankauppaa vastaan? Johtaako tämä jonkinlaiseen ylilyöntiin (Olisiko koronaelvytys jo sellainen?), kuten ydinaseissa (=kapasiteettiin tuhota maailma moninkertaisesti), kunnes järki palaa ja sovitaan rajoituksia valuuttojen manipulointiin.
Ankelolla oli myös paljon virtaviivaistettuja ajatuksia, joiden kausaatiosta en olisi ollenkaan varma. Esim
Pienituloisten tulojen kasvu tyssäsi kuin seinään vuonna 1971, sen jälkeen rikkaimmat ovat rikastuneet entisestään.
Tähänhän on vaikuttanut esim globalisaatio ja automaation yleistyminen. Matalapalkkaista tehdastyötä jne on siirtynyt kehittyviin maihin, joka hillitsee palkkojen kasvua. En osaa sanoa paljonko ne ovat vaikuttaneet, mutta ei siitä pelkästään valuuttaa voi syyttää.
45 prosentilla amerikkalaisista ei ole sijoitusomaisuutta lainkaan ja 78 prosenttia elää kädestä suuhun. Tämä joukko kärsii inflaatiosta eniten.
Jälkimmäisestä tarttuisin etenkin tuohon 78%:iin joka elää kädestä suuhun. Järkevällä taloudenhallinnalla olisi mahdollista pienetään tuota osaa merkittävästi, mutta amerikkalainen elämäntapa vaatii kuluttamaan. On täysin oma valinta, jos haluaa kuulua porukkaan, jolla on sijoitusvarallisuutta, mutta tulot eivät silti tahdo riittää. Muistan lukeneeni, että keskivertoamerikkalaisella on yli 30000USD pelkästään luottokorttivelkaa. Toki amerikkalainen Credit Score järjestelmä käytännössä vaatii käyttämään luottokorttia, mutta voihan sitä korttia käyttää kohtuudellakin.
Korostetaan lopuksi etten todellakaan ymmärrä riittävästi fiat vs kultakanta eroja, tai miksi nähtiin tarpeelliseksi siirtyä kultakannasta fiatiin. Taloustiede on makuuni aivan liian epämääräistä ja spekulatiivista luonnontieteisiin verrattuna.
Lisäksi myös sitä, etten pidä Ankelon (tai kenenkään muun) tyylistä tarjota Bitcoinia ratkaisuksi kaikkiin ongelmiin.
Olisi mukavaa kuulla etenkin @Marianne_Palmu tai @Verneri_Pulkkinen ajatuksia. Mihinkään kovin syvällisiin ei tarvitse vielä mennä 
EDIT: linkki artikkeliin 50 vuotta sitten dollari siirtyi kultakannasta fiat-fiaskoon | Sijoitustieto.fi
12 tykkäystä
Kiitos taas hyvästä markkinakatsauksesta @Marianne_Palmu!
Mainitsit, että Italian valtionvarainministeriö ennustaa jopa 6%:n kasvua. Tuli mieleeni, että onko tehty tutkimusta siitä, kuinka hyvä ennustetarkkuus milläkin instituutiolla on. Ei välttämättä Italiasta tai Suomesta, mutta esim USAsta?
Esimerkkinä Suomi:
Näppituntumalla ajattelisi, että valtionvarainministeriö taipuisi optimismiin esimerkiksi työllisyystoimien vaikutusten arvioinnissa… Myös poliittinen paine saattaa vaatia “rohkaisevia sanoja” kylmän totuuden sijaan.
Toisaalta taas OECD:n tai IMF:n ei ehkä oleta panostavan pienen Suomen arviointiin samanlaisia muskeleita kuin Saksa, Ranska tai UK? Luulisi myös pankkien taipuvan optimismiin, sillä jäähtyvä taloudellinen aktiviteetti haittaa niiden liiketoimintaa.
Luottoluokittajien tai Suomen Pankin objektiivisuus ei saa minulta enää varauksetonta luottoa, koska subprime-lainoille ilmeisesti ostettiin (tai ainakin vahvasti voideltiin) AAA-luokitukset. Keskuspankit taas ovat olleet vahvan poliittisen vaikuttamisen kohteita viimeisen vuosikymmenen. Niiden riippumattomuus on enää muisto vain.
Yllämainitut biakset eivät välttämättä ole edes tietoisia, vaan työpaikan ilmapiiri ja asenteet saattavat ohjata tällaiseen käytökseen tiedostamatta.
Käytetäänkö esimerkiksi Suomen Pankin tai VM:n näkemyksiä muiden arvioitsijoiden tutkimuksen pohjalla? Mitkä muut laitokset Suomen taloutta vielä arvioivat?
4 tykkäystä
Moikka! Kiitos kysymyksistä ja samalla erinomaisesta ideasta. Tein yli kaksi vuotta sitten EKP:n ja Fedin ennustetarkkuudesta artikkelin, ja se onkin aika jo päivittää. Alkuperäinen artikkeli on tässä, (ja päivitystä luvassa todennäköisesti ensi viikolla):
Valitettavasti muista instituutioista minulla ei ole vastaavia lukuja. Yleisesti ottaen heikkoutena ennusteissa on aina se, että ne eivät luonnollisesti arvioi talouden sokkeja. Kirjoitankin artikkelissa, että “Euroopan keskuspankilla ja Federal Reservellä on varmasti käytössään laajat resurssit ennusteiden laatimiseen, mutta siitä huolimatta taloudessa ilmenee aina yllättäviä tekijöitä, jotka sekoittavat pakan. Talousuutisissa näytetyt talousennusteet ovat lisäksi yhteen lukuun typistettyjä mediaaneja tai keskiarvoja (ei ennustehaarukkaa), mikä tekee osumatarkkuuden epäonnistumisista vieläkin armottomampia.”
OECD ja IMF tekevät ennusteensa myös Suomelle, ja täkäläisistä instituutioista ennusteensa julkaisee mainitsemasi Suomen pankki ja valtiovarainministeriö, useat pankit, tutkimuslaitokset kuten Etla ja PT. Siihen en osaa sanoa tarkkaa vastausta, että kuinka paljon tietoja jaetaan eri instituutioiden välillä. Jo muutama vuosi sitten HS:ssä julkaistiin artikkeli(on maksumuurin takana), jossa esiteltiin VM:n ja Suomen pankin malleja. Ne ovat nimeltään Kooma ja Aino, ja ainakin Suomen pankin Ainoa kehuttiin hyvinkin edistyneeksi, kun aikoinaan omia jatko-opintojani tein. Kumpikin on monimutkainen ja vaikuttava malli, sillä esimerkiksi valtiovarainministeriön simulointeja käytetään talouspoliittisen päätöksenteon välineenä.
Mukavaa viikonloppua!
8 tykkäystä
Täällä päin Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulu on jakanut vuodesta 1998 alkaen Vuoden talousennustaja -palkintoa, jossa verrataan Suomen taloutta ennustavien instituutioiden osumatarkkuutta. Vuoden 2020 palkinto meni Palkansaajien tutkimuslaitokselle. Historian aikana eniten ykkössijoja ovat saaneet Nordea, Pellervon taloustutkimus sekä Suomen Pankki, joista jokainen on ollut paras ennustaja neljästi.
Vuoden 2019 tulosten julkaisun yhteydessä on avattu tarkemminkin huomioon otettuja muuttujia ja pisteytystä sekä lisätty vertailua ennusteiden ja toteutumien välille.
10 tykkäystä
Kiitos taas hyvistä artikkeleista. Täytyy myöntää, että oletin arvioiden olevan pitkälti analyysitiimin tulosta, eikä pitkälle viedyn matemaattisen mallin hyödyntämistä.
HS:n artikkeli ei mennyt kovinkaan syvälle noiden DSGE-mallien tekniseen toteutukseen. Omaan korvaan särähti (Ja myös Haaparanta kritisoi) miten mallin pohjaksi on valittu jokin tietty talousteoria. Tässähän on varsin suuri riski systemaattiselle virheelle, jos valittu teoriapohja onkin virheellinen. Malli voi toimia hyvin, mutta sen antamat tulokset ovat enemmän vähemmän virheellisiä.
Tuosta @jyrkiboy n postaamasta kuvaajasta näkee etteivät mallit tahdo ennustaa kovinkaan herkästi talouden supistumista.
4 tykkäystä
Vuonna 1928 USA:ssa vallitsi vahva yleinen mielipide että osakesijoittaminen oli tavan kansalle erinomainen tapa vaurastua. Yksi suosittu urheilulaji oli haistella tulevia kurssiraketteja. Yleensä niitä ajateltiin löytyvän siitä korista jossa oli viime aikojen kovia nousijoita.
Sitä mukaa kun 1929 eteni, spekulatiivisen pelaamisen tulokset muuttuivat epätyydyttäviksi. Kuitenkin yleinen usko osakesijoittamiseen oli edelleen särötön. Niinpä kansan ostokiinnostus keskittyi blue chip -jätteihin.
Kesällä ja alkusyksyllä 1929 kova blue chip -vetoinen kurssinousu sai yhtä useamman pohtimaan pientä voittojen kotiuttamista.
Kaikki päätyivät samaan pelikirjaan eli annetaan voittojen kumuloitua ja luotetaan intuitioon siinä millä hetkellä on sopiva hetki kotiuttaa voittoja. Kaikilla oli sama idea, eli kun heikot signaalit kurssilaskusta mahdollisesti joskus ilmaantuvat, otetaan siinä kohtaa voittoja kotiin vaikka ihan hitusen edellisviikon noteerauksia heikommilla kurssitasoilla.
Sillä vivutuksella joka silloin oli valtavirtaa, tuollainen kaikkien jakama pelikirja viritti aikapommin.
Sitten lokakuussa 1929 maakuntien miehet* alkoivat nähdä heikkoja signaaleja suhdanteen aivan lievästä pehmenemisestä. Jossain Keskilännessä pikkukaupungissa jonkun naapurin firma oli saanut pikkuisen vähemmän tarjouspyyntöjä kuin oli odottanut tai vastaavaa. Sattumalta aika moni maakunnan mies päätti ottaa voittoja kotiin samaan aikaan.
Manhattanilla talousbuuminarratiivi oli vielä täysin särötön.
Lokakuun 24. päivän aamuna osa maakuntien miehistä sai osakkeistaan suurin piirtein sellaisen hinnan kuin olivat odottaneet. Sen sijaan kaikki Manhattanin sijoittajat joutuivat odottamattoman tilanteen eteen. Pörssi oli romahtamassa eskaloituvalla vaihdolla. Pelikirja oli hetkessä revitty paperisilpuksi. Ajatukset olivat sekaisin ja tunnemyrsky riehui.
Ihan ekat panikoijat niistä manhattanilaisista jotka olivat pelanneet velalla poistuivat katsomoon verissä päin mutta sijoitusura jäi toistaiseksi henkiin. Hieman myöhemmin uusiin realiteetteihin heränneet (tai käytännössä margin callilla herätetyt) menivät poikki.
Jos katsotaan kaikkia niitä pörssejä joiden historiaa ehkä joku tällä foorumilla tuntee…
… missään tuo kuvio ei käsittääkseni (korjatkaa jos olen väärässä 
) ole 1929 jälkeen toistunut noin dramaattisena.
Sen sijaan samoja elementtejä kuin 1929 mutta pienemmässä mittakaavassa on ollut usein.
Sijoittajat usein muistelevat että tilanteet joissa pelikirja on hajonnut, ajatukset sekaisin ja kova tunnekuohu päällä ovat aina lähteneet liikkeelle jostain isosta negatiivisesta uutisesta.
Tämä ei pidä paikkansa. Usein uutista ei ole ollut ollenkaan tai se on ollut vähäpätöinen.
Touko–kesäkuussa 2006 Helsingin pörssi laski 17 % keskellä väkevää noususuhdannetta käytännössä ilman mitään syytä. Jokin mitätön laukaiseva uutinen lopulta löytyi kun väkisin sellainen etsittiin. Käytännössä ainoa syy oli se että liian monella sijoittajalla oli liian samanlainen pelikirja voittojen kotiuttamiseen.
*tähän yhteyteen sopimatonta suomalaista terminologiaa käyttäen
33 tykkäystä
Vuodelta 1901 kovin tutunoloisia tuokiokuvia. Monopolien tarjoamiin mahdollisuuksiin osakesijoittajien rikastuttamisessa oli kova usko 
Silloin kuten nytkin kilpailulainsäädäntö oli USA:ssa olemassa mutta sijoittajat luottivat siihen että siitä ei käytännössä olisi jatkossakaan estettä monopolismille.
Robert Shiller, Irrational Exuberance, 2014 painos:
4 tykkäystä
Fiktiota toki, mutta legendaarista sellaista, vuodelta 1923:
Reminiscences of a Stock Operator - Wikipedia
Edwin_LeFevre_Reminiscences_of_a_Stock_Operator.pdf (trendfollowing.com)
“[…]there is nothing new in Wall Street. There can’t be because speculation is as old as the hills. Whatever happens in the stock market to-day has happened before and will happen again.”
“I never hesitate to tell a man that I am bullish or bearish. But I do not tell people to
buy or sell any particular stock. In a bear market all stocks go down and in a bull market they go up. I don’t mean of course that in a bear market caused by a war, ammunition shares do not go up. I speak in a general sense. But the average man doesn’t wish to be told that it is a bull or a bear market. What he desires is to be told specifically which particular stock to buy or sell. He wants to get something for nothing. He does not wish to work. He doesn’t even wish to have to think. It is too much bother to have to count the money that he picks up from the ground.”
“Speculation in stocks will never disappear. It isn’t desirable that it should. It cannot be
checked by warnings as to its dangers. You cannot prevent people from guessing wrong no matter how able or how experienced they may be. Carefully laid plans will miscarry because the unexpected and even the unexpectable will happen. Disaster may come from a convulsion of nature or from the weather, from your own greed or from some man’s vanity; from fear or from uncontrolled hope.”
“There are many thousands of people who buy and sell stocks speculatively but the
number of those who speculate profitably is small. As the public always is “in” the
market to some extent, it follows that there are losses by the public all the time. The
speculator’s deadly enemies are: Ignorance, greed, fear and hope. All the statute books in the world and all the rules of all the Exchanges on earth cannot eliminate these from the human animal. Accidents which knock carefully conceived plans skyhigh also are beyond regulation by bodies of coldblooded economists or warm-hearted philanthropists.”
“Urged by the deluge of bullish news items the public begins to buy the stock. These
purchases help to put the price still higher. In due course the predictions of the uniformly unnamed directors come true and the company resumes dividend payments; or increases the rate, as the case may be. With that the bullish items multiply. They not only are more numerous than ever but much more enthusiastic. A “leading director,” asked point blank for a statement of conditions, informs the world that the improvement is more than keeping up. A “prominent insider,” after much coaxing, is finally induced by a news agency to confess that the earnings are nothing short of phenomenal. A “well-known banker,” who is affiliated in a business way with the company, is made to say that the expansion in the volume of sales is simply unprecedented in the history of the trade. If not another order came in the company would run night and day for heaven knows how many months. A “member of the finance committee,” in a double-leaded manifesto, expresses his astonishment at the public’s astonishment over the stock’s rise. The only astonishing thing is the stock’s moderation in the climbing line. Anybody who will analyse the forthcoming annual report can easily figure how much more than the market-price the book-value of the stock is.”
“The public always wants to be told. That is what makes tip-giving and tip-taking
universal practices. It is proper that brokers should give their customers trading advice
through the medium of their market letters as well as by word of mouth. But brokers
should not dwell too strongly on actual conditions because the course of the market is
always from six to nine months ahead of actual conditions. Today’s earnings do not
justify brokers in advising their customers to buy stocks unless there is some assurance that six or nine months from today the business outlook will warrant the belief that the same rate of earnings will be maintained. If on looking that far ahead you can see, reasonably clearly, that conditions are developing which will change the present actual power, the argument about stocks being cheap today will disappear.”
5 tykkäystä