Historianurkka: pörssin historiaa, finanssihistoriaa

Gadus · Heinäkuu 27, 2021, 7.49am

En tiedä voisiko tätä höpötellä johonkin toiseen topikkiin, mutta wanhoja muistellaan nyt kuitenkin

Minulla tulee joitain todella vahvoja viboja finanssikriisiä edeltäviin aikoihin. Keltanokkana ihastelin kuinka lukuisat konepajat (check) ja pääomavaltaiset sykliset bulkkituottajat (check check) takovat hyvää tulosta. Muistan kuinka Rautaruukki (RIP) takoi vuosia 20-30 prosentin Sipo-tuottoa ja oli jo 06 jälkeen nettovelaton. Tulosta syntyi ja keltanokat pistivät vähäisiä kesätyörahojaan uuteen normaaliin. Mikä voisi mennä pieleen

Mutta juu. Olkaa ihmeessä varovaisia näiden pääomaintensiivisten firmojen kanssa. Kirjaimellisesti sitä korkeammalta pudotaan ja syvemmälle mitä korkeammalla tuottokäyrä on edellisessä supersyklissä

Päivänjatkoja

Verneri_Pulkkinen · Elokuu 16, 2021, 6.22am

Bretton Woodsin ja kultakannan hajoamisesta tuli eilen kuluneeksi 50 vuotta. 15.8.1971 Nixon ilmoitti, että dollarilla ja kullalla ei ole enää kiinteää 35 $ vaihtosuhdetta ja dollarin arvo saa lillua markkinalla vapaasti. Bretton Woods ajautui ongelmiin jo 60-luvulla, kun aiemmin sodan runtelemat maat muualla maailmassa palasivat takaisin tehtaat pauhaten.

Blumman Authersilla oli hyvä artikkeli aiheesta.

https://www.bloomberg.com/opinion/articles/2021-08-15/nixon-broke-with-gold-50-years-ago-what-comes-next

Toisin sanoen, nykyisellä FIAT-systeemillä on 50-vuotissynttärit.

Verneri_Pulkkinen · Elokuu 17, 2021, 10.22am

Mielenkiintoinen artikkeli inkvisition vaikutuksesta Espanjan eri alueisiin taloudellisesti.

In areas without measured persecution, annual GDP per capita is significantly higher than in areas where the Inquisition was most active. Local levels of persecution continue to influence economic activity and basic attitudes some 200 years after the abolition of the Inquisition, undermining trust, reducing investments in human capital, and impoverishing hardest-hit areas.

In_Der_Esche · Elokuu 18, 2021, 6.34pm

30 vuotta sitten tapahtui isoja muutoksia Suomen ja naapuruston historiassa. Uusia valtioita syntyi ja eräs iso mörkö lakkautti itse itsensä. Huvittava detalji: Neuvostoliiton ns. juntan vallankaappausyrityksen aikana sekä Venäjän että Viron johto mietti pakolaishallituksen perustamista Suomeen.

Vaikka suuri muutos tapahtui odotettua pienemmällä fyysisellä rytinällä, merkitsi itänaapurin luhistuminen talouden näkökulmasta rajua myllerrystä. Yrityksille ja tavallisille ihmisille. Tarinoista ei ole pulaa ja vaikka ette haluaisikaan, kerron niitä silti. Yksi muistikuva liittyy lapsena pakkohuutokauppaan, kun jonkin etäisen sukulaisen uusi talo myytiin lainakulujen pompattua taivaisiin. Tai koulussa kuulin rehtorin toteavan opettajalle “rahoja on leikattu ensi vuodelle reilusti, tämä taitaa olla viimeinen luokkaretki pitkään aikaan”.

Talouskieleen jäi monta sanaa, joihin iskettiin pysyvästi tuon ajan leima. Kuten nurkkaaminen, jupit, valuuttalainat ja erityisesti kasinotalous. Erään määritelmän mukaan kasinotalous tarkoittaa pörssipeliä, jossa osakkeiden hinta perustuu erityisesti mielikuviin. Onneksi tästä ajasta on opittu, jalat pidetään maassa eivätkä vaaleanpunaiset mielikuvat sotke arvonmääritystä enää koskaan!

Katselusuositus koko YLEn neliosaiselle sarjalle, tapahtui katselu nostalgia- tai oppimismielessä!

Gadus · Elokuu 18, 2021, 8.13pm

Hurjia aikoja, vaikka itse tuli oltua vielä nassikka noihin aikoihin. Sen verran muistan, että olin ensimmäisiä ikäluokkia, jotka joutuivat kierrättämään oppikirjoja eteenpäin. Kirjat piti olla päällystettynä ja voi sitä huutia mikäli piirteli ylimääräistä

Porukoiden viimeinen lainanlyhennys oli joskus samoihin aikoihin ja siivotessani arkistoja jäi mieleen, että korko taisi olla jotain reippaat 20 pinnaa. Kummatkin jäivät työttömäksi ja mikäli lainoja ei olisi saatu maksettua pois niin pankki ei olisi paljoa neuvotellut, vaan talo olisi lähtenyt alta aikayksikön ja halvalla

Nuo olivat kovia aikoja. Finanssikriisistä jauhetaan paljon, mutta ei tuo normipulliaisten arjessa kovin ihmeellisesti ole näkynyt verrattuna 90-luvun lamaan

musa_2 · Elokuu 19, 2021, 8.38am

Jos nappaisi noilta ajoilta vaikkapa 12 kk jakson 8/91–8/92, kuulostaako kenestäkään tutulta:

vaikka makroa ei seuraisi eikä se kiinnostaisi, jokainen huomaa arjessaan että kuluttajahinnat liikkuvat kuukausi kuukaudelta hieman enemmän eri tavalla kuin mihin on totuttu
nimelliskorot elävät erillistä elämäänsä tuosta, joten reaalikorko muuttuu
reaalikorolla mitaten uusiin äärimmäisyyksiin menevä rahapolitiikka ajaa riskiassetteja tiettyyn suuntaan
jos uskaltaa kyseenalaistaa sen vääjäämättömyyden mihin suuntaan rahoitusolot varallisuusarvoja ajavat, siitä ei välttämättä saa kahvipöydissä ymmärrystä
tapana ajatella että varallisuusarvojen osalta toistaiseksi trend is your friend mutta reagoidaan sitten kun näkymät muuttuvat

Suomi 8/91–8/92 vs. USA tänä vuonna on ehkä vielä parempi analogia koska siellä isommat liikkeet olleet tänä vuonna inflaatiossa kuin Suomessa.

DarkRoast · Elokuu 20, 2021, 9.40am

Tuli luettua Johannes Ankelon kolumni Fiatiin (Dollari) siirtymisestä ja erityisen kiinnostavaa oli hänen haastonsa inflaation tarpeellisuudesta: Jo yläasteelta ja lukion yhteiskuntaopin tunneilta muistan, miten todettiin EKP:n pitkän aikavälin inflaatiotavoitteen olevan 2%, jotta talous pysyy käynnissä. Deflaatio kun johtaisi väistämättä talouden pysähtymiseen ihmisten säästäessä rahojaan, koska tuotteen saisi tulevaisuudessa halvemmalla. Ostin tämän perustelun (ja kuulostaa se edelleenkin loogiselta), mutta Ankelon kirjoitus sai minut ajattelemaan uudelta kannalta:

Miten 1%:n deflaatio oikeasti vaikuttaisi kuluttajien käyttäytymiseen? Jos ihmiset ovat valmiita maksamaan useiden prosenttien korkoja rahoitussopimuksista saadakseen uuden puhelimen, auton ym laitteen nyt, eikä vuoden päästä. Miksi he odottaisivat vuoden, jonka jälkeen 1000€:n iPhone maksaisi 990€?

Toinen teorian “kumoava” ajatukseni on, että suurinosa kuluttajien hankinnoista on pitkälti välttämätöntä korvauskysyntää, jota on käytännössä mahdotonta siirtää (kuten ruoka, vaatteet, energia jne). Jos maltillinen deflaatio johtaisi tietokoneiden, autojen jne edes hieman harvempaan uusimiseen, kiittäisi myös maapallo.

“Fiat-standardissa keskuspankit käyttävät valuuttaa aseenaan. Valuutan arvon alentaminen muita valuuttoja vastaan antaa sille edun globaalissa kaupankäynnissä ja auttaa valuutan arvoa alentavaa valtiota hyötymään muiden maiden talouskasvusta.”

Kolmanneksi pohdin Ankelon yllä olevaa kommenttia. Onko fiat valuutan ainoa tarkoitus toimia aseena muiden valtioiden ulkomaankauppaa vastaan? Johtaako tämä jonkinlaiseen ylilyöntiin (Olisiko koronaelvytys jo sellainen?), kuten ydinaseissa (=kapasiteettiin tuhota maailma moninkertaisesti), kunnes järki palaa ja sovitaan rajoituksia valuuttojen manipulointiin.

Ankelolla oli myös paljon virtaviivaistettuja ajatuksia, joiden kausaatiosta en olisi ollenkaan varma. Esim

Pienituloisten tulojen kasvu tyssäsi kuin seinään vuonna 1971, sen jälkeen rikkaimmat ovat rikastuneet entisestään.

Tähänhän on vaikuttanut esim globalisaatio ja automaation yleistyminen. Matalapalkkaista tehdastyötä jne on siirtynyt kehittyviin maihin, joka hillitsee palkkojen kasvua. En osaa sanoa paljonko ne ovat vaikuttaneet, mutta ei siitä pelkästään valuuttaa voi syyttää.

45 prosentilla amerikkalaisista ei ole sijoitusomaisuutta lainkaan ja 78 prosenttia elää kädestä suuhun. Tämä joukko kärsii inflaatiosta eniten.

Jälkimmäisestä tarttuisin etenkin tuohon 78%:iin joka elää kädestä suuhun. Järkevällä taloudenhallinnalla olisi mahdollista pienetään tuota osaa merkittävästi, mutta amerikkalainen elämäntapa vaatii kuluttamaan. On täysin oma valinta, jos haluaa kuulua porukkaan, jolla on sijoitusvarallisuutta, mutta tulot eivät silti tahdo riittää. Muistan lukeneeni, että keskivertoamerikkalaisella on yli 30000USD pelkästään luottokorttivelkaa. Toki amerikkalainen Credit Score järjestelmä käytännössä vaatii käyttämään luottokorttia, mutta voihan sitä korttia käyttää kohtuudellakin.

Korostetaan lopuksi etten todellakaan ymmärrä riittävästi fiat vs kultakanta eroja, tai miksi nähtiin tarpeelliseksi siirtyä kultakannasta fiatiin. Taloustiede on makuuni aivan liian epämääräistä ja spekulatiivista luonnontieteisiin verrattuna.

Lisäksi myös sitä, etten pidä Ankelon (tai kenenkään muun) tyylistä tarjota Bitcoinia ratkaisuksi kaikkiin ongelmiin.

Olisi mukavaa kuulla etenkin @Marianne_Palmu tai @Verneri_Pulkkinen ajatuksia. Mihinkään kovin syvällisiin ei tarvitse vielä mennä

EDIT: linkki artikkeliin 50 vuotta sitten dollari siirtyi kultakannasta fiat-fiaskoon | Sijoitustieto.fi

DarkRoast · Syyskuu 3, 2021, 10.01am

Kiitos taas hyvästä markkinakatsauksesta @Marianne_Palmu!

Mainitsit, että Italian valtionvarainministeriö ennustaa jopa 6%:n kasvua. Tuli mieleeni, että onko tehty tutkimusta siitä, kuinka hyvä ennustetarkkuus milläkin instituutiolla on. Ei välttämättä Italiasta tai Suomesta, mutta esim USAsta?

Esimerkkinä Suomi:
Näppituntumalla ajattelisi, että valtionvarainministeriö taipuisi optimismiin esimerkiksi työllisyystoimien vaikutusten arvioinnissa… Myös poliittinen paine saattaa vaatia “rohkaisevia sanoja” kylmän totuuden sijaan.

Toisaalta taas OECD:n tai IMF:n ei ehkä oleta panostavan pienen Suomen arviointiin samanlaisia muskeleita kuin Saksa, Ranska tai UK? Luulisi myös pankkien taipuvan optimismiin, sillä jäähtyvä taloudellinen aktiviteetti haittaa niiden liiketoimintaa.

Luottoluokittajien tai Suomen Pankin objektiivisuus ei saa minulta enää varauksetonta luottoa, koska subprime-lainoille ilmeisesti ostettiin (tai ainakin vahvasti voideltiin) AAA-luokitukset. Keskuspankit taas ovat olleet vahvan poliittisen vaikuttamisen kohteita viimeisen vuosikymmenen. Niiden riippumattomuus on enää muisto vain.

Yllämainitut biakset eivät välttämättä ole edes tietoisia, vaan työpaikan ilmapiiri ja asenteet saattavat ohjata tällaiseen käytökseen tiedostamatta.

Käytetäänkö esimerkiksi Suomen Pankin tai VM:n näkemyksiä muiden arvioitsijoiden tutkimuksen pohjalla? Mitkä muut laitokset Suomen taloutta vielä arvioivat?

Marianne_Palmu · Syyskuu 4, 2021, 4.15am

Moikka! Kiitos kysymyksistä ja samalla erinomaisesta ideasta. Tein yli kaksi vuotta sitten EKP:n ja Fedin ennustetarkkuudesta artikkelin, ja se onkin aika jo päivittää. Alkuperäinen artikkeli on tässä, (ja päivitystä luvassa todennäköisesti ensi viikolla):

Valitettavasti muista instituutioista minulla ei ole vastaavia lukuja. Yleisesti ottaen heikkoutena ennusteissa on aina se, että ne eivät luonnollisesti arvioi talouden sokkeja. Kirjoitankin artikkelissa, että “Euroopan keskuspankilla ja Federal Reservellä on varmasti käytössään laajat resurssit ennusteiden laatimiseen, mutta siitä huolimatta taloudessa ilmenee aina yllättäviä tekijöitä, jotka sekoittavat pakan. Talousuutisissa näytetyt talousennusteet ovat lisäksi yhteen lukuun typistettyjä mediaaneja tai keskiarvoja (ei ennustehaarukkaa), mikä tekee osumatarkkuuden epäonnistumisista vieläkin armottomampia.”

OECD ja IMF tekevät ennusteensa myös Suomelle, ja täkäläisistä instituutioista ennusteensa julkaisee mainitsemasi Suomen pankki ja valtiovarainministeriö, useat pankit, tutkimuslaitokset kuten Etla ja PT. Siihen en osaa sanoa tarkkaa vastausta, että kuinka paljon tietoja jaetaan eri instituutioiden välillä. Jo muutama vuosi sitten HS:ssä julkaistiin artikkeli(on maksumuurin takana), jossa esiteltiin VM:n ja Suomen pankin malleja. Ne ovat nimeltään Kooma ja Aino, ja ainakin Suomen pankin Ainoa kehuttiin hyvinkin edistyneeksi, kun aikoinaan omia jatko-opintojani tein. Kumpikin on monimutkainen ja vaikuttava malli, sillä esimerkiksi valtiovarainministeriön simulointeja käytetään talouspoliittisen päätöksenteon välineenä.

Mukavaa viikonloppua!

jyrkiboy · Syyskuu 4, 2021, 7.13am

Täällä päin Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulu on jakanut vuodesta 1998 alkaen Vuoden talousennustaja -palkintoa, jossa verrataan Suomen taloutta ennustavien instituutioiden osumatarkkuutta. Vuoden 2020 palkinto meni Palkansaajien tutkimuslaitokselle. Historian aikana eniten ykkössijoja ovat saaneet Nordea, Pellervon taloustutkimus sekä Suomen Pankki, joista jokainen on ollut paras ennustaja neljästi.

Vuoden 2019 tulosten julkaisun yhteydessä on avattu tarkemminkin huomioon otettuja muuttujia ja pisteytystä sekä lisätty vertailua ennusteiden ja toteutumien välille.

DarkRoast · Syyskuu 4, 2021, 7.51am

Kiitos taas hyvistä artikkeleista. Täytyy myöntää, että oletin arvioiden olevan pitkälti analyysitiimin tulosta, eikä pitkälle viedyn matemaattisen mallin hyödyntämistä.

HS:n artikkeli ei mennyt kovinkaan syvälle noiden DSGE-mallien tekniseen toteutukseen. Omaan korvaan särähti (Ja myös Haaparanta kritisoi) miten mallin pohjaksi on valittu jokin tietty talousteoria. Tässähän on varsin suuri riski systemaattiselle virheelle, jos valittu teoriapohja onkin virheellinen. Malli voi toimia hyvin, mutta sen antamat tulokset ovat enemmän vähemmän virheellisiä.

Tuosta @jyrkiboy n postaamasta kuvaajasta näkee etteivät mallit tahdo ennustaa kovinkaan herkästi talouden supistumista.

musa_2 · Syyskuu 11, 2021, 11.24am

Vuonna 1928 USA:ssa vallitsi vahva yleinen mielipide että osakesijoittaminen oli tavan kansalle erinomainen tapa vaurastua. Yksi suosittu urheilulaji oli haistella tulevia kurssiraketteja. Yleensä niitä ajateltiin löytyvän siitä korista jossa oli viime aikojen kovia nousijoita.

Sitä mukaa kun 1929 eteni, spekulatiivisen pelaamisen tulokset muuttuivat epätyydyttäviksi. Kuitenkin yleinen usko osakesijoittamiseen oli edelleen särötön. Niinpä kansan ostokiinnostus keskittyi blue chip -jätteihin.

Kesällä ja alkusyksyllä 1929 kova blue chip -vetoinen kurssinousu sai yhtä useamman pohtimaan pientä voittojen kotiuttamista.

Kaikki päätyivät samaan pelikirjaan eli annetaan voittojen kumuloitua ja luotetaan intuitioon siinä millä hetkellä on sopiva hetki kotiuttaa voittoja. Kaikilla oli sama idea, eli kun heikot signaalit kurssilaskusta mahdollisesti joskus ilmaantuvat, otetaan siinä kohtaa voittoja kotiin vaikka ihan hitusen edellisviikon noteerauksia heikommilla kurssitasoilla.

Sillä vivutuksella joka silloin oli valtavirtaa, tuollainen kaikkien jakama pelikirja viritti aikapommin.

Sitten lokakuussa 1929 maakuntien miehet* alkoivat nähdä heikkoja signaaleja suhdanteen aivan lievästä pehmenemisestä. Jossain Keskilännessä pikkukaupungissa jonkun naapurin firma oli saanut pikkuisen vähemmän tarjouspyyntöjä kuin oli odottanut tai vastaavaa. Sattumalta aika moni maakunnan mies päätti ottaa voittoja kotiin samaan aikaan.

Manhattanilla talousbuuminarratiivi oli vielä täysin särötön.

Lokakuun 24. päivän aamuna osa maakuntien miehistä sai osakkeistaan suurin piirtein sellaisen hinnan kuin olivat odottaneet. Sen sijaan kaikki Manhattanin sijoittajat joutuivat odottamattoman tilanteen eteen. Pörssi oli romahtamassa eskaloituvalla vaihdolla. Pelikirja oli hetkessä revitty paperisilpuksi. Ajatukset olivat sekaisin ja tunnemyrsky riehui.

Ihan ekat panikoijat niistä manhattanilaisista jotka olivat pelanneet velalla poistuivat katsomoon verissä päin mutta sijoitusura jäi toistaiseksi henkiin. Hieman myöhemmin uusiin realiteetteihin heränneet (tai käytännössä margin callilla herätetyt) menivät poikki.

Jos katsotaan kaikkia niitä pörssejä joiden historiaa ehkä joku tällä foorumilla tuntee…

… missään tuo kuvio ei käsittääkseni (korjatkaa jos olen väärässä ) ole 1929 jälkeen toistunut noin dramaattisena.

Sen sijaan samoja elementtejä kuin 1929 mutta pienemmässä mittakaavassa on ollut usein.

Sijoittajat usein muistelevat että tilanteet joissa pelikirja on hajonnut, ajatukset sekaisin ja kova tunnekuohu päällä ovat aina lähteneet liikkeelle jostain isosta negatiivisesta uutisesta.

Tämä ei pidä paikkansa. Usein uutista ei ole ollut ollenkaan tai se on ollut vähäpätöinen.

Touko–kesäkuussa 2006 Helsingin pörssi laski 17 % keskellä väkevää noususuhdannetta käytännössä ilman mitään syytä. Jokin mitätön laukaiseva uutinen lopulta löytyi kun väkisin sellainen etsittiin. Käytännössä ainoa syy oli se että liian monella sijoittajalla oli liian samanlainen pelikirja voittojen kotiuttamiseen.

*tähän yhteyteen sopimatonta suomalaista terminologiaa käyttäen

musa_2 · Syyskuu 15, 2021, 7.44pm

Vuodelta 1901 kovin tutunoloisia tuokiokuvia. Monopolien tarjoamiin mahdollisuuksiin osakesijoittajien rikastuttamisessa oli kova usko

Silloin kuten nytkin kilpailulainsäädäntö oli USA:ssa olemassa mutta sijoittajat luottivat siihen että siitä ei käytännössä olisi jatkossakaan estettä monopolismille.

Robert Shiller, Irrational Exuberance, 2014 painos:

musa_2 · Syyskuu 19, 2021, 7.06am

Dipin ostaminen toimii joskus paremmin, joskus heikommin.

musa_2 · Syyskuu 22, 2021, 6.18am

Fiktiota toki, mutta legendaarista sellaista, vuodelta 1923:

Reminiscences of a Stock Operator - Wikipedia

Edwin_LeFevre_Reminiscences_of_a_Stock_Operator.pdf (trendfollowing.com)

“[…]there is nothing new in Wall Street. There can’t be because speculation is as old as the hills. Whatever happens in the stock market to-day has happened before and will happen again.”

“I never hesitate to tell a man that I am bullish or bearish. But I do not tell people to
buy or sell any particular stock. In a bear market all stocks go down and in a bull market they go up. I don’t mean of course that in a bear market caused by a war, ammunition shares do not go up. I speak in a general sense. But the average man doesn’t wish to be told that it is a bull or a bear market. What he desires is to be told specifically which particular stock to buy or sell. He wants to get something for nothing. He does not wish to work. He doesn’t even wish to have to think. It is too much bother to have to count the money that he picks up from the ground.”

“Speculation in stocks will never disappear. It isn’t desirable that it should. It cannot be
checked by warnings as to its dangers. You cannot prevent people from guessing wrong no matter how able or how experienced they may be. Carefully laid plans will miscarry because the unexpected and even the unexpectable will happen. Disaster may come from a convulsion of nature or from the weather, from your own greed or from some man’s vanity; from fear or from uncontrolled hope.”

“There are many thousands of people who buy and sell stocks speculatively but the
number of those who speculate profitably is small. As the public always is “in” the
market to some extent, it follows that there are losses by the public all the time. The
speculator’s deadly enemies are: Ignorance, greed, fear and hope. All the statute books in the world and all the rules of all the Exchanges on earth cannot eliminate these from the human animal. Accidents which knock carefully conceived plans skyhigh also are beyond regulation by bodies of coldblooded economists or warm-hearted philanthropists.”

“Urged by the deluge of bullish news items the public begins to buy the stock. These
purchases help to put the price still higher. In due course the predictions of the uniformly unnamed directors come true and the company resumes dividend payments; or increases the rate, as the case may be. With that the bullish items multiply. They not only are more numerous than ever but much more enthusiastic. A “leading director,” asked point blank for a statement of conditions, informs the world that the improvement is more than keeping up. A “prominent insider,” after much coaxing, is finally induced by a news agency to confess that the earnings are nothing short of phenomenal. A “well-known banker,” who is affiliated in a business way with the company, is made to say that the expansion in the volume of sales is simply unprecedented in the history of the trade. If not another order came in the company would run night and day for heaven knows how many months. A “member of the finance committee,” in a double-leaded manifesto, expresses his astonishment at the public’s astonishment over the stock’s rise. The only astonishing thing is the stock’s moderation in the climbing line. Anybody who will analyse the forthcoming annual report can easily figure how much more than the market-price the book-value of the stock is.”

“The public always wants to be told. That is what makes tip-giving and tip-taking
universal practices. It is proper that brokers should give their customers trading advice
through the medium of their market letters as well as by word of mouth. But brokers
should not dwell too strongly on actual conditions because the course of the market is
always from six to nine months ahead of actual conditions. Today’s earnings do not
justify brokers in advising their customers to buy stocks unless there is some assurance that six or nine months from today the business outlook will warrant the belief that the same rate of earnings will be maintained. If on looking that far ahead you can see, reasonably clearly, that conditions are developing which will change the present actual power, the argument about stocks being cheap today will disappear.”

musa_2 · Syyskuu 25, 2021, 6.22am

Pikku huomio siitä miten sana fundamentit on tullut analyytikkokieleen ja kehittynyt nykyiseen laajaan käyttöön.

1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella sanan käyttö oli paljon spesifimpää. Kun suhdanne oli siihen asti ollut vähintäänkin ok mutta markkinat olivat hermostuneet, lehdet julkaisivat mielellään haastatteluja tähän malliin:

A leading industrialist says business is fundamentally sound and prosperity will continue.

Tuollaiset lausunnot kertoivat silloin yhtä vähän kuin kertovat nykyään mikä on suhdannetilanne vuoden tai edes puolen vuoden päästä. Mutta tuollaisia ihmiset halusivat ja haluavat lukea koska on yleisesti ottaen kivempaa että prosperity will continue.

musa_2 · Syyskuu 30, 2021, 10.16am

New Yorkin pörssi saavutti huippunsa 3. syyskuuta 1929. Tuona päivänä tai seuraavana päivänä ei tapahtunut mitään minkä olisi huterimmankaan aasinsillan kautta liittynyt fundamentteihin.

Isot indeksit saavuttivat huippunsa tuolloin 3.9. paljon sen jälkeen kun pörssi oli alkanut “käyttäytyä huonosti” sikäli että kaikki ei enää puskenut ylöspäin.

Sen jälkeen kuusi–seitsemän viikkoa meni niin että välillä oli nousupäiviä ja välillä laskupäiviä mutta laskupäivinä laski keskimäärin enemmän kuin nousupäivinä nousi.

Talousdata oli edelleen niin hyvää että usein sellaisia lukuja pidettäisiin erinomaisina.

Syys–lokakuussa 1929 oli paljon sellaista retoriikkaa että pörssi liikkuu “väärin” koska katsokaa nyt tuota makrodataa, sehän on hyvää!

Tosi monet jotka olivat isosti asemoituneet nousun jatkumisen puolesta saivat iloa ja rohkaisua aina kun joku ilmoitti että pörssi liikkuu “väärin”.

Pörssin liikkeet kertoivat vähittäisestä luottamuksen rapautumisesta. Loppujen lopuksi kenelläkään ei ollut eikä ole veto-oikeutta siihen mihin markkina on menossa.

Syyskuussa 1929 moni riskinottohalusta kertova indikaattori oli edelleen huipussaan. Annit menivät loistavasti kaupaksi. Margin debt oli huipputasolla eikä suunta ollut alaspäin. Suurimpia paperivoittoja tehneet olivat ihailtuja sankareita. Arvuuttelu siitä mikä lappu seuraavaksi menee ylös oli edelleen kuumin keskustelunaihe.

Juurikki · Syyskuu 30, 2021, 3.16pm

Mielenkiintoinen tieto tämä kurssihuippu 3.9.1929, sillä Musta Torstai oli vasta 24.10.1929.

Tällä kertaa kurssihuippu oli pörssistä riippuen 2.-8.9.2021. Toivotaan tällä kertaa isoa laskua jollekin lokakuun tiistaille, keskiviikolle tai perjantaille, kun maanantai (Musta M. 17.10.1987) ja torstai (Musta T. 24.10.1929) on jo varattu.

musa_2 · Syyskuu 30, 2021, 6.38pm

Huomaan että hieman kieli poskessa oot

Mutta jos välillä taas tosikoidutaan:

Kun instituutiot yms. muuttuvat ja asioihin vaikuttaa kaoottisen suuri määrä satunnaisiakin muuttujia, turha odottaa että asiat toistuvat sellaisinaan.

Historiasta tekee kiinnostavan se että ihminen ei koskaan ollenkaan muutu.

Ja siksi on kiinnostavaa katsoa onko vaikkapa syyskuussa 1929 ja syyskuussa 2021 jotain samaa psykologian ja psykologiasta kumpuavien ihmisen toimintamallien osalta.

History doesn’t repeat itself, but it does rhyme.

-Mark Twain

Verneri_Pulkkinen · Lokakuu 11, 2021, 1.22pm

Investor Amnesiassa taas hyvää juttua tuttuun tyyliin. Opin, että Yhdysvalloissa on osattu aina tehdä poliittista draamaa velan kanssa jo maan itsenäistymisestä lähtien.

Maa meni maksukyvyttömyyteen 1814. Sota Britti-Imperiumia vastaan 1812 oli kallis ja eskaloitui Valkoisen talon polttamiseen.

Mutta ei velkaa silti ollut kuin kymmenen prosenttia BKT:sta! Mutta maalla ei ollut keskuspankkia ja eri pankit printtasivat maa rahaansa miten kerkesivät.

Sen sijaan tänä päivänä >100 % velkasuhde BKT:hen ei ole mikään ongelma. Tämä on taas hyvä muistutus, miten instituutioilla on väliä. Oma keskuspankki ja tehokas, syvä pääomamarkkina =