Oletpa löytänyt helmen, kiitos! Yritin “kääntää” koko jutun, korjailkaa jos joitakin kohtia tulkittu väärin:
8.12.1916
Osakekeinottelu.
Mieliala Helsingin pörssissä on ollut viime aikoina sangen oikullinen. Lokakuun puolivälistä alkoi kova keinottelukuume, joka siihen saakka oli huimaavaa vauhtia nostanut kursseja, jonkun verran heikontua. Koko lokakuun loppuajan tunnusmerkkinä oli pyrkimys hintojen laskeutumiseen pitkin koko linjaa. Mutta asiantuntevista piireistä tiedettiin kertoa uudesta kurssien noususta marraskuussa. Ja se ei myöskään jäänyt tulematta. Marraskuun 6 päivänä alkoivat teollisuusosakkeet uudelleen nousta, ja muutamia päiviä myöhemmin osoittivat pankkiosakkeet samaa pyrkimystä. Mutta nousu oli hyvin oikullista. Se ei käsittänyt läheskään kaikkia osakkeita ja osa niistä osakkeista, jotka nousivat viikon alussa, laskivat taas sen lopulla.
Me tuskin enää saamme olla minkäänlaisten sellaisten nousujuhlien todistajana, kuin mitä esiintyi tämän vuoden alussa ja loppupuolella. Ne kurssinousut, jotka sittemmin ovat tapahtuneet, ovat olleet hyvin lyhytaikaisia.
Osakkeiden kurssiarvon tänä vuonna tapahtuneen tavattoman nousun syitä on jo aikaisemmin useita kertoja kosketeltu. Tärkein niistä on rahan liika runsaus ja pankkien tämän johdosta alentamat korkomäärät. Kun pankit maksavat perin matalan koron talletuksista tai kokonaan kieltäytyvät niitä vastaanottamasta, on päivän selvää, että ne, jotka omistavat käteistä rahaa, jonka he haluavat tehdä korkoa kasvavasti, etsivät muita keinoja sen sijoittamiseksi. Aikaisemmin on ehtimiseen huomautettu, että yleisö meillä on osoittanut liian suurta haluttomuutta sijoittamaan käteisiä varojaan osakkeisiin, etenkin teollisuusosakkeisiin. Se on pitänyt parempana mukavaa rahojentalletusmuotoa ja nauttii mieluimmin tavanmukaista pankkikorkoa kuin että olisi tutkinut mahdollisuuksia saada suurempi tulo pääomalleen sijoittamalla se osakkeisiin. Ja täytyykin tunnustaa, että se salaperäisyys, johon maamme teollisuusyritykset ovat verhonneet taloudellisen asemansa olemalla julkaisematta mitään tietoja tilinpäätöksistään, ei ole ollut omiaan yleisössä vahvistamaan luottamusta tällaiseen sijoitukseen.
Rahan liian runsauden ja pankkien alennettujen korkomäärien perusteella tapahtui kuitenkin kuluvan vuoden alussa täydellinen muutos tässä asiantilassa. Osakkeet alkoivat joutua vilkkaan kyselyn alaiseksi ja samalla kertaa nousta nopeasti hinnassa. Tähän vaikutti lisäksi sangen suuressa määrässä huhut tavattomista voitonjaoista, joilla huhuilla useista tapauksista oli jonkinlainen todellinen peruste, toisissa tapauksissa taas olivat levitetyt keinottelutarkoituksissa. Kun alku oli kerran tehty, niin tarttui keinottelukuume nopeasti. Kurssit nousivat huimaavata vauhtia, ja monet osakkeet noteerattiin ennen pitkää moninkertaisesti korkeammasta arvosta kuin siitä, mikä niillä oli vuoden alussa. Myöhemmin keväällä tapahtui pysähdys ja jotkut osakkeet laskivat. Useat möivät silloin osakkeensa tappiolla samalla kertaa kuin toiset odottivat parempia aikoja. Ja nämä viimeksi mainitut eivät pettyneet odotuksessaan. Loppukesällä sattui toinen nousukausi, jolloin sellaisetkin osakkeet, jotka aikaisemmin osoittivat ainoastaan vähäistä pyrkimystä kohoamaan, tuota pikaa nousivat aivan korkeuksiin. Arvopaperipörssin liikevaihto ei syyskuulla noussut enempään eikä vähempään kuin 45 687 702 Suomen markkaan 50 penniin. Nyt oli vaihto yhtenä ainoana päivänä suurempi kuin aikaisemmin oli ollut tavallista kokonaisena vuonna.
On selvää, että koko joukko henkilöitä on käyttänyt tilaisuutta ansaitakseen tästä miltei kulkutaudintapaisesta keinotteluhalusta. Arvopaperinvälitysliikkeitä onkin kasvanut kuin sieniä maasta ja nykyisin lasketaan niiden luku useissa kymmenissä. Ei ole tyydytty välittämään osakekauppoja, vaan on apurien kautta keinoteltu omaankin laskuun. Kaikellaisten enemmän tai vähemmän epärehellisten keinojen, valekauppojen, valheellisten ja liioiteltujen huhujen kautta ym. ovat ”jobbarit” eli osakekeinottelijat koettaneet nostaa tai painaa alas kursseja aina sen mukaan kuin se on ollut heille itselleen hyödyksi. Ne, jotka harjoittavat tällaista osakekeinottelua ammattinaan, ymmärtävät kyllä itse vetäytyä pois pelistä, niin kauan kuin vielä on aikaa, etteivät he itse kärsi mitään tappioita. Osakkeiden todellisesta arvosta ja keinottelun merkityksestä tietämättömät ostajat ovat ne, jotka viime kädessä saavat ”maksaa viulut”.
[Tämän jälkeen vielä pitkät pätkät kuivahkoa vertailua Suomen ja Norjan finanssisäätelystä, lopuksi sitten tuo In_Der_Eschen lainaus keinottelun turmiollisuudesta.]
) ole 1929 jälkeen toistunut noin dramaattisena.
