New Yorkin pörssi saavutti huippunsa 3. syyskuuta 1929. Tuona päivänä tai seuraavana päivänä ei tapahtunut mitään minkä olisi huterimmankaan aasinsillan kautta liittynyt fundamentteihin.
Isot indeksit saavuttivat huippunsa tuolloin 3.9. paljon sen jälkeen kun pörssi oli alkanut “käyttäytyä huonosti” sikäli että kaikki ei enää puskenut ylöspäin.
Sen jälkeen kuusi–seitsemän viikkoa meni niin että välillä oli nousupäiviä ja välillä laskupäiviä mutta laskupäivinä laski keskimäärin enemmän kuin nousupäivinä nousi.
Talousdata oli edelleen niin hyvää että usein sellaisia lukuja pidettäisiin erinomaisina.
Syys–lokakuussa 1929 oli paljon sellaista retoriikkaa että pörssi liikkuu “väärin” koska katsokaa nyt tuota makrodataa, sehän on hyvää!
Tosi monet jotka olivat isosti asemoituneet nousun jatkumisen puolesta saivat iloa ja rohkaisua aina kun joku ilmoitti että pörssi liikkuu “väärin”.
Pörssin liikkeet kertoivat vähittäisestä luottamuksen rapautumisesta. Loppujen lopuksi kenelläkään ei ollut eikä ole veto-oikeutta siihen mihin markkina on menossa.
Syyskuussa 1929 moni riskinottohalusta kertova indikaattori oli edelleen huipussaan. Annit menivät loistavasti kaupaksi. Margin debt oli huipputasolla eikä suunta ollut alaspäin. Suurimpia paperivoittoja tehneet olivat ihailtuja sankareita. Arvuuttelu siitä mikä lappu seuraavaksi menee ylös oli edelleen kuumin keskustelunaihe.