Historianurkka: pörssin historiaa, finanssihistoriaa

musa_2 · Syyskuu 11, 2021, 11.24am

Vuonna 1928 USA:ssa vallitsi vahva yleinen mielipide että osakesijoittaminen oli tavan kansalle erinomainen tapa vaurastua. Yksi suosittu urheilulaji oli haistella tulevia kurssiraketteja. Yleensä niitä ajateltiin löytyvän siitä korista jossa oli viime aikojen kovia nousijoita.

Sitä mukaa kun 1929 eteni, spekulatiivisen pelaamisen tulokset muuttuivat epätyydyttäviksi. Kuitenkin yleinen usko osakesijoittamiseen oli edelleen särötön. Niinpä kansan ostokiinnostus keskittyi blue chip -jätteihin.

Kesällä ja alkusyksyllä 1929 kova blue chip -vetoinen kurssinousu sai yhtä useamman pohtimaan pientä voittojen kotiuttamista.

Kaikki päätyivät samaan pelikirjaan eli annetaan voittojen kumuloitua ja luotetaan intuitioon siinä millä hetkellä on sopiva hetki kotiuttaa voittoja. Kaikilla oli sama idea, eli kun heikot signaalit kurssilaskusta mahdollisesti joskus ilmaantuvat, otetaan siinä kohtaa voittoja kotiin vaikka ihan hitusen edellisviikon noteerauksia heikommilla kurssitasoilla.

Sillä vivutuksella joka silloin oli valtavirtaa, tuollainen kaikkien jakama pelikirja viritti aikapommin.

Sitten lokakuussa 1929 maakuntien miehet* alkoivat nähdä heikkoja signaaleja suhdanteen aivan lievästä pehmenemisestä. Jossain Keskilännessä pikkukaupungissa jonkun naapurin firma oli saanut pikkuisen vähemmän tarjouspyyntöjä kuin oli odottanut tai vastaavaa. Sattumalta aika moni maakunnan mies päätti ottaa voittoja kotiin samaan aikaan.

Manhattanilla talousbuuminarratiivi oli vielä täysin särötön.

Lokakuun 24. päivän aamuna osa maakuntien miehistä sai osakkeistaan suurin piirtein sellaisen hinnan kuin olivat odottaneet. Sen sijaan kaikki Manhattanin sijoittajat joutuivat odottamattoman tilanteen eteen. Pörssi oli romahtamassa eskaloituvalla vaihdolla. Pelikirja oli hetkessä revitty paperisilpuksi. Ajatukset olivat sekaisin ja tunnemyrsky riehui.

Ihan ekat panikoijat niistä manhattanilaisista jotka olivat pelanneet velalla poistuivat katsomoon verissä päin mutta sijoitusura jäi toistaiseksi henkiin. Hieman myöhemmin uusiin realiteetteihin heränneet (tai käytännössä margin callilla herätetyt) menivät poikki.

Jos katsotaan kaikkia niitä pörssejä joiden historiaa ehkä joku tällä foorumilla tuntee…

… missään tuo kuvio ei käsittääkseni (korjatkaa jos olen väärässä ) ole 1929 jälkeen toistunut noin dramaattisena.

Sen sijaan samoja elementtejä kuin 1929 mutta pienemmässä mittakaavassa on ollut usein.

Sijoittajat usein muistelevat että tilanteet joissa pelikirja on hajonnut, ajatukset sekaisin ja kova tunnekuohu päällä ovat aina lähteneet liikkeelle jostain isosta negatiivisesta uutisesta.

Tämä ei pidä paikkansa. Usein uutista ei ole ollut ollenkaan tai se on ollut vähäpätöinen.

Touko–kesäkuussa 2006 Helsingin pörssi laski 17 % keskellä väkevää noususuhdannetta käytännössä ilman mitään syytä. Jokin mitätön laukaiseva uutinen lopulta löytyi kun väkisin sellainen etsittiin. Käytännössä ainoa syy oli se että liian monella sijoittajalla oli liian samanlainen pelikirja voittojen kotiuttamiseen.

*tähän yhteyteen sopimatonta suomalaista terminologiaa käyttäen

musa_2 · Syyskuu 15, 2021, 7.44pm

Vuodelta 1901 kovin tutunoloisia tuokiokuvia. Monopolien tarjoamiin mahdollisuuksiin osakesijoittajien rikastuttamisessa oli kova usko

Silloin kuten nytkin kilpailulainsäädäntö oli USA:ssa olemassa mutta sijoittajat luottivat siihen että siitä ei käytännössä olisi jatkossakaan estettä monopolismille.

Robert Shiller, Irrational Exuberance, 2014 painos:

musa_2 · Syyskuu 19, 2021, 7.06am

Dipin ostaminen toimii joskus paremmin, joskus heikommin.

musa_2 · Syyskuu 22, 2021, 6.18am

Fiktiota toki, mutta legendaarista sellaista, vuodelta 1923:

Reminiscences of a Stock Operator - Wikipedia

Edwin_LeFevre_Reminiscences_of_a_Stock_Operator.pdf (trendfollowing.com)

“[…]there is nothing new in Wall Street. There can’t be because speculation is as old as the hills. Whatever happens in the stock market to-day has happened before and will happen again.”

“I never hesitate to tell a man that I am bullish or bearish. But I do not tell people to
buy or sell any particular stock. In a bear market all stocks go down and in a bull market they go up. I don’t mean of course that in a bear market caused by a war, ammunition shares do not go up. I speak in a general sense. But the average man doesn’t wish to be told that it is a bull or a bear market. What he desires is to be told specifically which particular stock to buy or sell. He wants to get something for nothing. He does not wish to work. He doesn’t even wish to have to think. It is too much bother to have to count the money that he picks up from the ground.”

“Speculation in stocks will never disappear. It isn’t desirable that it should. It cannot be
checked by warnings as to its dangers. You cannot prevent people from guessing wrong no matter how able or how experienced they may be. Carefully laid plans will miscarry because the unexpected and even the unexpectable will happen. Disaster may come from a convulsion of nature or from the weather, from your own greed or from some man’s vanity; from fear or from uncontrolled hope.”

“There are many thousands of people who buy and sell stocks speculatively but the
number of those who speculate profitably is small. As the public always is “in” the
market to some extent, it follows that there are losses by the public all the time. The
speculator’s deadly enemies are: Ignorance, greed, fear and hope. All the statute books in the world and all the rules of all the Exchanges on earth cannot eliminate these from the human animal. Accidents which knock carefully conceived plans skyhigh also are beyond regulation by bodies of coldblooded economists or warm-hearted philanthropists.”

“Urged by the deluge of bullish news items the public begins to buy the stock. These
purchases help to put the price still higher. In due course the predictions of the uniformly unnamed directors come true and the company resumes dividend payments; or increases the rate, as the case may be. With that the bullish items multiply. They not only are more numerous than ever but much more enthusiastic. A “leading director,” asked point blank for a statement of conditions, informs the world that the improvement is more than keeping up. A “prominent insider,” after much coaxing, is finally induced by a news agency to confess that the earnings are nothing short of phenomenal. A “well-known banker,” who is affiliated in a business way with the company, is made to say that the expansion in the volume of sales is simply unprecedented in the history of the trade. If not another order came in the company would run night and day for heaven knows how many months. A “member of the finance committee,” in a double-leaded manifesto, expresses his astonishment at the public’s astonishment over the stock’s rise. The only astonishing thing is the stock’s moderation in the climbing line. Anybody who will analyse the forthcoming annual report can easily figure how much more than the market-price the book-value of the stock is.”

“The public always wants to be told. That is what makes tip-giving and tip-taking
universal practices. It is proper that brokers should give their customers trading advice
through the medium of their market letters as well as by word of mouth. But brokers
should not dwell too strongly on actual conditions because the course of the market is
always from six to nine months ahead of actual conditions. Today’s earnings do not
justify brokers in advising their customers to buy stocks unless there is some assurance that six or nine months from today the business outlook will warrant the belief that the same rate of earnings will be maintained. If on looking that far ahead you can see, reasonably clearly, that conditions are developing which will change the present actual power, the argument about stocks being cheap today will disappear.”

musa_2 · Syyskuu 25, 2021, 6.22am

Pikku huomio siitä miten sana fundamentit on tullut analyytikkokieleen ja kehittynyt nykyiseen laajaan käyttöön.

1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella sanan käyttö oli paljon spesifimpää. Kun suhdanne oli siihen asti ollut vähintäänkin ok mutta markkinat olivat hermostuneet, lehdet julkaisivat mielellään haastatteluja tähän malliin:

A leading industrialist says business is fundamentally sound and prosperity will continue.

Tuollaiset lausunnot kertoivat silloin yhtä vähän kuin kertovat nykyään mikä on suhdannetilanne vuoden tai edes puolen vuoden päästä. Mutta tuollaisia ihmiset halusivat ja haluavat lukea koska on yleisesti ottaen kivempaa että prosperity will continue.

musa_2 · Syyskuu 30, 2021, 10.16am

New Yorkin pörssi saavutti huippunsa 3. syyskuuta 1929. Tuona päivänä tai seuraavana päivänä ei tapahtunut mitään minkä olisi huterimmankaan aasinsillan kautta liittynyt fundamentteihin.

Isot indeksit saavuttivat huippunsa tuolloin 3.9. paljon sen jälkeen kun pörssi oli alkanut “käyttäytyä huonosti” sikäli että kaikki ei enää puskenut ylöspäin.

Sen jälkeen kuusi–seitsemän viikkoa meni niin että välillä oli nousupäiviä ja välillä laskupäiviä mutta laskupäivinä laski keskimäärin enemmän kuin nousupäivinä nousi.

Talousdata oli edelleen niin hyvää että usein sellaisia lukuja pidettäisiin erinomaisina.

Syys–lokakuussa 1929 oli paljon sellaista retoriikkaa että pörssi liikkuu “väärin” koska katsokaa nyt tuota makrodataa, sehän on hyvää!

Tosi monet jotka olivat isosti asemoituneet nousun jatkumisen puolesta saivat iloa ja rohkaisua aina kun joku ilmoitti että pörssi liikkuu “väärin”.

Pörssin liikkeet kertoivat vähittäisestä luottamuksen rapautumisesta. Loppujen lopuksi kenelläkään ei ollut eikä ole veto-oikeutta siihen mihin markkina on menossa.

Syyskuussa 1929 moni riskinottohalusta kertova indikaattori oli edelleen huipussaan. Annit menivät loistavasti kaupaksi. Margin debt oli huipputasolla eikä suunta ollut alaspäin. Suurimpia paperivoittoja tehneet olivat ihailtuja sankareita. Arvuuttelu siitä mikä lappu seuraavaksi menee ylös oli edelleen kuumin keskustelunaihe.

Juurikki · Syyskuu 30, 2021, 3.16pm

Mielenkiintoinen tieto tämä kurssihuippu 3.9.1929, sillä Musta Torstai oli vasta 24.10.1929.

Tällä kertaa kurssihuippu oli pörssistä riippuen 2.-8.9.2021. Toivotaan tällä kertaa isoa laskua jollekin lokakuun tiistaille, keskiviikolle tai perjantaille, kun maanantai (Musta M. 17.10.1987) ja torstai (Musta T. 24.10.1929) on jo varattu.

musa_2 · Syyskuu 30, 2021, 6.38pm

Huomaan että hieman kieli poskessa oot

Mutta jos välillä taas tosikoidutaan:

Kun instituutiot yms. muuttuvat ja asioihin vaikuttaa kaoottisen suuri määrä satunnaisiakin muuttujia, turha odottaa että asiat toistuvat sellaisinaan.

Historiasta tekee kiinnostavan se että ihminen ei koskaan ollenkaan muutu.

Ja siksi on kiinnostavaa katsoa onko vaikkapa syyskuussa 1929 ja syyskuussa 2021 jotain samaa psykologian ja psykologiasta kumpuavien ihmisen toimintamallien osalta.

History doesn’t repeat itself, but it does rhyme.

-Mark Twain

Verneri_Pulkkinen · Lokakuu 11, 2021, 1.22pm

Investor Amnesiassa taas hyvää juttua tuttuun tyyliin. Opin, että Yhdysvalloissa on osattu aina tehdä poliittista draamaa velan kanssa jo maan itsenäistymisestä lähtien.

Maa meni maksukyvyttömyyteen 1814. Sota Britti-Imperiumia vastaan 1812 oli kallis ja eskaloitui Valkoisen talon polttamiseen.

Mutta ei velkaa silti ollut kuin kymmenen prosenttia BKT:sta! Mutta maalla ei ollut keskuspankkia ja eri pankit printtasivat maa rahaansa miten kerkesivät.

Sen sijaan tänä päivänä >100 % velkasuhde BKT:hen ei ole mikään ongelma. Tämä on taas hyvä muistutus, miten instituutioilla on väliä. Oma keskuspankki ja tehokas, syvä pääomamarkkina =

SijoitusSeppo · Lokakuu 11, 2021, 6.03pm

Tykkään miten tuossa kuvaajassa on ensin listattu kaikkia sotia tyyliin ”World war 2” ja sitten tuleekin yhtäkkiä ”Reagan” ja ”Bush/Obama”. En ainakaan itse muista historian tunnilta tuollaisia sotia

Mutta onhan tuo sinänsä hyvä osoitus siitä miten suhtautuminen velkaan on muuttunut siitä miten se ennen oli vain tapa rahoittaa sotia mutta miten siitä on nykyään tullut normaali olotila rahoittaa juoksevia kuluja. Joskushan se köyden pää tulee vetävän käteen mutta toivotaan että siihen on vielä matkaa.

In_Der_Esche · Lokakuu 19, 2021, 5.53pm

Vanhojen sanomalehtien tonkiminen on sivistävää puuhaa. Sijoitusvinkkejä en niistä hae, mutta jälkiviisaana on mukava tutustua osakemarkkinan alkuaikoihin Suomessa. Myös lieveilmiöihin. Lainaamani jutun otsikko kuuluu ytimekkäästi “Osakekeinottelu” ja vuosi on 1916.

Alla oleva olisi voinut kuulua Vernerin vartissa helmikuun kurssirallin ja WSB-hullutuksen aikana:

Osakekeinottelu on kuitenkin jatkunut lainkaan supistumatta. Suuri yleisö on kertakaikkiaan mieltynyt tämän kaltaiseen uhkapeliin. Sillä mitään muuta kuin uhkapeliä ei osakekeinottelu missään tapauksessa ole kaikille niille, joilla ei ole mahdollisuutta laskea osakkeiden todellista arvoa.

Artikkelissa todetaan (ei kuvaa) jopa maalaisten (lue: huonommin informoitujen) lähteneen hullutukseen mukaan ja kirjoittaja povaa heille jäävän kouraan Musta Pekka, kunhan osakkeet palautuvat oikeaan arvoonsa.

Kirjoittaja tosin toteaa talletuskorkojen olevan niin alhaalla, ettei rahoja kannata laittaa pankkiin. Sen sijaan hän suosittelee ostamaan maata maalta tai kaupungista tai investoimaan uusiin teollisuusyrityksiin.

Scrapbook_1634664835698
Scrapbook_1634664838571
Lähde: sanomalehti Suomalainen, 8.12.1916.

Verneri_Pulkkinen · Lokakuu 19, 2021, 6.27pm

Hyvä nosto!

Tuo ensimmäisen maailmansodan aikainen kupla on kyllä mielenkiintoinen ilmiö. Käsittääkseni pörssiin listautui paljon firmoja ja sota-ajan (Suomihan lähinnä itseasiassa ”buumasi” ja vei tavaraa Venäjälle, sota aiheutti käsittääkseni pulaa mutta ei muuten ollut vahingollinen) inflaatio sai rahan pakenemaan osin osakkeisiin.

1917/1918 —> kupla siten kosahti. Helsingin pörssin yhtiömäärä toipui muistaakseni vasta 1980-luvulla tälle 60 vuotta aiemmin saavutetulle tasolle.

V_Trader · Lokakuu 19, 2021, 6.31pm

Maatalousmaan hinta noussut parin vuoden sisään ainakin Yhdysvalloissa ilmeisesti paljon. Ei varmastikkaan huono sijoitusvaihtoehto.

Kale-possu · Lokakuu 19, 2021, 7.17pm

Oletpa löytänyt helmen, kiitos! Yritin “kääntää” koko jutun, korjailkaa jos joitakin kohtia tulkittu väärin:

8.12.1916

Osakekeinottelu.

Mieliala Helsingin pörssissä on ollut viime aikoina sangen oikullinen. Lokakuun puolivälistä alkoi kova keinottelukuume, joka siihen saakka oli huimaavaa vauhtia nostanut kursseja, jonkun verran heikontua. Koko lokakuun loppuajan tunnusmerkkinä oli pyrkimys hintojen laskeutumiseen pitkin koko linjaa. Mutta asiantuntevista piireistä tiedettiin kertoa uudesta kurssien noususta marraskuussa. Ja se ei myöskään jäänyt tulematta. Marraskuun 6 päivänä alkoivat teollisuusosakkeet uudelleen nousta, ja muutamia päiviä myöhemmin osoittivat pankkiosakkeet samaa pyrkimystä. Mutta nousu oli hyvin oikullista. Se ei käsittänyt läheskään kaikkia osakkeita ja osa niistä osakkeista, jotka nousivat viikon alussa, laskivat taas sen lopulla.

Me tuskin enää saamme olla minkäänlaisten sellaisten nousujuhlien todistajana, kuin mitä esiintyi tämän vuoden alussa ja loppupuolella. Ne kurssinousut, jotka sittemmin ovat tapahtuneet, ovat olleet hyvin lyhytaikaisia.

Osakkeiden kurssiarvon tänä vuonna tapahtuneen tavattoman nousun syitä on jo aikaisemmin useita kertoja kosketeltu. Tärkein niistä on rahan liika runsaus ja pankkien tämän johdosta alentamat korkomäärät. Kun pankit maksavat perin matalan koron talletuksista tai kokonaan kieltäytyvät niitä vastaanottamasta, on päivän selvää, että ne, jotka omistavat käteistä rahaa, jonka he haluavat tehdä korkoa kasvavasti, etsivät muita keinoja sen sijoittamiseksi. Aikaisemmin on ehtimiseen huomautettu, että yleisö meillä on osoittanut liian suurta haluttomuutta sijoittamaan käteisiä varojaan osakkeisiin, etenkin teollisuusosakkeisiin. Se on pitänyt parempana mukavaa rahojentalletusmuotoa ja nauttii mieluimmin tavanmukaista pankkikorkoa kuin että olisi tutkinut mahdollisuuksia saada suurempi tulo pääomalleen sijoittamalla se osakkeisiin. Ja täytyykin tunnustaa, että se salaperäisyys, johon maamme teollisuusyritykset ovat verhonneet taloudellisen asemansa olemalla julkaisematta mitään tietoja tilinpäätöksistään, ei ole ollut omiaan yleisössä vahvistamaan luottamusta tällaiseen sijoitukseen.

Rahan liian runsauden ja pankkien alennettujen korkomäärien perusteella tapahtui kuitenkin kuluvan vuoden alussa täydellinen muutos tässä asiantilassa. Osakkeet alkoivat joutua vilkkaan kyselyn alaiseksi ja samalla kertaa nousta nopeasti hinnassa. Tähän vaikutti lisäksi sangen suuressa määrässä huhut tavattomista voitonjaoista, joilla huhuilla useista tapauksista oli jonkinlainen todellinen peruste, toisissa tapauksissa taas olivat levitetyt keinottelutarkoituksissa. Kun alku oli kerran tehty, niin tarttui keinottelukuume nopeasti. Kurssit nousivat huimaavata vauhtia, ja monet osakkeet noteerattiin ennen pitkää moninkertaisesti korkeammasta arvosta kuin siitä, mikä niillä oli vuoden alussa. Myöhemmin keväällä tapahtui pysähdys ja jotkut osakkeet laskivat. Useat möivät silloin osakkeensa tappiolla samalla kertaa kuin toiset odottivat parempia aikoja. Ja nämä viimeksi mainitut eivät pettyneet odotuksessaan. Loppukesällä sattui toinen nousukausi, jolloin sellaisetkin osakkeet, jotka aikaisemmin osoittivat ainoastaan vähäistä pyrkimystä kohoamaan, tuota pikaa nousivat aivan korkeuksiin. Arvopaperipörssin liikevaihto ei syyskuulla noussut enempään eikä vähempään kuin 45 687 702 Suomen markkaan 50 penniin. Nyt oli vaihto yhtenä ainoana päivänä suurempi kuin aikaisemmin oli ollut tavallista kokonaisena vuonna.

On selvää, että koko joukko henkilöitä on käyttänyt tilaisuutta ansaitakseen tästä miltei kulkutaudintapaisesta keinotteluhalusta. Arvopaperinvälitysliikkeitä onkin kasvanut kuin sieniä maasta ja nykyisin lasketaan niiden luku useissa kymmenissä. Ei ole tyydytty välittämään osakekauppoja, vaan on apurien kautta keinoteltu omaankin laskuun. Kaikellaisten enemmän tai vähemmän epärehellisten keinojen, valekauppojen, valheellisten ja liioiteltujen huhujen kautta ym. ovat ”jobbarit” eli osakekeinottelijat koettaneet nostaa tai painaa alas kursseja aina sen mukaan kuin se on ollut heille itselleen hyödyksi. Ne, jotka harjoittavat tällaista osakekeinottelua ammattinaan, ymmärtävät kyllä itse vetäytyä pois pelistä, niin kauan kuin vielä on aikaa, etteivät he itse kärsi mitään tappioita. Osakkeiden todellisesta arvosta ja keinottelun merkityksestä tietämättömät ostajat ovat ne, jotka viime kädessä saavat ”maksaa viulut”.

[Tämän jälkeen vielä pitkät pätkät kuivahkoa vertailua Suomen ja Norjan finanssisäätelystä, lopuksi sitten tuo In_Der_Eschen lainaus keinottelun turmiollisuudesta.]

In_Der_Esche · Lokakuu 19, 2021, 7.36pm

Piti vielä etsiä aikalaisten näkemys asiaan. (Koska vanha kirjasinlaji voi olla vaikea tulkita, niin selvennys ohessa.)

Aselevon solmimisesta syksyllä 1918 saakka, jolloin lähinnä edellisinä kuukausina luonnottomasti paisunut haussekausi päättyi, on arvopaperipörssissä vallinnut melkeinpä yhtämittainen laskusuunta.

Näin toteaa Helsingin Sanomat 1.1.1921 pörssivuoden 1920 retrospektiivissä. Artikkeli on kurantti myös tältä osin:

Pörssin kehitystä seuratessa ei ole jätettävä huomioonottamatta laadultaan psykologista vaikutusta, mikä laskukauden vallitessa ilmenee arvostelukyvyttömänä myyntivimmana, mikä voi helposti taas muuttua yhtä kiihkeäksi ostohaluksi suunnan vaihtuessa päinvastaiseksi.

Ekassa lainauksessa käytetty hausse oli minulle uusi termi, mutta termi näyttäisi olevan ranskaa ja tarkoittavan meidän aikamme termein talouskuplaa. Koska ranskalaisten sivistyssanojen viljely nostaa hölmönkin statusta, käytän haussea jatkossa usein!

musa_2 · Lokakuu 19, 2021, 7.57pm

Keinottelu ei juuri nyt ole muotisana mutta muuten menee aivan täydestä edelleen

Juurikki · Lokakuu 19, 2021, 9.21pm

Vanhentunut uutinen. Tuohan koskee viime viikkoa. Tällä viikolla kaikki on toisin.

Contrafun · Lokakuu 20, 2021, 7.48am

Lisää huomioita vanhoista lehdistä.

Kauppalehdestä 31.10.1917 (sivut 23-24) löytyy suora ajankuvaus pörssikeinottelusta.

s. 23
“Niinpian kuin teollisuutemme joutui sotakonjunktuureihin, muuttui kuitenkin tilanne kokonaan. Teollisuusyhtiöt saavuttivat melkoisia voittoja, saattoivatpa koroittaa siihen asti vaatimattomat osinkonsakin, vieläpä jakaa vapaaosakkeita. Mainitusta syystä sekä vallitsevan raharunsauden vaikutuksesta alkoi arvopaperikeinottelu versoa, saavuttaen varsinkin syksyllä 1916 tavattoman laajuuden. Arvopaperit rupesivat liikkumaan joka miehen käsissä, olipa asianomaisella varoja tai ei. Kurssit kohosivat taukoamatta, tuottaen lyhyessä ajassa keinottelijalle suuria voittoja, jotka kuitenkin sittemmin on yhtä helposti menetetty.”

s. 23: “Mainitut numerot eivät kuitenkaan tarkoin osoita arvopaperikaupan tavatonta vilkastumista. Pörssin kautta on nimittäin kulkenut vain osa siitä. Luultavasti suurin osa on mennyt yksityisten välittäjäin kautta. Pankkiiriliikkeitä on perustettu sangen paljon ja arvopaperikauppa miehestä mieheen on ollut varsin vilkasta. Myöskin on otettava huomioon, että Viipurissa, Turussa ja Tampereella on aika ajoin pidetty julkisia arvopaperihuutokauppoja.”

s. 24: “Kuten jo mainittiin, on arvopaperien tuntemus sodan aikana vallinneen keinottelun johdosta tullut varsin yleiseksi. Suomi on nyt vasta siirtynyt siihen kapitalismin kehitysjaksoon, joka kulkee saksalaisella nimellä >>Effektenkapitalismus>>. Tällä seikalla tulee epäilemättä olemaan melkoinen merkitys. Luultavaa on kyllä että arvopaperikauppa ei läheskään pysy niin vilkkaana sodan päätyttyä, kuin se nyt on. Mutta toiselta puolen on varmaa, ettei se myöskään palaa niihin ahtaisiin rajoihin, joissa se oli ennen sotaa. Arvopaperit ovat kerta kaikkiaan tulleet liikkeelle ja jatkavat kiertokulkuaan, joskin hitaammin kuin nyt.”

Liiketaito kuvasi jälkeenpäin elokuussa 1923 osuvasti pörssihuuman kukoistuksen aikaa ja laskukauden toivottomuutta. → Liiketaito 01.08.1923, sivut 226-227:

s. 226:
“Pörssivoitot olivatkin usein hämmästyttäviä, - jokainen, ken sai haalituksi käsiinsä osakkeita, huomasi varallisuutensa päivä päivältä kasvavan ilman minkäänlaista vaivannäköä. Ja nyt monet, jotka tämän tosiasian äkkäsivät, turvautuivat myös pankkiluottoon, saadakseen varoja yhä uusia pörssikeinotteluja varten. Halu pörssikauppoihin kasvoi suoranaiseksi innostukseksi, ja pörssilistalle ilmaantui yhä uusia osakkeita, joita ostettiin ja myytiin. Jokainen uusi osakeanti, jokainen huhu odottavista vapaaosakkeista, päivälehtien kiihoittavat pörssiselostukset j.n.e., - kaikki seikat yhä kohottivat pörssikursseja päivästä toiseen. Ja vaikkakaan ei puuttunut aikanaan esitettyjä varoituksia, muodostui täten pörssistä “yleiskansallinen säästökassa”, johon suuri yleisö sijoitti yhä runsaammat rahansäästönsä. Sen teennäisen kukoistuksen aikana, jonka sota liike-elämässä sai aikaan, kohosi mahdollisuuksien hyökylaine korkealle; ja vain harvat tulivat ajatelleeksi , että sen täytyi vääjäämättömän luonnonlain mukaisesti kerran jälleen painua takaisin syvänteeseen.”

s. 227:
“Mutta kun nousulaineen synnyttämä vaahto hälveni, havaittiin itsensä aallonkin olevan nopeasti painumassa takaisin, ja silloin syntyi pörssimarkkinoilla silmitön kauhu: useimmat antautuivat toivottoman pelon valtaan yhtä herkkinä kuin he aikaisemmin olivat luottaneet hintojen jatkuvaan kohoamiseen. Kun häälyvälle hiekalle perustetut liikkeet, joita nousukonjuktuuri aina synnyttää viime hetkinäänkin, kaatuivat kumoon - ja kun monet vakavaraisetkin liikkeet joutuivat vaikeuksiin, kamppaillessaan rahanpuutteen, verotaakkojen ja muiden vastusten raskauttamina -, niin luovuttiin sokeasti kaikkein parhaimmistakin yrityksistä, ikäänkuin pankit ja suuret teollisuuslaitokset, joista monet omasivat maamme parhaimmat ja huomattavimmat liikevarat, olisivat kokonaan kadottaneet arvonsa.”

Liiketaito-lehden tilastotietoja Helsingin pörssistä 1912-1920

Vuosi	Pörssi- yhtiöitä yhteensä	Pankkeja	Teollisuus- yhtiöitä	Myyty osakkeita, Arvo yht. (milj. mk.)	Pankki- lainat osake- vakuuksia vastaan (milj. mk)	% koko lainan- annosta
1912	33	12	5	1,6	68,0	27,3%
1913	35	12	6	2,5	65,8	26,4%
1914	35	12	6	2,0	68,0	25,1%
1915	55	13	22	4,2	71,4	24,9%
1916	75	14	40	190,2	181,0	34,5%
1917	84	15	48	294,3	262,5	30,1%
1918	92	16	53	923,0	422,7	32,2%
1919	91	16	52	664,0	-	-
1920	89	14	53	686,2	-	-
1921	85	13	52	217,9	-	-

vertailuksi:
Kauppalehdestä 12.3.1925 (linkki) löytyy Helsingin pörssin pörssikomitean vuosikertomus vuodelta 1924. Sen mukaan pörssin herättämä mielenkiinto oli vähäistä. Listalta poistui kahdeksan yhtiötä. Listalla oli yhteensä 68 yhtiötä, joista 15 pankkeja, 7 vakuutus-, 3 kulkulaitos-, 37 teollisuus- ja 6 muuta yhtiötä.

Contrafun · Lokakuu 31, 2021, 8.15pm

Vuoden 1916 kurssinousun ajoilta onneksi löytyy myös kriittisiä äänenpainoja. Aikakauden karhuja.

Kauppalehdessä 18. lokakuuta 1916 ilmestynyt kirjoitus “Arvopaperikeinottelu” nostaa huolenaiheeksi lainarahalla keinottelun ja pienpankkien innokkaasti myöntämät lainat.
→ Digi.kansalliskirjasto.fi | 18.10.1916 Kauppalehti no 42, s. 2.

“keinottelu suureksi osaksi tapahtuu lainatuilla rahoilla”
“siitä johtuu suuri vaara asianomaisille ennen tai myöhemmin välttämättömän laskun tullen”
“on vaadittu pankkeja ryhtymään toimenpiteisiin lainavaroilla tapahtuvan keinottelun rajoittamiseksi.”
“Lainavaroilla keinottelevat saattavat joutua ahdinkoon”
“Joka päivä lisää keinottelijoiden joukkoa. Ne, jotka nyt vasta siihen yhtyvät ovat poikkeuksetta sellaisia aineksia, joilla ei siihen tarvittavia edellytyksiä ole.”
“Pienpankit varsinkin ovat kovin halukkaita arvopaperien lainauttamiseen.”
“Pienemmät pankit ovat arvopapereita lainauttaneet miltei kenelle tahansa.”

Kauppalehden kriitiikki kohdistuu erityisesti pienpankkien toimintaan. Tuohon aikaan uusia pankkeja ja pankkiiriliikkeitä perustettiin innokkaasti.

vuosina 1916-1920 perustettiin 14 uutta liikepankkia Suomeen. 1920 Suomessa oli toiminnassa yhtäaikaa 25 liikepankkia. → (esim. Autio-Ikonen-Elonen: Liikepankkien vaikeudet ja Suomen Pankin tukitoimet 1928-1934 (1991)
1915-18 Helsingin pörssin jäsenten määrä lähes tuplaantui. Osakevälittäjiksi tuli monia yksityisiä pankkiireita ja pankkiiriliikkeitä. Vuonna 1915 pörssin jäseniä oli 32 ja v. 1918 jäseniä oli jo 62.

Laskukauden myötä tilanne muuttui. Lähes kaikki uudet pankit olivat pieniä, vähäisin pääomin ja spekulatiivisesti liikkeelle lähteneitä. Pankkeja ajautui vaikeuksiin, päätyi joko vararikkoon tai sulautui toiseen pankkiin. 1930-luvun puolivälissä Suomessa oli enää 9 liikepankkia. (Autio ym.)

Kurssien laskiessa omaisuuksia menettivät niin aloittelevat sijoittajat kuin suuret pankkiiritkin.

Kurssinousun myötä uusia liikemiehiä nousi Suomen rikkaimpien joukkoon, mutta monet heistä menettivät myöhemmin omaisuutensa.
esim. taloushistorian dosentti Per Schybergson tarkasteli teoksessa Förvärv och fördärv. Finlands ekonomi i brytningsskedet 1914-1924 (2007) neljän rikastuneen liikemiehen elämää (Viktor Hoving, Amos Anderson, Allan Hjelt, Aleko Lilius).
Näistä neljästä liikemiehestä vain Amos Anderson onnistui säilyttämään omaisuutensa.

musa_2 · Marraskuu 8, 2021, 4.35pm

@Contrafun

Kiitos, nää on ykkösluokan postauksia