Historianurkka: pörssin historiaa, finanssihistoriaa

Mielenkiintoinen artikkeli negatiivisista koroista (vuodelta 2011). Opin, että niiden teoreettinen historia on paljon pidempi. Mm. 30-luvun laman kourissa mehusteltiin ajatuksella negatiivisista koroista. Kun inflaatio ei rokota säästäjiä, pitää heitä rokottaa muilla keinoilla.

Tutkimus tuo myös hyvää perspektiiviä siihen, kuinka normaalia rahajärjestelmän nopeat muutokset on. Monet kummastelevat ”nykymenoa” mutta jos hieman lukisi historiaa niin tajuaisi, että aina ollaan oltu uuden ja jännän äärellä.

” Altering the existing monetary regime is always controversial. However, from a historical perspective, the world’s monetary system has been changing constantly. Although people tend to believe that the existing order is the only imaginable one, history teaches us that the institutional design of money is subject to rapid changes, even if the underlying purpose of facilitating exchange remains the idiosyncratic raison d’etre of money. For example, the last one hundred years saw the widespread advent of fiat money during the First World War, followed by a period of hyperinflation in many nations and a disastrous return to the gold standard that contributed to the worldwide spread of the Great Depression. After the Second World War, the Bretton Woods Dollar standard was the basis for the miraculous post war recovery, but run into trouble at the beginning of the 1970s. In fact, our modern monetary system of free floating fiat money is less than forty years old and is the outcome not of careful institutional design but rather of trial and error. Moreover, China and other nations are still pegging their currencies to the Dollar, thereby contributing to the gigantic trade imbalances of today. Thus, today’s monetary regime is neither a natural system nor a carefully designed one.”

12 tykkäystä

Jamielta jälleen kattava referaattikasaus eri lähteistä historiallisista pandemioista ja niiden vaikutuksista ihmisiin, yhteiskuntaan ja tietysti markkinoihin.


Tämäkin katkelma voisi olla tästä päivästä kirjoitettu:

4 tykkäystä

Taas kiinalaiset :smiley:

Nykyään lähteestä on erimielisyyksiä, vaihdellen Yhdysvalloista Kiinaan sekä Eurooppaan.

7 tykkäystä

Osaako joku linkkailla minkälaisia karhu/härkä uutisotsikoita/artikkeleita on aikoinaan tullut esim. 2010 kesällä (1,5v finanssikriisin pohjien jälkeen) tms? Onko kaikilla ollut jo hyvä usko tulevaan, vai oliko kauhea pelko vielä päällä että kohta se vasta kunnolla rysähtää?

Tämä olisi hyvä idea. Aloitin itse kesällä 2009 sijoittamisen ja muistan että pitkälle vuoteen 2010 jatkui huutelu että nousu oli vaan pitkäksi venynyt idioottiralli ja Sp500 sukeltaisi vielä maaliskuun 2009 alle.

Joskus vuoden 2016 jälkeen puheet fragiilista elpymisestä alkoi vähentyä muistaakseni. :smiley:

6 tykkäystä

Tuore tutkimuspaperi toteaa, että pandemioiden taloudelliset vaikutukset kestävät vuosikymmeniä. Reaalipalkat nousee, investoinnit on maassa ja korot matalalla pitkään.

Tutkimus on hauska, ongelma vain että aineistossa on mukana kaikki Mustatkin Surmat eli tuo kertoo enemmän 1300-luvun talouden reagoimisesta pandemiaan, kuin nykytalouden. :smiley:

http://ssingh.ucdavis.edu/uploads/1/2/3/2/123250431/pandemics_jst_mar2020_.pdf

3 tykkäystä

En oikein tiedä, minne ketjuun olisin ajatuksiani ja mieleen nousseita kysymyksiä heittänyt, niin ajattelin, että tämä Vernerin historianurkka voisi olla sopiva kanava tai alusta yritykselle rakentaa uutta tietämyksellistä tietoa. Kuuntelin juuri Vesa Vihriälän luennon Globaali finanssikriisi ja Suomi. Vihriälän esityksestä kävi ilmi, että Suomen taloudelliset lähtökohdat finassikriisiin olivat likipitäen yhtä hyvät, kuin esimerkiksi muilla kelvollisilla Euroopan mailla (mm. Saksa ja Ruotsi), ja että finanssisektori ja pankit olivat tuolloinkin jo hyvässä kunnossa. Finanssikriisin ohella Suomen ongelmia syvensivät kuitenkin samanaikaisesti “epäsymmetriset” häiriöt:

  • Nokian romahdus
  • paperin kysynnän heikkeneminen
  • investointitavaran kysynnän heikkeneminen ja
  • Venäjän ongelmat 2014-

Jos finanssikriisiä peilaa nykyiseen tilanteeseen Suomessa, on havaittavissa monia yhtäläisyyksiä. Koronankriisin lisäksi on esimerkiksi jälleen päällä jonkinlainen “öljykriisi”, joka vaikuttaa Venäjän talouteen sen lisäksi, etteivät venäläiset voi harjoittaa matkailua ja turismia Suomeen. Investointitavaroiden kysyntä on ainakin osittain heikentynyt. Muun muassa meriteollisuus on ottamassa ilmeisesti isosti iskua. Vaikka finanssisektori ja pankit olivat tuolloin jo kunnossa, ei se yksinään silti estänyt taloutta luisumasta taantumaan. Tietysti monet asiat ovat nykyään varmasti myös toisin ja paremmin. Metsäsektori ja kemianteollisuus
ovat avaamassa uusiutuvien materiaalien ja biopohjaisten tuotteiden markkinoita ja uudet teknologiayhtiöt nostavat myös päätään.

Monessa ketjussa puhutaan paljon Yhdysvaltojen markkinoista, mikä on täysin ymmärrettävää, mutta mikä on käsityksenne Suomen taloudesta ja sen iskunkestävyydestä nykytilanteessa? Jos tarkastelun ulkopuolelle rajataan valtiojohdon harjoittama finanssipolitiikka ja keskitytään sen sijaan tarkastelemaan esimerkiksi suomalaisia pörssiyhtiöitä, niin onko meillä riittävästi laadukkaita yhtiöitä Suomessa, jonka avulla tämän maan talous jälleen kerran nostetaan suosta? Vai onko tästä tulossa uusi finanssikriisin kaltainen vuosia kestävä ongelma, jossa hyvinvointiyhteiskuntamme jatkaa kovaa vauhtia velkaantumista? Onko tämän kriisin myötä Suomi matkalla Kreikan ja Italian tielle?
@Verneri_Pulkkinen taloushistoriaa lukeneena osaa ehkä avata tuntojaan ja näkemystään asiasta?

Ja tosiaan niitä ketä aihe kiinnostaa, niin suosittelen ehdottasti kuuntelemaan karanteenikiireiden lomassa.

Kiitokset sille, joka alunperin jakoi jollain keskustelupalstalla tämän linkin! Näistä luenoista saa erinomaista perspektiiviä.

6 tykkäystä

@Don_Jari
Palstalla on nyt myös “Analyysit osakemarkkinan ja talouden suunnasta 2020 sekä osakevalinnoista” niminen ketju, jonne tämä kommenttisi sopisi hyvin.

Olen samaa mieltä kurssista. Todella mielenkiintoinen ja antaa hyvää taustatietoa.

Edit: lisätty linkki

1 tykkäys

Finanssikriisin aikaisia artikkeleja olen lueskellut. Mielenkiintoinen aihe näin jälkeenpäin muistella. Tässä muutamia vanhoja ennustuksia finanssikriisin ajoilta vuodelta 2009, jolloin nousu alkoi.

Helmi-maaliskuun vaihteessa 2009 S&P 500 -indeksi oli laskenut kuukauden päivät, lähes yhtenäistä hiljaista alamäkeä. S&P 500 saavutti kuitenkin finanssikriisin pohjakosketuksensa perjantaina, 6. päivänä maaliskuuta 2009, jolloin indeksi kävi 666,79 pisteessä.

Ensin muutamia karhumaisia ennutuksia vuodelta 2009:

  • Russell Napier julkaisi vuonna 2005 teoksen Anatomy of the Bear, jossa hän tutki suurimpien pörssiromahdusten yhteisiä piirteitä. Napierin mukaan osakkeiden on painuttava arvostusmittareiden (Shiller p/e ja Tobin Q) mukaan poikkeuksellisen halvoiksi ennen uuden nousun alkua. Napier ennakoi Bloombergin haastettelussa, että kurssit jatkavat laskuaan ja S&P 500 saavuttaa pohjan vasta 400 pisteessä.

Härkämäiset näkemykset olivat vähemmistössä vuonna 2009. Markkina oli kuitenkin melko alhaalla maaliskuussa 2009, jos tarkastellaan S&P 500:n suhdetta USA:n bkt:hen, jonka suhde on vaihdellut 0,05-0,15 välillä. IT-kuplassa suhdeluku kävi yli 0,13. Maaliskuun alussa 2009 suhdeluku oli 0,05. Yhtä alhaalla oli käyty edellisen kerran vuoden 1982 pudotuksessa, joten osakkeet olivat tämän mittarin perusteella jo aliarvostettuja Yhdysvalloissa mutta eivät törkeän halpoja.

Muutamia tunnettuja härkämäisiä näkemyksiä alkuvuonna 2009 olivat ainakin nämä:

  • Yhdysvaltain presidentti Barack Obama totesi tiistaina, 3. maaliskuuta 2009 toimittajille osakeiden ostamisen olevan nyt kannattavaa. Saman viikon perjantaina markkinat kävivät pohjalla ja aloittivat nousun.

    Barack Obama: “What you’re now seeing is profit-and-earning ratios are starting to get to the point where buying stocks is a potentially good deal if you’ve got a long-term perspective on it.”

  • Peter Lynch myönsi The New York Timesin haastattelussa 7.3.2009 olevansa härkämäisempi kuin koskaan. Tosin Lynch myönsi olevansa aina “bullish”. Lynchin mielipide pohjien ajoittamiseen on selvä:

    “Far more money has been lost by investors preparing for corrections, or trying to anticipate corrections, than has been lost in corrections themselves.”

  • Wall Street Journal kirjoitti 22.12.2008 vuodesta 2009 tulevan osakepoimijan paratiisi.

  • Omahan oraakkeli kirjoitti lokakuun 16. päivä 2008 The New York Timesissa ostavansa osakkeita. “Jos jäät odottamaan pääskysiä, kesä on jo tullut”, runoili Buffett.


    Buffett myös siteerasi jääkiekkolegenda Wayne Gretzkyä todeten: “Luistelen sinne missä kiekko on seuraavaksi, en sinne missä se on ollut”. Buffett ei siis kehoittanut yrittämään ajoittamista.

Jälkeenpäin voi todeta, että Lynch ja Buffett eivät neuvoneet odottamaan uutta laskua ja ajoittamaan, vaan puhuivat pitkäjänteisen sijoittamisen puolesta. Pohjien ennustamisen vaikeutta osoittaa hyvin Niels Bohrin toteamus. “Ennustaminen on vaikeaa, erityisesti tulevaisuuden ennustaminen”.

17 tykkäystä

En ole niin huolissani, että Suomi olisi Kreikan/Italian tiellä vaikka nyt on peräti vuosikymmen “menetetty” eikä loppua näy:

Suomessa julkinen velka oli ennen koronakiriisiä hyvin hallussa. Nyt se tulee nousemaan, mutta niin se tulee nousemaan muillakin. Ei silti läheskään olla Italian (135 % BKT:sta) saati Kreikan (180 % BKT:sta). Sen lisäksi Suomella on, väittäisin, tehokkaammat instituutiot ja veronkeruu sekä harvinaisen (ehkä liiankin…) hyvä maine velkojen maksajana. :smiley: Tämä lienee isoin, mutta myös suht ratkaiseva ero Italiaan ja Kreikkaan joilla on heikot insituutiot sekä huono maine.

Toki Suomella on haasteensa: demografia. Emme kyllä siinäkään ole yksin. Mutta pitkälti tuottavuuden kasvu ja käsiparien määrän lisääntyminen sanelee talouskasvua. Se tulee siis väkisin olemaan todella hidasta myös jatkossa:

Kyllä hyvinvointivaltiota tavalla tai toisella tullaan vuosikymmenten saatossa “laihduttamaan”, trendi mikä on osaltaan alkanut jo 90-luvun lamasta lähtien. Tosin julkiset menot/BKT on pysynyt vakaana viimeisen 30 vuoden ajan. Saa miettimään, mihin ne rahat oikein valuvat kun samalla palveluista on karsittu siellä täällä… :smiley:

Paljon riippuu siitä, kuinka hyvin suomalaiset yritykset onnistuvat kasvamaan. Toisaalta, Suomi on pieni maa ja täällä talouspolitiikalla on aina ollut iso rooli. Sen tehokkuus on avain myös, vihasi poliitikkoja tai ei. Yrityksiin luotan, politiikot on vähän niin ja näin. :smiley: Suomi ja suomalaiset ovat pärjänneet monissa koetuksissa, lähtökohdat ovat todella hyvät myös menestyksekkääseen tulevaisuuteen mitä elintasoon tulee. Sen nopeaa kasvua en odottaisi. :smiley:

5 tykkäystä

Kiva kuulla, että luottoa löytyy tästä kriisistä selviämiseen kohtalaisin vaurioin sekä yrityksiin, jotka väistämättä ovat mielestäni merkittävässä roolissa. Aiemmista kriiseistä, kuten 90-luvun lamasta, selviämisessä viennin rooli oli käsitykseni mukaan jälkikäteen tarkasteltuna yksi vaikuttavimmista asioista (mm. Jaakko Kiander on tutkinut 90-luvun lamaa). Lisäksi koska yrityksiemme ja pörssiyhtiöidemme määrä suhteessa moneen muuhun kansantalouteen nähden on varsin rajallinen, voidaan loogisena johtopäätöksenä tästä tehdä, että yhtiöiden ja yrityksien laatu korostuu erityisesti kriisien kohdalla.

2 tykkäystä

Luin Neuvostoliiton pankkijärjestelmästä (koska miksi ei?) ja pisti silmään, miten meidänkin keskuspankit hitaasti valuvat samankaltaiseen rooliin. Ironiaa kerrakseen. :sweat_smile:

Neuvostoliiton ”keskuspankki” (myöhemmin nimeltään Gosbank) oli käytännössä systeemin selkäranka, kuten Lenin kuvaili. Se lainasi, ei voittojen takia, vaan valtaa pitävien poliittisten tarpeiden mukaan eri projekteille ja yrityksille rahaa. Eli se toimi samaan aikaan keskuspankkina sekä liikepankkina. Meillähän keskuspankin työ ei ole allokoida resursseja taloudessa, mutta esim. Fedin alkaessa ostamaan kaikkea lainapaperia mitä ulkona liikkuu se alkaa väkisin tekemään jakoa kelpojen ja ei-kelpojen yhtiöiden ja lainaajien välillä.

Aiemmin tsaarinaikainen keskuspankki hoiti pitkälti samalla tavalla tällaisen universaalin pankin roolia. Tämä oli pitkälti valtiovarainministeriön käsikassara jolla talouspolitiikkaa runnottiin läpi.

Miksi nostin nämä sijoitusaiheiselle foorumille? Koska läntisetkin keskuspankit ovat itseasiassa aiemmin olleet välillä valtiovarainministerien ohjauksessa, tosin ei samalla tavalla. Ja koska keskuspankkien keskeisyys taloudessa on vain lisääntynyt viime vuosina ja eri poliittisilta suunnilta nousee ehdotuksia (MMT) että ne rahoittaisi suorempaan valtion projekteja. Siinä mielessä tuo Neuvostoliiton Gosbank on ”hauska” tosielämän esimerkki tällaisesta pankista ja että voi sen lainaamisen taloudessa noinkin järjestää (tosin sen pitkän aikavälin toimivuus osoitti melkoisia heikkouksia).

Aiheesta kiinnostuneille https://www.nber.org/chapters/c4154.pdf


Olen aiemminkin nostanut tähän ketjuun historian kummallisuuksia miten rahan luonne voi muuttua ja miten hätä keinot keksii. Esim. Suomen esimerkki miten holdauspörssiyhtiö Holdingin osakkeita jaettiin kansalle markan ”korvikkeena” sotien jälkeen, koska markan arvo oli tuusen nuuskana inflaation takia.

Rahajärjestelmähän on allokoimassa oikean maailman resursseja ja rahan avulla voi ”säästää” työtä ja aikaa. Mitä jos haluat allokoida ison määrän talouden resursseja johonkin täysin ei-tuottavaan, sinulla ei ole rahaa etkä halua aiheuttaa inflaatiota pakottamalla keskuspankkia printtaamaan rahaa?

Saksa rahoitti merkittävän osan asevarustelustaan (Saksa teki 30-luvun lopulla maailmanennätyksen miten ison osan BKT:sta voi käyttää asteisiin ilman että talous ja kulutus romahtaisi heti täysin. Lopulta armeija nieli 75 % BKT:sta 1944) ns. MEFO-lainoilla. MEFO oli mielikuvitusyhtiö, joka laski liikkeelle MEFO-vekseleitä joilla maksettiin firmoille asevarustelusta. Näissä oli oikeus viiden vuoden jälkeen kävellä keskuspankkien ja vaatia tilalle Saksan markkoja. Tiedä sitten moniko näitä sai ja lopulta mefoista tehtiin jonkinlainen epävirallinen sivuvaluutta.

Saksan virallinen valtion velka oli 10 miljardia markkaa 1932 ja 19 miljardia 1938, mutta MEFO-vekseleiden arvo oli 12 miljardia markkaa eli yli puolet todellisesta uudesta lainanotosta. Tällä saatiin peiteltyä varustelun massiivista kokoluokkaa ulkopuolisilta, ja lainattua siihen resurssit yrityksiltä kuin ”ilmaiseksi” lupaamalla jotain mistä ei sitten pidetty kiinni.

14 tykkäystä

Voiko mielikuvitusvaltiot saada lainaa, kuten joskus huijarit huijaavat sijoittajilta? Ilmeisesti voi. 1820-luvulla tapahtui ensimmäinen globaali luottobuumi (ja romahdus). Likviditeetissä kylpevät englantilaiset olivat niin innokkaita lainaamaan vasta Espanjasta itsenäistyneille Etelä-Amerikan maille rahaa paremmalla korolla kuin kotimaassaan, että jopa täysin mielikuvitusvaltio sai lainaa:

Koska tuohon aikaan raha oli sidottu kultaan, alkoi Iso-Britanniasta virrata kullat ulos. Keskuspankki nosti korkoa kääntääksen rahavirrat, mikä kiristi luotonsaantia ulkomailla. Samaan aikaan sijoittajat tajusivat, että Etelä-Amerikka ei olekaan uusi Yhdysvallat ja pettymykset seurasivat toisiaan.

Talous romahti ja samalla raaka-aineiden hinnat romahtivat, mikä vaikeutti Etelä-Amerikan maiden tilannetta ennestään.

Kaikki paitsi Brasilia defaulttasivat vuoteen 1829 mennessä.

9 tykkäystä

Mikä kirja?

Jännä kun ensireaktio tuohon oli että miksi ihmeessä halusivat niin innokkaasti lainata Etelä-Amerikan maille rahaa, ei siitä mitään hyvää seuraa, mutta tosiaan tuolloin varmasti ollut ihan luontevaa ajatella, että tästä voisi seurata edes jotain samankaltaista kuin USA:ssa. No, toisin kävi.

1 tykkäys

Olisi pitänyt laittaa lähde :smiley: Eilen saapui Michael Pettisin ja Matthew Kleinin uusi teos Trade Wars are Class Wars postista. Siitä tuo tapaus siis.

Tuollaiset ihmetytttää aina, mutta ihmismieli on outo kun saa paljon rahaa käsiinsä ja sille pitää saada tuottoa. Sen lisäksi pankit jne. tekevät bisnestä sillä (edelleen tänä päivänäkin) että ne etsivät lainanhakijoille lainaajia, sijoittajia jne. Voin vain kuvitella, kuinka härskiä niiden myyminen on ollut tuohon aikaan.

Tänäkin päivänä kun katsoo joitain IPOja ja niiden markkinointia tulee mieleen, että pitäisi olla varoituskolmiot joka mainoksen päällä. :smiley:

9 tykkäystä

Lueskelin Jukka O:n kirjaa (3. painos 2014) ja oli pakko napata pari kohtaa sieltä. Jotenkin tuntuu, että narratiivit eivät ole vuosien saatossa juuri vaihtuneet: vuosiluvut ja muut ajanjaksot sekä prosenttiluvut kylläkin.



@Verneri_Pulkkinen oli muuten hienosti lisännyt “tarinaan” neljännen kohdan: näiden yhdistelmä. Kenen muun mielestä muutama vuosiluku ja yksityiskohta vaihtamalla narratiivi vaikuttaa melko yhtenevältä?! Tuosta tekstistä heräsi myös kysymys, jos koko yleinen narratiivi on noin yhtenäinen nykytilanteen kanssa, saadaanko me vielä Eurooppan oma uusi finanssikriisi koronan jälkilöylynä? Toistaako historia itseään, niin kuin sanonta ennen kuului?

4 tykkäystä

Tähän ketjuun sopinee tuo swedish investorin katsaus muutamaan taannoiseen pörssirommiin. Yhteistä näille tapauksille on ollut:

  • luovuus rahoitusmarkkinoilla, eli esim “uudenlaisia riskisiä instrumentteja” tarjoillaan agressiivisesti vivun kera
  • samaan aikaan indeksien / omaisuusarvojen voimakas nousu ainakin parina vuotena
  • jokin yksittäinen tekijä tulee ja laukaisee rommin

3 tykkäystä

Jaakko Kiander on ehkä 90-luvun kriisin paras asiantuntija. Mielenkiintoinen keskustelu, jossa perehdytään välillä melko syvällisestikin muun muassa rahapolitiikkaan ja sen vaikutuksiin lamaan. Kiander maalaa myös Suomelle valoisaa tulevaisuutta, mikä ainakin tällaista keski-ikäistyvää eläkeahdistuksesta kärsivää lämmittää :smiling_face_with_three_hearts:

6 tykkäystä

Hetki sitten Twitterin puolella Sauli heitti ilmoille:

Jotenkin tuntuu, että mitä kovempaa pörssissä menee, sitä enemmän itse kaipaa tämän kaltaista tietoa :point_down:

Tässä podcastissä käytiin hyvin lyhyesti ja typistetysti läpi finanssikriisin synty. Silti, jos tuon silloisen uskon jenkkiläisen omaisuusluokan tuotoista laittaa tämän päivän perspetiiviin, on tilanne mielestäni tänään samankaltainen kuin reilu kymmenen vuotta sitten. Nyt se ainoastaan tehdään osakkeilla Robinhoodilaisten toimesta.

Koska itselläni ei ole kokemusta sijoittaja It-kuplasta tai finanssikriisistä, yritän parhaan kykyni ja taitoni mukaan luovia tällaisten esimerkkien avulla, ja välttää menettämästä pääomia pysyvästi.

Nyt, jos koskaan, tarvitaan varovaisuutta markkinoilla (toim. huomio).

Tässä vielä linkki niille, joita kansankielinen, puhuttu taloushistoria kiinnostaa:

12 tykkäystä

Hauska pieni tarina sipulikuninkaasta Vincent Kosugasta ja miksi sipulifutuureista on Yhdysvalloissa oma lakinsa…

Muoks;
Lisätietoa sipulikuninkaasta - kuten odottaa sopii - myös Wikipedia-sivuilla.

4 tykkäystä