Jos mulla olisi kyseessä kerran elämässä tapahtuva könttäsumman sijoittaminen, niin sitä paremmalla syyllä asiaa täytyisi ajatella rationaalisesti eikä niiden harhojen vallassa mihin ainakin itse olisin selvästi taipuvainen.
Könttäsumman sijoittamisessa tuotto-odotus on suurempi (positiivisempi) mutta tietysti myös lopputulosten hajonta on suurempi. Joku saattaa tuolla hajonnalla mitata sijoituksensa riskiä.
Ajallisella hajauttamisella saa tuota hajontaa eli riskiä pienemmäksi, mutta sehän johtuu vain siitä että sijoituksesi painotus muuttuu 100% käteispainosta 100% osakepainoksi pidemmällä aikavälillä eikä kerralla. Sitten kun ajallisen hajautuksen jakso on päättynyt ja koko summa on markkinoilla, se on ihan sataprosenttisesti sen osakemarkkinan riskin kourissa. Entäs jos se pörssiromahdus tapahtuu heti kun ajallinen hajauttamisesi on juuri valmistunut?
Jos tuollaisen summan kanssa huolettaa sijoituksen riskisyys, niin silloinhan oikea työkalu on miettiä mikä on oikea allokaatio osakkeet vs. korot, eikä se että millaisella aikavälillä kasvatetaan osakepaino 100:aan.
Ajallinen hajautus on kuin vakuutus, jossa maksetaan rahaa siitä että katastrofaalisen skenaarion (all-in huipulta) todennäköisyys laskee pienestä mitättömäksi. Ei mitään muitakaan vakuutuksia kannattaisi laskennallisesti koskaan ottaa.
Todennäköisyyspohjainen ajattelu kuitenkin lähtee siitä tilanteesta, että tapahtumia sattuu suuri määrä. Näinhän ei tässä ole. Suuren summan, kuten perinnön all-in -sijoittamisessa on käytössä vain yksi yritys.
Myöskään venäläisessä ruletissa ei kannata laskennallisesti ottaa vakuutusta, jossa maksetaan 1/5 tuotoista oleva vakuutusmaksu, jolla estetään tilanne että kuti sattuu kohdalle. Viisas sijoittaja ottanee kuitenkin vakuutuksen.
Jos ilmaantuu sata tonnia hanskaan eikä kehtaa laittaa sitä kerralla markkinoille, vaan automatisoi sen vaikka 24 eräksi kerran kuukaudessa, niin millä tavalla se katastrofin riski on laskenut mitättömäksi sitten kahden vuoden päästä kun koko summa on markkinoilla? Voi se ruletin kuti osua kohdalleen silloinkin.
Jos osakemarkkinan riski huolettaa niin paljon että on valmis maksamaan sen välttämisestä pienemmän tuotto-odotuksen muodossa, niin mikä siinä kahden vuoden aikana muuttuu niin, että sen jälkeen onkin yllättäen valmis sellaista riskiä pitämään? Miksi ei pitäisi sen jälkeenkin osaa käteisenä tai koroissa?
Tarkennetaan tätä omalta osaltani sen verran, että missään vaihtoehdossa (kerralla vs. ajallisesti hajauttaen) en olisi laittamassa 100 % osakepainoa missään vaiheessa. Vaan pikemminkin niin, että painotus on kutakuinkin koko ajan sama siinä rahassa mikä markkinoilla on sisällä. Alkuun jokunen tonni voisi hyvinkin mennä ihan vaan Rahamarkkinarahastoon jne. Ja korot luonnollisesti mukana alusta asti. Toki niin, että ihan samanlaista markkinatilanteen arviointia tehdään korkosijoitustenkin suhteen. Jos on negatiiviset korot meneillään niin en tietenkään ole laittamassa korkolappuihin…
Todennäköisyyksistä kun puhutaan, niin millä todennäköisyydellä 22.4.2024 on oikea hetki laittaa all in markkinoille? Entä 50 000 € nyt ja 50 000 € 22.5.2024? Tai mitä jos 50 000 4.1 % talletustilille ja se sitten osakkeisiin 22.4.2025. Väärään aikaan kun laittaa koko summan kiinni niin voi mennä vuosikausia että pääsee edes alkutilanteeseen. Mutta täytyy myöntää, että nyt en edes enää muista alkuperäisen kysyjän sijoitushorisonttia.
Osakemarkkinan huiput eivät ole yleensä mitään vuosien permanently high plateuita. Jos finanssikriisiä edeltävästi olisi all-in niin tulisi karkeasti -50% turskat heti kättelyssä ja 5 vuotta omilleen pääsemiseen. Jos taas mainitsemallasi tavalla 2 vuoden aikana, niin max drawdown olisi -25% ja omilleen pääsisi parissa vuodessa. Japanin asuntokuplassa jos tekisi samat laskelmat, niin tuhotut pääomat olisivat all-in -tekniikalla kamalia, vaikka 2v hajautuskaan ei olisi nättiä jälkeä. 3v hajautus suojaisi jo varsin hyvin tuollaisilta skenaarioilta että omilleen pääsisi vasta vuosien (tai vuosikymmenien) päästä.
Osakemarkkinan tuotto-odotus on kuitenkin reilusti positiivinen ja yleensä huippuja seuraa uudet huiput. Ajoittaminen on vaikeaa, vaikka takaraivossa toki aina on ajatus siitä että saisipa rahat töihin juuri pohjilla, tai pelko siitä että sijoittaa juuri ennen suurta rommia.
Mutta markkinoilta ei kannata olla pois ainakaan pitkiä aikoja ja könttäsumma kerralla lienee paras strategia. Mutta en tiedä paljonko siinä häviää, jos nyt laittaa vaikka puolen vuoden sisään mielenrauhan vuoksi.
Jos huomioisi markkinan yleistä arvostustasoa (CAPE), tai trendiä, niin ehkä ajoittaminen toimisi hieman paremmin.
Tässä oli aika kiinnostavaa dataa.
Täytyy kyllä sanoa, että itsellekin tekee “pahaa” laittaa rahaa töihin kalliille US markkinoille, mutta olen vähän koittanut globaalien ETF:ien kautta pakottaa sinnekin sijoituksia ja toisaalta painottanut halvempia markkinoita. Mutta ajoittamista siten, että tilillä olisi summa odottamassa ostopaikkaa, en harrasta. Liian vaikea peli.
Ja siihen liittyvä tuhannen taalan kysymys: Do you really think you are going to be one of the lucky ones to start averaging-in during the handful of months above the 0% line?
Mun mielestäni mielenrauhan tavoittelu tällä menetelmällä on itsensä huijaamista pahemman kerran. Ymmärrän kyllä tuon houkutuksen aivan hyvin koska sama houkutus on itseäkin usein rienannut.
Mutta jos se mielenrauha auttaa esim. siihen että se estää turhan soutaamisen tai huopaamisen tai muut pahemmat virheet, voi se olla täysin vaihtoehtoiskustannuksen arvoista mielestäni. Vaikka onkin epäoptimaallista.
Toki sitten jos meno alkaa olla sitä että odotetaan seuraavaa finanssikriisiä vuosikausia, niin siinä ei ole mitään järkeä.
Juuri näin se lopulta taitaa olla. Hyvin todennäköisesti tässä pelissä voittajia ovat ne joilla kuukausisäästö on automatisoitu ja salkun salasana unohdettu.
Minusta tämä on tavallaan vähän koomistakin, että jos temmataan kadulta tyyppi, joka ei tiedä sijoittamisesta yhtään mitään, tehdään sille matalakuluinen indeksisalkku, sinne automaatilla summa x, poltetaan tunnukset ja kielletään tätä tyyppiä ikinä lukemasta pörssiuutisia.
Niin hän todennäköisesti voittaa suurimman osan niistä, ketä käyttää satoja tai tuhansia tunteja aikaa ja vaivaa markkinoiden ja osakkeiden analysointiin, opiskeluun, tutkimiseen ym.
En ihan heti keksi montaa asiaa, missä ilman mitään taitoja voi itseasiassa pärjätä paremmin kuin jopa ammattilaiset.
Mutta jos ostojaan ei kannata yrittää ajoittaa, niin ei varmasti menneisyydenkään analysointia. Edes finanssikriisiä edeltävältä huipulta ostaminen ei ole ollut mikään superhuono paikka ostaa, nyt kun aikaa siitä on kulunut.
Tuo analyysi kuuluu tehdä niin että katsotaan kaikkia muitakin yhtä todennäköisiä ostoajoituksia kuin pelkästään tuota, ja sitten tutkitaan onko sen jakauman vasen laita liian hirvittävä vai ei. Kuten tuossa linkittämässäni tekstissä on tehty. Tämä taktiikka ei tietenkään sovellu niille, jotka osaavat ennustaa noita finanssikriisejä.
Japaniesimerkki on todellakin kamala, mutta ainakin kaikki mitä itse olen ylle kirjoittanut on sillä oletuksella että globaali hajautus on kunnossa ja että sen ajoitusriskin rinnalle ei ole haalittu muita riskejä keskittämällä.
Linkittämäsi teksti ja argumenttisi on aivan oikea, mutta vain todennäköisyyslaskennan näkökulmasta. Jos saisin lukuisia könttäsummia, niin huippujen välttely olisi turhaa. Myöskin jos tuotto on varaa hävitä tai aikahorisontti on erittäin pitkä, niin silloin hajautus ei kannata. Vrt. se venäläinen ruletti, sekin kannattaa jos olisi varaa hävitä.
Konkreettisempi esimerkki voisi olla, että saan juuri sen suuruisen perinnön että voin sen turvin elää sen tuotolla. Hajautan esim. 3v ajallisesti, menetän hiukan tuottoa mutta perusajatus eli lokoisa loppuelämä toteutuu. Jos en hajauta ja osun muuhun kuin niihin harvoihin huippuihin, saan myös lokoisan elämän plus hiukan ekstratuottoa joka ei kuitenkaan muuta kokonaiskuvaa lainkaan. Sen sijaan jos satunkin osumaan huonolla tuurilla huippuun, tuotto ei enää riitä tuotolla elämiseen ja tapahtuu katkimeneminen ja joudun töihin. Mielestäni tilastollista tuoton maksimointia tärkeämpää olisi välttää katkimeno ja “vakuuttaa” itsensä.
Kuvitellaan, että hajautat könttäsumman kolmen vuoden ajalle. Markkina nousee tuona aikana vaikka 20%. Mitäs jos heti tuon kolmen vuoden jälkeen markkina romahtaa -50%? Siinä tapauksessa olisi kannattanut sijoittaa könttäsumma heti sisään. Eli ei tuo ajallinen hajauttaminen toimi kuin hyvällä tuurilla.
Kyllä tämä on ihan validi skenaario. Mikäli tuollainen tapahtuma tuhoaa ne suunnitelmasi tuon potin käyttämiselle (tuon summan tuotoilla eläminen), etkä millään pysty ottamaan sellaista riskiä, niin silloin sitä riskiä on pienennettävä. Se tapahtuu perinteisesti allokoimalla pienempi osa kuin 100% siitä potista osakkeisiin. Silloin tietenkin pienennät myös odotettavissa olevaa tuottoa.
Jos et tee niin, vaan tuudittaudut siihen että 3 vuoden pituinen ajallinen hajauttaminen pelastaa tuolta riskiltä, niin sen 3 vuoden kuluttua olet edelleen 100% riskin tilanteessa ja tuo skenaariosi voi edelleen tapahtua. Ainoa ero on, että olet saanut kolmelta vuodelta jonkin verran tuottoa.
Mikä se kolmen vuoden aikainen toteutunut tuotto on, on sitten eri asia. Todennäköisesti se on hieman pienempi kuin könttäsummalla saatu tuotto olisi ollut. Jos on ollut myrskyiset markkinat, niin arvoa ei välttämättä ole sulanut yhtä paljon kuin könttäsummasta olisi. Mutta voi olla mitä tahansa näiden vaihtoehtojen väliltä tai ulkopuoleltakin.
Silti, kolmen vuoden jälkeen riski on edelleen tapissa ja kuvailusi perusteella sen pitäisi olla edelleen sulle liian korkea.
Ajallinen hajauttaminen ei tarkoita mitään muuta kuin saman riskin ottamista vähän myöhemmin.
Absoluuttisesti huonoin skenaario on että ostaa kerralla huipulta. Ajallisesti hajauttamisen ainoa etu on että se pehmentää tuon harvinaisen tapauksen iskua.
Näissä lump sum vs DCA tutkimuksissa usein oletetaan, että käteinen on sijoitettuna johonkin lyhyisiin korkopapereihin. Esim tuossa PWL Capitalin tutkimuksessa käytössä oli US 1 Month TBill. Tuon korko on tällä hetkellä 5,49%.
Aika harva taitaa säästössä olevalle käteiselleen tuommoista korkoa saada. Korkopapereiden tuotoistakin maksetaan vielä välissä verot, joita tutkimuksissa tuskin on huomiotu.
Eli todellisuudessa tilanne on vielä enemmän könttäsumman puolella.
100% osakesalkku on volatiili. Vaikea sellaisella on firettää, ellei salkku ole oikeasti ISO. Ei auta ajallinen hajauttaminen, sillä romahdus ei kysy ajankohtaa.
