Ehdottomasti.
Hienoa, että näillä asioilla tuntuu olevan kasvavissa määrin merkitystä yhteisölle ja näkemyksiä annetaan rohkeasti.
Pohdiskelin kahvihuoneella pari viikkoa sitten tätä samaa asiaa (en viitsi ihan koko viestiä kopioida, kun on pitkän puoleinen):
En itse kaipaa ehkä niinkään mitään erityisen räiskyvää analyysiä, provosoivaa sisällöntuotantoa tai suoranaista viihdettäkään (vaikka hatunsyönti-live kyllä kelpaisi), mutta sellaista sielun peliin laittamista ja henkilökohtaista suhdetta erityisesti analyytikoihin kaipaan.
Yritän kiteyttää omaa ajatteluani. Ja tämä on siis vain minun näkemykseni, joka ei välttämättä edusta mitenkään laajemmin yhteisön näkemystä. Voi olla, että monille nimenomaan viihteellisempi ote olisi tervetullutta. Tai poikkeuksellisen rohkea ja provosoivat näkemykset. Tätä voisi jopa hieman yhteisöltä jollakin kyselypatterilla selvitelläkin.
Kuten jo aiemmin kirjoitin, jos sijoittajan ja analyytikon ainoa vuorovaikutus tapahtuu standardimuotoisen analyysin kautta, ei henkilökohtaista suhdetta synny. Vakioitu miten-kvartaali-meni-omin-sanoin -haastattelukaan tuskin jaksaa suuria massojan värisyttää. Näin analyytikoista tulee massatuotettuja rattaita koneistoon, jotka ovat ehkä helposti korvattavissa, mutta eivät kuitenkaan tuota enää mitään niin kiinnostavaa, että heidän äärelleen palattaisiin yhä uudelleen ja uudelleen.
Luulen, että nykyään analyytikko voisi olla Inderesillä pari-kolme vuotta hommissa ja vaihtaa sen jälkeen työpaikkaa muualle ilman, että sitä heti edes huomattaisiin. Se voi toki vähentää yhtiön avainhenkilöriskiä, mutta kaikista muista kulmista katsottuna se on aika surullista.
Olen ihan satavarma, että kaikilla viimeisen 1-3 vuoden aikana taloon tulleilla analyytikoilla on sellaista osaamista, sellaista kokemusta tai sellaisia intohimon kohteita, joista kannattaisi kirjoittaa tai puhua muissakin formaateissa kuin standardianalyysein.
Saihan esimerkiksi Paulin Kempower-bullero -tuokio käsittääkseni todella kiitollisen vastaanoton. Itse ainakin tykkäsin kovasti. Siinä oli jotain pieniä kaikuja hatunsyönti-livestä. Ja muitakin hyviä yksittäisiä välähdyksiä kyllä toisinaan näkyy, joten eihän tilanne mitenkään toivoton ole.
En tiedä onko kulttuuri yhtiön sisällä muuttunut hulabaloo-vuosien kritiikin alla varovaisemmaksi tai onko jopa listautuminen jäykistänyt tyyliä? Onko analyytikoiden taustalla kasvattaminen tietoinen valinta (perehdytysprosessiahan on ymmärtääkseni kehitetty paljon), jonka tarkoitus on valmistella analyytikoita tehtävään, jossa voi pahimmillaan saada kohtuutonta ja henkilökohtaistakin kritiikkiä (ollaanko me sijoittajat itse aiheutettu tämä 
)?
Niin tai näin, ihmisiä kiinnostaa toiset ihmiset. Toiset ihmiset saavat meidät toimimaan, seuraamaan ja sitoutumaan. En usko, että yrityksiin sitoudutaan niin vahvasti. En etsi lähdeviitteitä, mutta olen aika vakuuttunut, että tähän tulokseen ovat tulleet tutkijatkin.
Tai ehkä silloin, jos yrityksen koetaan henkilöityvän tiettyihin ihmisiin - kuten Inderes tähän saakka - voi yhtiökin herättää tunteita ja sitoutumista. Mutta jos vähitellen ihmiset häivytettäisiin ja tilalle kaikkeen vuorovaikutukseen tulisi kylmät vakioprosessit, niin ei se kyllä hyvää lupaisi.
Lisää ihmisiä esiin, kiitos (kukin omilla vahvuuksillaan ja intohimoillaan ratsastaen). 