Oma osallistumiseni paikan päällä meinaa estyä erilaisten sattumusten vuoksi, mutta lopulta kaikki kääntyy parhain päin, ja minäkin pääsen nauttimaan Inderesin yhtiökokouksesta live-muodossa.
Kokouspaikalle saapuessani Mikael on jälleen ensimmäisenä vastassa. Kättelyt, nopeat small-talkit ja tsemppitoivotukset päivän esityksiä silmällä pitäen.
Saapumistiskillä kaivoin esiin henkilöllisyystodistukseni ja vastalahjaksi minulle ojennettiin kaksi drinkkilippua. Takki narikkaan ja takaisin aulaan, jossa törmään kellonaikaan nähden epäilyttävän kovaa puhelimessa puhuvaan Atte Riikolaan. Olenko haistavinani vienon punaviinin tuoksun?
Ilmassa leijailee lupaus Torstai-Kallesta.
Vetäydyimme Aten kanssa piippuhyllylle, josta on mukava seurata esityksiä. Ohjelman kiinnostavinta antia ovat luonnollisesti uusien hallitusjäsenten esittelyt, toimitusjohtajan katsaus sekä muodollisen asialistan jälkeen pidettävä puolituntinen hallituksen kyselytunti.
Esitän kysymykseni (johon @NukkeNukuttaja jo viittasikin), joka kuuluu tiivistetysti ”Mitä hallitus voi ja aikoo tehdä, jotta Inderesin kansainvälistyminen olisi mahdollisimman menestyksekästä.”
En kirjoita muistiinpanoja, mutta mieleeni jää, että vastauksessa korostetaan hallituksen roolia visioinnissa, ideoinnissa, ideoiden ”testaamisessa”, ovien avaamisessa ja uskon luomisessa. Mikael innostuu muistelemaan, miten merkittävä rooli ammattimaisella hallituksella on ylipäätään ollut Inderesin kehityksessä. Hänen mukaansa hallitus on ollut aina hyvin tarkkanäköinen Inderesin menestyspolun visioinnissa ja nähnyt yhtiön kehitysmahdollisuudet monesti paljon paremmin ja paljon aiemmin kuin yhtiön sisällä työskentelevä henkilöstö. Kun kokenut, osaava ja meritoitunut hallitus uskoo tekemiseen, niin henkilöstönkin on helpompi uskoa. Näin tulkitsen.
Seuraava kommentti sähköistää tunnelman. En kuule, mitä uusi hallitusjäsen Joakim Frimodig sanatarkasti sanoo, mutta olen kuulevinani, että hänen tavoitteenaan on olla Inderesissä myös merkittävä osakkeenomistaja. Tekisi mieli taputtaa, mutta hillitsen itseni.
Olisiko Frimodigista jopa nokittamaan nykyisten kokeneemman pään hallitusjäsenten suuret omistusosuudet. Joka tapauksessa kiinnostava ele herralta, joka tuntee Inderesin niin hallituksesta (jossa työskenteli jo aiemmin noin kymmenkunta vuotta sitten) kuin asiakaskulmastakin (erityisesti rooli Capmanin ex-toimitusjohtajana ja nykyisenä hallituksen puheenjohtajana).
Show seis ja vapaamuotoisempiin osioihin.
Seuraan Attea juomatiskille, josta mukaan tarttuu Brooklyn Lager. Etsiydyn Aten perässä pystypöytään, jossa vilisee Inderesin väkeä. Tapaan uusia tuttuja, esittäydynkin muutamille. Hauska pyöriä Inderesin henkilöstön seassa, kun minä tiedän kaikki, mutta minua ei tunne kukaan.
Jään suustani kiinni Vernerin kanssa, jonka kehuin jo viimevuotisen CMD:n jälkeen maasta taivaisiin. Ja täysin ansaitusti. Vernerin ja Tomin kanssa jutellessa ei voi olla repeilemättä. Kun olut lähestyy loppuaan, huomaan, että nauran välillä kovempaa kuin Verneri itse. Kun me kaikki kolme käytämme paljon (varmaan liikaakin) aikaa elämistämme täällä foorumilla, tuntuu, että aiemmasta tapaamisesta herrojen kanssa ei olisi päivääkään. Ja olen siis tavannut molemmat kerran ja silloinkin tosi nopeasti.
”Mulla on vähän pissaa käsissä”, paljastaa vessasta pöytäämme saapuva pörssiradion isäntä Olli Koponen, kun ojentaudun kättelemään häntä.
Toden totta, käsi on aika märkä. Vernerin kanssa epäilemme, että koska mies joutuu näinä vaikeina aikoina seuraamaan raksasektoria, niin pissa ei välttämättä ole edes omaa.
En välitä pienistä, vaan intoudun kehumaan Ollin tuloskausi-podcasteja ja erityisesti niiden kuivaa setämies-huumoria. Ollin sutkautukset ovat livenä yhtä huonoja kuin podissakin, joten jos mahdollista, niin seurueemme repeily muuttuu entistä kovaäänisemmäksi. Tunnelma on hilpeä kuin kevään ensimmäisellä terassikierroksella.
Parituntisen iltaman aikana onnistun jututtamaan myös muun muassa Raulia, Petriä, Tuulikkia, Emmaa, Yuta, Luiron Anttia ja monia muita. Kaiken kaikkiaan todella hyvää porukkaa. Olen mielissäni, että olen viimeisen puolen vuoden aikana ostanut salkkuuni eniten juuri Inderesin osakkeita. Tällä porukalla ei voi mennä pieleen.
Koska jostakin surullisesta syystä en ottanut itselleni Helsingistä hotellihuonetta ja perjantaiksi vapaata töistä, on aika vähitellen kerätä kamat ja lähteä kotia kohti. Kiitän pöytäseuruettamme kädestä pitäen ja toivotan hauskaa iltaa.
Huomaan, että taka-alalla Atte on jo linnoittautunut ison seurueen kanssa omaan loossiin. Hän toimii itseoikeutettuna seremonimestarina. Näenkö väärin vai olisiko avannut jo paidasta pari ylintä nappia?
Aiemmin havaitsemani vieno Torstai-Kallen henkäys ei tainnut sittenkään olla harhaa.
(kirjoitus saattaa sisältää tositapahtumia)
Diluution maksimi ohjelmassa 1%
