Eilen erehdyin väittämään että analyysin teollinen sarjatuotanto tuottaa asiakkaan kannalta erilaisen toteutumien kirjon kuin ihan pienimuotoinen analyysitoiminta.
Jos saa kovaa kritiikkiä, ehdottomasti on hyödyllistä yrittää luoda keissi sille että kriitikot ovat täysin oikeassa ja itse täysin väärässä.
Mistä se kertoo jos eilinen kirjoitteluni oli täysin hyödytöntä ja haitallista ja kaikki kritiikki ehdottomasti 100 % paikallaan?
Kyllä se mielestäni kertoo paitsi Inderesin analyysitiimin loistavuudesta myös siitä että kilpailijat ovat kriisissä.
Tässä maassa on tuhansia ihmisiä joita kiinnostaa analyysi vapaa-ajalla. Inderesin kilpailijoille kuitenkin valikoituvat aika lailla ne joille analyysi ei missään tapauksessa ole intohimo, vaan ovat täysin leipäpappeja. Lisäksi kilpailijoilla tiimin sisäinen ideoiden, ajatusten ja kokemusten vaihto ja eteenpäin kehittely on olematonta. Kulttuuri ja ilmapiiri ovat kaikin tavoin huonot.
Kyllä tässä on anttisaarilla kriisipalaverin paikka.
Yllä oleva tulkinta voi hyvinkin olla totta. Itse en tosiaan tiedä näiden eri firmojen kulttuureista mitään ja kriitikot epäilemättä tietävät paljonkin.
Toisaalta tuntuu että kaikenlainen regression to the mean -tyyppinen puhe aiheuttaa rajuimmat reaktiot silloin kun on hieman liikaakin hypeä.
Sitten taas toisina aikoina ajan henki on se että kaiken hyvän täytyy ankeutua kohti keskinkertaisuutta ja muut väitteet leimataan haihatteluksi. Reaktiot ovat noina aikoina kuitenkin vaisuja.