Mitään konkretiaa luonnollisesti tarjoamatta: olisi kiva pystyä jotenkin helposti ja nopeasti erottamaan tarkoittaako “Osta” huippufirmaa siedettävään hintaan vai keskinkertaisuutta poikkeuksellisen halvalla. Eli tavallaan ajatus siitä mikä on suosituksen aikajänne. Tavoitehinnan kohdallahan se on vuosi. Mutta onko suosituksen? Milloin Osta tarkoittaa “Osta ujo pinkka lyhyeen veiviin” ja milloin “Osta vaikka et saisi katsoa kurssia kymmeneen vuoteen etkä myydä”? Tämä toki avautuu usein analyysiä lukemalla, mutta jos olisi keino erotella nämä toisistaan, niin se helpottaisi valintaa mihin yhtiöihin lähtee lähemmin tutustumaan.
Toiseen asiaan: nuo tuotto-odotuskaaviot ovat olleet tosi havainnollistavia raporteissa, mukava että ne tuntuvat yleistyneen.
Kuten Sauli ja @musa_2 viittasivatkin, niin tuo on käytännön mahdottomuus jo pelkästään lukijakunnan monimuotoisuuden takia. Riittävän pitkään kun materiaaleja katsoo, lukee ja kuuntelee, niin huomaa kyllä ne samat nimet, jotka toistuvat positiviisissa konteksteissa ja joihin pätee suositusvaihtoehdot:
- Screaming buy (osta)
- Hyvä sauma tehdä ylituottoa (lisää)
- Istu käsien päällä hetki (vähennä)
- Muista, että myynnistä menee luultavasti isot verot (myy)
Ei tällainen “hiljainen suositusjakauma” ole ehkä ideaali, mutta sen verran avoimesti siitä vitsaillaan että sen voi jokainen oppia ja omaksua.
Tuotto-odotuksen ilmoittaminen olisi munkin mielestä ihan positiivinen korvike tavoitehinnalle, mutta ongelmana on arvostuskertointen volatiili luonne. Ei luultavasti ole analyytikoillekaan kivaa julkaista laaduaks ja tarkka analyysi pienyhtiön tuotto-odotuksesta, joka vanhenee kolmen tunnin päästä kurssin karatessa Inderes-efektin siivittämänä.
Toinen vaihtoehto, jota voisi ehkä käyttää enemmän, olisi bull- ja bear caset analyysissä. Joihinkin yhtiöihin tämä ei sopisi kovin hyvin (onko esim. Elisalla realistisesti kolmea toisistaan merkittävästi eroavaa casea esitettäväksi?), mutta se voisi auttaa lukijaa hahmottamaan erilaisia mahdollisuuksia liiketoimintojen tulevaisuudessa. Joissakin firmoissa olisi esimerkiksi hyvä olla bear casena jonkin ison riskin realisoituminen (asiakaskonsentraatio, regulatorinen riski yms.), kun taas joissakin voisi käyttää bull casea demonstroimaan korkean potentiaalin saavuttamista, vaikka siihen kohdistuisikin isoja riskejä. Tässä huono puoli on luultavasti korkeampi työmäärä tehdä kolme casea, mutta kaikkien firmojen analyysiin sitä ei myöskään tarvitsisi tehdä.
Tästä tuli mieleen… Tavoitehinnat ja suositukset on kuin hyvän tahtoinen jekku aloittelijoille. ;D Ja sen päälle niillä on signaaliarvoa niille, jotka jaksavat lukea analyysia.
Tämä, ja etenkin pienissä yhtiöissä näkyy ns inderes efekti, jossa yhtiötapahtuma x tapahtuu. Ja kokenut sijoittaja voi verrata tapahtumaa inderesin analyyseihin. Seuraavana päivänä Inderes julkaisee analyysin ja kokenut sijoittaja voi pääosin arvioida tämän analyysin lopputuloksen.
Positiivista analyysia arvioidessa.
“Osta uutisia, myy analyysiin”
Noh tämä on toki pokeria, ja pien firmojen kohdalla esim verotus, likviditeetti jne ongelmana joten en peliä pelannut muuta kuin paperille.
Tavoitehinnat ja suositus ei ole varmaan helppoja kysymyksiä, eikä löydy ehkä helposti hyvää vastausta. Osakekurssia ja analyysiä ohjaa molempia reaalimaailman tapahtumat ja fundamentit, jolloin muutos esimerkiksi jonkin yhtiön kysyntätilanteessa tai kustannusten nousu luonnollisesti laskee sekä kurssia että tavoitehintaa.
Minulle kuitenkin valitettavasti aika usein tulee tunne, että Inderesin analyytikko valitsee fundamenttien perusteella haluaako olla positiivisella vai negatiivisella puolella analysoimassaan yhtiössä. Tavoitehinta otetaan sitten sen hetken pörssikurssi +10 % jos halutaan olla lisää-suosituksella tai +15…20 % jos halutaan olla osta-suosituksella. Perustelut juuri sille tavoitehinnalle löydetään kyllä, laitetaan vaan lisää tuottovaatimusta DCF-malliin tai otetaan tuloskertoimia pidemmältä tulevaisuudesta jne.
Jos menee Inderesin osakevertailuun ja katsoo isoimpia eroja tavoitehinnan ja kurssin välillä, niin sieltä löytyy tälläkin hetkellä Nightingale +90 % ja useita yhtiöitä +40…50 %. Lähes poikkeuksetta nämä isot erot kurssin ja tavoitehinnan välillä ovat kuitenkin syntyneet kurssin liikuttua kauemmas tavoitehinnasta. Ainut poikkeus jonka osaan heti heittää on Atte joka rehellisesti antoi Remedylle tavoitehinnan selvästi kurssia korkeammalta. Kerran kerrasta kun tavoitehinta on +30 % osakekurssiin ja tehdään yhtiöpäivitys, niin tavoitehinta jollain selityksellä tulee selvästi lähemmäs kurssia.
Nordea julkisti uuden analyysin Tietoevrystä. Nordea on pitkään ollut härkämäinen Tietoevryn kanssa (myös Inderes toki) yli 30 euron tavoitehinnalla. Uudessa raportissa sanottiin että DCF antaa 31 euroa ja tavoitehinta pidetään 31 eurossa, vaikka se jättää yli 30 % nousuvaraa.
vrt eilen aamarissa oli kommentti Keskosta, että yhtiön myynti on parempaa kuin Inderes ennusti, mutta tavoitehintaa laskettiin 10 %, koska “epävarmuudet”. Todella ‘yllättävästi’ uusi tavoitehinta oli kurssi +13 %.
Tuossa kohtaa Nokialle annettiin osta-suositus. Näin 1,5 kuukautta myöhemmin voidaan todeta, että sillä hetkellä oli tosiaan hyvä hetki ostaa. Mutta tämän melkein 30 miljardin yhtiön tavoitehintaa laskettiin samalla yli 13 %. Nokiasta oli yhtiöpäivitys helmikuussa 6,0 euron tavoitehinnalla ja kuukausi myöhemmin tavoitehintaa leikattiin yli 13 %. Nokian tavoitehintaa on perusteltu lähinnä EV/EBIT-luvulla. Inderesin ennusteilla Nokian 2023 oikaistu EV/EBIT nykykurssilla on 7,0 ja nousuvara kurssista tavoitehintaan on 5 %. Ehkä minulla on vain Nokialasit päässä, mutta tuntuu että jos ennusteet toteutuvat ja Nokia on oikeasti EV/EBIT 7,0 yhtiö, niin nousuvaraa olisi enemmän kuin 5 % ja tavoitehintaa olisi laskettu liiaksi kurssin perässä.
Kritiikistä saa olla eri mieltä, mutta usein tuntuu tavoitehinta seuraavan kurssia ja sitä säädetään aktiivisesti että voidaan olla ‘oikealla puolella’, perusteluita vaihdetaan sitten hieman että saadaan se tavoitehinta aina hieman sen hetken kurssia korkeammalle.
Lisäys siis aika harvoin tuntuu analyytikko uskaltavan ottaa reilusti näkemystä. Osta-suositus on se rohkein näkemys mitä Inderesin analyytikko voi ottaa ja silloinkin tavoitehinta laitetaan vain +20 % kurssiin. Tuo Remedy on virkistävä poikkeus. Aika usein näkee jonkin yhtiön kurssin nousevan ja sitten tavoitehintaa tarkastellaan samaa vauhtia ylöspäin. Eli analyytikko saattaa nähdä yhtiössä YY 50 % nousuvaraa ja antaa osta-suosituksen, mutta tavoitehinta laitetaan “varmuuden vuoksi” vain osakekurssi +20 %.
Tarkennan vielä mitä ajoin takaa eilisellä kommentillani.
Ensinnäkin tavoitehintojen ja suositusten ongelmakohdista on käyty hyvää, monipuolista ja kriittistä keskustelua.
Toiseksi kuluttajabisneksessä on pakko ottaa huomioon mitä asiakkaat haluavat. Kun alan normi on että tavoitehinnat ja suositukset täytyy olla ja asiakkaat niitä haluavat, on vaikeaa tehdä mitään dramaattista irtiottoa.
Se spesifi asia mitä eilen mietin oli tämä: mitä hyötyä ja haittaa asiakkaalle on siitä että vaiheen 2 tai 3 tekno saa ihan samalla tavalla tavoitehinnan ja suosituksen vaikkapa Elisa.
Kirjoittelin tuossa viime vuoden lopulla viestejä aiheesta millaista venäläistä rulettia sijoittajille on ollut sijoittaa portailla 6–9 oleviin teknoihin, vaikka niiden riskitaso on jo dramaattisesti matalampi kuin vaiheiden 2–3 firmoilla.
Mielestäni se että tavoitehinnat ja suositukset annetaan ihan samalla tavalla kaikille seurannassa oleville yhtiöille edistää piensijoittajien holtitonta riskinottoa.
Inderesin analyysitoiminnalla on hyvin ansaitusti kova maine. Kaikille yhtiöille annettavat tavoitehinnat ja suositukset ruokkivat sitä illuusiota joka piensijoittajilla jo valmiiksi on liittyen omaan kykyyn arvioida firmojen tulevaisuuden vaiheita. Piensijoittajat vähättevät systemaattisesti tulevaisuuteen liittyviä epävarmuustekijöitä.
Vaiheen 2–3 teknoissa korostuisi vielä ihan eri tavalla kuin Elisan kohdalla sen hyödyt että ei olisi tavoitehintaa eikä suositusta. “Lukekaa analyysia ja miettikää sitten ihan itse minkä arvoinen se tekno on.”
Tässäpä pohdintaa ilman mitään ehdotusta miten asiassa voisi edetä 
Välistä uupuu mielestäni se yleisin tapaus tasojen 5 ja 6 väliltä - voittoa tuottava perusfirma jolla ei ole mitään dramaattista etua kilpailijoihinsa nähden, mutta alalla tunnettu yritys jonka voi olettaa jauhavan voittoa hamaan tulevaisuuteen tasaisen varmasti.
Suurin osa startup-vaiheesta selvinneistä firmoista tahtovat olla tätä luokkaa - toimivat alalla jolla on muitakin ja kilpailevat parhaansa mukaan pysyen voitollisena ja kasvaen sen mitä on otettavissa. Teknologiajohtajuus on kuitenkin jo paljon pyydetty ja kullakin alalla on yleensä se tasan yksi oikea teknologiajohtaja, tai ehkä pari tasaveroista toimijaa kärjessä.
Jos talouspuoli on hanskassa, tälläinen yritys on yleensä vähäriskinen mutta samalla ohuen tuotto-odotuksen tarjoava. Voi jopa olla vähäriskisempi kuin teknologiajohtajana mellestävä melkein-gorilla joka on tasan yhden ison teknologiamuutoksen päässä hirveästä tiputuksesta… (esimerkki: Nokia päivää ennen iPhonea…)
Hyviä kommentteja porukalta!
Pienenä kevennyksenä väliin, hyvä muistutus käyvän arvon määrittämisen (ja samalla tavoitehintojen) vaikeudesta on Netflix ja Bill Ackmanin toiminta. Ackmanin tracki puhuu puolestaan ja keskitetyn salkun strategialla hän tekee varmasti erittäin syvällisen analyysin ostokohteistaan.
Noh, 3kk ajassa hän teki täydellisen takin käännön Netflixissä, kun yksittäinen kvartaali käytännössä romutti koko casen. Ackmanin papereissa Netflixin käypä arvo on tullut alas todella paljon ja samalla riskiprofiili noussut merkittävästi. Pieleen menee paremmissakin piireissä ja yllättävän usein tavoitehintojen muutosten takana on ihan oikeita asioita
@Sauli_Vilen Näin saatiin raivattua aikaa kalenteriin ja tässäpä näitä omia ajatuksia olisi hieman tarkemmin. Pahoittelen jo valmiiksi kirjoitusvirheitä, aikaa ei hirveästi ole nyt oikolukea omaa tekstiä. Yritän pitää tämän edes jotenkin tiiviinä, tarkemminkin joitain asioita olisi voinut käydä.
Kun mietitään mahdollisimman optimaalista tapaa ilmaista analyysin “ydin”, on tärkeää lähteä miettimään alkuun sitä sijoituspsykologiaa jonka vietävänä piensijoittaja on. Piensijoittaja operoi myös erittäin puutteellisilla tietotaidoilla ja ajankäyttökin on aika vähäistä. Harva oikeasti ymmärtää DCF-mallin ajatusta tai matematiikkaa sen syvemmin. Nippa nappa P/E osataan selittää ulkoa opeteltuna mutta todellisuudessa senkään käyttökelpoisuutta ei ymmärretä.
Minun mielestäni yksityissijoittajaan eniten vaikuttavia psykologisia harhoja on:
- Annetaan liian suuri painoarvo tuoreelle kurssikehitykselle / lähihistorialle ja ekstrapoloidaan tätä tulevaisuuteen
- Ankkuroidutaan tiettyihin numeroihin (vanhat kurssitasot etenkin lähihistoriassa, Inderesin tavoitehinta)
- Kuvitellaan oma osaaminen paremmaksi kuin se todellisuudessa on. Tähän liittyy myös se, että keskivertoihmisen matemaattinen ymmärrys on usein myös hyvin vajavaista.
Kun tällainen piensijoittaja “lukee” (lue: katsoo Inderesin analyysin otsikkotasolla) teidän analyysiä, homma menee hyvin helposti siihen, että tavoitehinta vie huomion. Varsinainen sanallinen suositus (osta/myy) on jopa toissijainen. Aivan liikaa näkee sitä, että ihmiset vertaavat sen hetkistä kurssihintaa tavoitehintaan ja laskevat näin tuotto-odotuksen, minkä pohjalta sijoituspäätös syntyy.
Nyt seuraa 2 kehitysajatusta, joista ensimmäinen on suunnattu näille piensijoittajille joista olen ylhäällä puhunut. Kehityskohde 2 on sitten niille enemmän valveutuneille sijoittajille, jotka haluavat oikeasti ymmärtää asioita. Noin yleisesti sanottakoon jo, että mielestäni numeraalisia tavoitehintoja ei tule missään tapauksessa asettaa pidemmälle aikavälille, koska osumatarkkuus sen kuin kärsisi entisestään.
1) Kehitysajatus vähän markkinoita seuraavia ajatellen:
Minun mielestäni tavoitehinnat on konseptina sellainen, joka olisi syytä jättää historiaan. Inderes voisi tässäkin asiassa olla suunnannäyttäjä ja luopua numeraalisesta tavoitehinnasta, koska se ei tuo oikeasti lisäarvoa ja johtaa vain harhaan valveutumattomia. Joo ymmärrän toki että Inderesin tehtävä ei ole olla mikään holhooja, mutta kun lisäarvoa tuo ei tuo oikein kenellekään, niin miksi se pitäisi antaa? Tässäkin lähinnä syynä taitaa olla vain “historialliset syyt” eli koska näin on aina tehty. Toki kun kaikki talot tekevät näitä tavoitehintoja, niin Kauppalehti ja muut saavat kivoja uutisia missä vertailla ja summata eri firmojen asettamia targetteja. Tavoitehinnoissa on kuitenkin paljon ongelmi, joita on käsitelty kattavasti jo tuossa ylhäällä, joten en niitä nyt ala sen tarkemmin toistamaan.
Numeraalisen suosituksen poistamisen ohella tuota sanallista ohjausta voitaisiin lähteä myös kehittämään. Osakepoimija pyrkii saamaan ylituottoa suhteessa indeksiin, tai näin ainakin pitäisi olla. Toki monille on myös muita syitä omistaa osakkeista suoraan. Suosituksissa mielestäni tämä asia olisi syytä huomioida, esim. seuraavalla tavalla (portaita voi olla myös vaikka 5):
“Pitkän aikavälin ylituotolle iso todennäköisyys” “OSTA”
“Pitkän aikavälin keskimääräiselle* tuotolle iso todennäköisyys” “HOLDAA”
“Pitkän aikavälin alituotolle iso todennäköisyys” “MYY”
*=indeksituotto
Tämä vapauttaisi myös analyytikon siitä piinasta, kun lyhyen aikavälin volatiliteetin seurauksena kurssihinta on kireä, mutta uskoo pitkällä aikavälillä yhtiön kykyyn luoda omistaja-arvoa. Tämä keskittäisi myös sijoittajien huomion siihen, että osakesijoittaminen on pitkän aikavälin touhua eikä mitään pikavoittojen tavoittelua. Ohjaisikohan tällainen tapa jopa sijoittajia ottamaan itse selvää, että miksi yksittäisen tavoitehinnan määrittäminen on älytöntä hommaa ja miksi numeraalista lukemaa ei haluta antaa? Tämä olisi erinomainen suositustapa myös siinä mielessä, että eri aikoina osakkeista vaaditaan eri määriä tuottoa indeksin voittamiseen ja tämä toisi taas oikeat voittajat selkeämmin esiin suhteessa häviäjiin. Myös analyytikon muuttaessa suositustaan se herättäisi enemmän huomiota ja sillä olisi suurempi signaaliarvo myös sijoittajille.
Toinen vaihtoehto olisi jättää numeraalinen tavoitehinta niihin tapauksiin, joissa sen määrittäminen on kohtuullisella tarkkuudella mahdollista. Tällaisia ovat käytännössä yhtiöt, joiden kasvuprosentit ovat hyvin pieniä ja ala on defensiivinen. Sen sijaan jossain Nightingalessa tavoitehintojen antaminen on ihan älyttömän epämielekästä. Ymmärrän että käytännössä tällainen jako eri yhtiöiden välillä olisi hyvin hankalaa, joten sen takia itse näkisin paremmaksi vaihtoehdoksi poistaa tavoitehinnat kokonaan.
Joten tiivistys: MIKSI TÄMÄ TAPA ON PAREMPI KUIN NYKYINEN? Tavoitehan on antaa yksityissijoittajille hyvät mahdollisuudet parempiin tuottoihin, eikö?
Keskittymällä pitkään peliin ja viestittämällä selkeästi yhdellä lauseella yhtiön X todennäköisen performoinnin seuraavien vuosien aikana, sijoittaja saa parempia tuottoja! Sen sijaan antamalla 12kk tavoitehinnan, yksityissijoittajat sortuvat helpommin lyhyeen kaupankäyntiin ja tekevät ihan hölmöjä asioita, koska eivät ymmärrä valuaatiomäärityksestä tuon taivaallista ja koska kaikilla ei ole mahdollisuutta (tai halua) perehtyä asioihin syvällisesti. Tämä tapa siis antaa Inderesin asiakkaille PAREMMAT mahdollisuudet päästä parempiin tuottoihin ja samalla tehostaa markkinoiden hinnanmuodostusta.
Mitä haittaa tästä sitten olisi? Kauppalehti ja muut eivät voi ottaa Indersin analyysistä sitä tavoitehintaa ja lyödä johonkin taulukkoon omaan uutiseensa. Samoin konsensusennusteiden keräämisessä on ongelmia. Minä en kuitenkaan näe näitä mitenkään ongelmallisena asiana, vaan pikemminkin sijoitusskeneä kehittävänä ja parantavana tekijänä. Ajattelu ja viestintä pyörii ihan liikaa tavoitehinnoissa vieden fokuksen epäolennaiseen asiaan. Muutosta kaivataan!
Ja lopulta vastaus kysymykseesi: uskon että tämä vastaus palvelisi paremmin minua, muita yhteisön jäseniä ja niitä piensijoittajia, jotka eivät ymmärrä valuaatiomääritystä ja käytä aikaa sijoittamiseen lukuisia tunteja vuorokaudessa.
EDIT: Pakko vähän vielä jatkaa. Totesit tuossa yllä että reunaehtoina ovat yksinkertaisuus ja että jonkinlainen näkemys pitää antaa. Mielestäni nämä molemmat toteutuvat tässä mallissa. Kun puhutaan niin kompleksisesta asiasta kun osakesijoittaminen ja arvonmääritys, niin ei sitä liian yksinkertaisenkaan muotoon voi typistää. Mielestäni tuollainen yhden lauseen mittainen suositus olisi tältä kantilta hyvä kompromissi.
2. Kehitysajatus aktiivisemmille sijoittajille:
DCF-malliin toivoisin parannusta eri skenaarioiden avulla. Koska Inderes ei ennusta makrokehitystä, niin mielestäni riskittömän koron heilahtelun vaikutus DCF-mallista pitäisi pystyä mahdollisimman hyvin eliminoimaan tai ainakin tarjota sijoittajalle ottaa oma näkemys tähän. Tämä onnistuisi mielestäni siten, että DCF-sivulla esittelisitte esim. 5 erilaista lopputulemaa eri riskittömän koron (ja siten WACCin) arvoilla. Vaihteluväli WACC:lle voisi olla esim. ± 1,5 % siitä mitä pidätte tällä hetkellä analyytikon / markkinoiden hyväksymänä. Tämä antaisi DCF-mallista aika paljon enemmän irti etenkin terminaaliarvoihin nojautuvissa keisseissä eikä vaatisi analyytikoltakaan juuri enempää aikaa.
Toinen kehityskohde on verrokkipohjaisissa arvonmäärityksessä. Meillä on pörssissä hyvin erilaisia firmoja ja toisille verrokkiryhmät ovat erinomaisille, toisille eivät niinkään. Esim. IT-palveluyhtiöiden verrokkiryhmä on erinomainen, kun taas Harvialla ei ole globaalisti oikein yhtään kunnollista verrokkia. Tämä ero ei kuitenkaan yleensä näy analyysissä mitenkään (joskus suullisesti tosin) ilmi, vaikka näissä tilanteissa käyttökelpoisuus on aivan eri tasolla. Monesti nimittäin näkee että somessa ihmiset vain surutta vertaavat yhtiön arvostusta “verrokkiryhmään”. Toki tästä nyt jonkinlaisen pallokentän saa ja voihan vertailun tehdä vaikka indeksinkin arvostukseen, mutta tässäkin voisi lisätä jonkin yksittäisen parametrin. Tästä esimerkkinä esim. jana, joka kuvaa “Verrokkiryhmien soveltamiskelpoisuutta” asteikolla 1-5. 1 = ei yhtään kunnollista verrokkia ja huono soveltuvuus, 5 = erinomainen verrokkiryhmä kotimaisessa pörssissä.
Tavoitehinnassa voisi mielestäni olla mukana jokin yksinkertainen indikaattori mikä ohjaisi ja kannustaisi sijoittajia lukemaan analyysiä pelkän tavoitehinnan tuijottamisen sijaan. Esim. analyysin riskeihin ja positiivisiin ajureihin perustuvat prosentuaaliset downside sekä upside. Tässä mallissa sijoittaja voisi kiinnostua helpommin itse tutkimaan mistä nämä muodostuvat sen sijaan että tukeutuu vain annettuihin numeroihin.
Suurin ongelmahan tuntuu olevan saada ihmiset itse analyysin pariin tavoitehinnan katselun sijaan. Mihinkään tavoitehinta/suositusmalliin ei saa kuitenkaan koko analyysia tiivistettyä.
Tsemppiä teille suosituspolitiikan muovaamiseen!
Wittedin (ja varmaan muissakin) listautumisanalyyseissä on riskiakselit kahteen eri suuntaan.
Aloitussivulla (s. 3):
Liiketoiminnan riskiprofiilissa (s. 15)
Totta, tosin logiikka näin päin myös suositusmatriisissa 
mietitään tiimin kesken mikä on näissä fiksu esitystapa 
Keskustelut Inderesin analyysissa pyörivät jatkuvasti tavoitehinnan (ei suosituksen) ympärillä. Yllä oleva lainaus voi olla osittain vitsiäkin, mutta yleensä ei. Jossain somen faceryhmässä tätä tapahtuu ihan koko ajan (ja näitä erehdyksiä olen jatkuvasti korjaamassa).
@Sauli_Vilen @Antti_Viljakainen oliko jotakin ajatuksia tai kommentteja aiheeseen liittyen tuohon yllä olevaan viestiin viitaten? Turha taistella sijoituspsykologiaa vastaan, ihmisten massakäyttäytyminen ei tule muuttumaan aiheen tiimoilta, joten on syytä sopeutua! Tuloskausi taas ohi niin teilläkin ehkä taas vähän aikaa kommentoida
Iso peukku @Thomas_Westerholm Kamuxin viimeisimmässä yhtiörapsassa p.a. tuotto-odotuksen täsmennyksestä! Helpottaa paljon kun saa tiedon, että miltä tuotto-odotus karkeasti näyttää tietyillä ennusteilla - tätä sitten voi hyödyntää omissa pohdinnoissa kivasti (esim. turvamarginaalin määritys yms.)
Ohessa vastaus tuohon hyvinkin aiheelliseen Marimekko kyssäriin:
Lisäksi tämä podi on nyt erittäin ajankohtainen: inderesPodi 117: Suositukset ja tavoitehinnat (7.2.2022)
BTW, meillä on tarkoitus kesällä pohtia ihan tosissaan saataisiinko me luotua tähän joku uusi malli, etenkin tavoitehinnan osalta. Teiltä monilta tuli tosi hyviä ideoita tähän kehitykseen ja toivotaan, että saataisi kesälaitumilta tullessa vietyä tätä eteenpäin
Joku saattanut jo ehdottaakkin, mutta voisiko suosituksen aikajänne olla muuttuva? Casesta ja tilanteesta riippuen analyytikko ilmoittaisi aina suosituksen yhteydessä minkä ajan päähän suositus on asetettu, esim. 3kk, 1v tai 3v. Yhtiöiden tilanteet on erilaisia ja näin vähennettäisiin turhaa targetin sahaamista pitkän tähtäimen caseissa, ja toisaalta ei aiheettomasti katsottaisi turhan pitkälle silloin kun päällä on vaikka joku erikoistilanne.
Aikajänneaspekti on tärkeä ja isommassa kuvassa suositus voi olla aikajänteestä riippuen erilainen. Outokumpu rökylihalvalla voisi lyhyen aikajänteen sijoittajalle olla ilmeinen Osta, jolloin muutaman kuukauden aikajänteellä väärinhinnoittelu toivottavasti korjautuu ja osakkeen voi myydä ja siirtyä etsimään seuraavaa kohdetta. Osta ja unohda -sijoittajalle taas sama diili voisi olla enemmänkin Myy. Harvia pienellä ylihinnalla taas voisi olla toisinpäin.
Tekee mieleni antaa ilmainen vinkki FN-listautumista harkitsevalle yhtiölle, joka ehkä alkaa olla jo kannattava mutta haluaa varmistaa Inderesin analyysin ja arvonmäärityksen jo listautumisvaiheessa sekä maksimaalisen markkina-arvon: maalaile kovia liikevaihdon kasvulukuja mielellään parantuvalla liikevoittoprosentilla. Anna ymmärtää, että kasvu on orgaanista. Jos kasvu olisi epäorgaanista, tällöin tavoitehintaa tarkistettaisiin aina kunkin yritysoston yhteydessä. Asiaa edistää jos liikeidea perustuu esim. kiertotalouteen ja tuotetta/palvelua on hankala verrata johonkin liiketoimintaan, josta jollakin Inderesin analyytikolla on kokemusta. Edellä mainituilla seikoilla on tarkoitus kuvata liiketoimintaidean toimivuuden jo osoittaneita yrityksiä. Toki mielessä on tuoreimmat käänteet EcoUp-yhtiössä, joiden johdosta analyytikko rehdisti nosti käden pystyyn virheen merkiksi. Ehkä kyseisen yrityksen kohdalla olisi tarvittu juuri näkemyksen haastoa muiden analyytikoiden toimesta, sillä IPO-rapsan avattuani ajattelin että parempaa markkinointia yrityksen johto ei olisi Inderesin toimesta voinut toivoakaan.
Meneillään olevassa karhumarkkinassa ja talousympäristössä Inderesin analyysien laatu ja lisäarvo tulevat oikeasti testattavaksi. Kultakutriaika on toistaiseksi ohi. Hutien määrä lie lisääntynyt?