Tarkennan vielä mitä ajoin takaa eilisellä kommentillani.
Ensinnäkin tavoitehintojen ja suositusten ongelmakohdista on käyty hyvää, monipuolista ja kriittistä keskustelua.
Toiseksi kuluttajabisneksessä on pakko ottaa huomioon mitä asiakkaat haluavat. Kun alan normi on että tavoitehinnat ja suositukset täytyy olla ja asiakkaat niitä haluavat, on vaikeaa tehdä mitään dramaattista irtiottoa.
Se spesifi asia mitä eilen mietin oli tämä: mitä hyötyä ja haittaa asiakkaalle on siitä että vaiheen 2 tai 3 tekno saa ihan samalla tavalla tavoitehinnan ja suosituksen vaikkapa Elisa.
Kirjoittelin tuossa viime vuoden lopulla viestejä aiheesta millaista venäläistä rulettia sijoittajille on ollut sijoittaa portailla 6–9 oleviin teknoihin, vaikka niiden riskitaso on jo dramaattisesti matalampi kuin vaiheiden 2–3 firmoilla.
Mielestäni se että tavoitehinnat ja suositukset annetaan ihan samalla tavalla kaikille seurannassa oleville yhtiöille edistää piensijoittajien holtitonta riskinottoa.
Inderesin analyysitoiminnalla on hyvin ansaitusti kova maine. Kaikille yhtiöille annettavat tavoitehinnat ja suositukset ruokkivat sitä illuusiota joka piensijoittajilla jo valmiiksi on liittyen omaan kykyyn arvioida firmojen tulevaisuuden vaiheita. Piensijoittajat vähättevät systemaattisesti tulevaisuuteen liittyviä epävarmuustekijöitä.
Vaiheen 2–3 teknoissa korostuisi vielä ihan eri tavalla kuin Elisan kohdalla sen hyödyt että ei olisi tavoitehintaa eikä suositusta. “Lukekaa analyysia ja miettikää sitten ihan itse minkä arvoinen se tekno on.”
Tässäpä pohdintaa ilman mitään ehdotusta miten asiassa voisi edetä 