Tämä tuolta Qt-ketjusta, mutta nähdäkseni oma kirjoitukseni osuu enemmän tähän ketjuun.
Arvioimme sijoitukseen liittyvää riskiä neliportaisella asteikolla, jossa arvot muodostuvat viiden kategorian (toimintaympäristö, liiketoimintamalli, rahoitusriski, ennustettavuus ja osakeriski) kautta. Niiden alla on vielä useampi luokka per kategoria lähtien osakkeen likviditeetistä yhtiön velkaantumiseen. Riskiä kuvaava luku syntyy yhteensä noin parinkymmenen myös neliportaisesti arvotetun parametrin kautta. Parametreille on annettu eri suuruisia painoja.
Jälkikäteen helppo tietenkin huudella vaikka tämän Qt-analyysin suhteen, mutta onhan tuossa riskien arvioimisessa menty mielestäni aika pahasti metsään. Jos yksinkertaistetaan asiaa vaikka pohtimalla pelkästään tuota DCF:ää. Siinä siis pääoman kustannuksen nousu syö osakkeen käyvästä arvosta kolmanneksen ja aivan poskettoman hyvän tuloskasvun ennusteen hiipuuminen vain järkyttävän hyväksi syö vielä viidenneksen lisää. Nämä luvut @Antti_Luiro ansiokkaasta kommentista Qt:n ketjuun.
Tosiaan jälkikäteen helppo huudella, mutta eikö arvonmäärityksestä perillä olevan tulisi tuosta nähdä, että osakeriski on todella iso. Jos tulisi nähdä niin ostasuosituksen vaatimuksen “Osakkeen riskikorjattu 12 kk tuotto-odotus on erittäin houkutteleva” mukaan myös tuotto-odotuksen olisi pitänyt olla aivan valtava. Ihan validi kysymys on sitten, että noilla riskeillä mikä on “erittäin houkutteleva” tuotto-odotus. Vähintään noin jäätävät downside riskit osakkeen arvostuskuvassa olisi ehkä hyvä näyttäytyä hieman selkeämmin riskimittarissa vaikka itse yhtiön liiketoiminnan riskit arvioisi maltillisiksi. Varsinkin, kun riskittömän koron nousulle oli todennäköisyydet varsin merkittävästi kasvussa esim Qt:n tapauksessa160€ tavoitehinnan aikoihin.
Ideaali maailmassa varmaan jokaisen sijoittajan täytyisi osata itse näitä asioita pohtia. Todellisuudessa sijoittajat isossa kuvassa luottaa helposti analyytikon näkemykseen ja siitä näkymyksestä monet myös maksavat. Muutenhan yksinkertaistetut suositukset ja riskimittarit olisivat ihan turhia himmeleitä esittää mikäli niillä ei olisi mitään informaatioarvoa.
Tämähän ei ole edes analyytikko, yhtiö tai edes Inderes kohtainen ilmiö. Käsittääkseni ylipäätään nousumarkkinan aiheuttamassa euforiassa voidaan sanoa, että riskit työnnetään pois mielistä mikä venyttää arvostuksia, kun vanhasta kunnon riskin ja tuoton suhteesta muistetaan analysoida vain tuotot. Siihen päälle hieman pörssipsykologiaa missä pelko ja ahneus ajaa päätöksiä ja ollaan mielummin sopuleina yhdessä väärässä kuin yksin oikeassa niin keitos on valmis siihen mikä kriittisen sijoittajan mielestä voi näyttäytyä lähinnä kurssin perässä juoksemiselta. Sama tietenkin voi tapahtua toiseen suuntaan, kun laskumarkkina aiheuttanut pettymyksiä mitä muiden kommentit voimistavat jolloin potentiaaliset tuotot hämärtyvät ja nähdään vain riskejä mikä ajaa arvostuksia tarpeettoman alhaisiksi.