Otetaanpa huomioon, että maalla asuminen on halvempaa, koska valtio subventoi sitä:
Maaseudulle rakennetaan tiet ja ne myös hoidetaan valtion kustannuksella.
Erikoissairaanhoito järjestetään isompien kuntien toimesta.
Sähkö- ja vesiverkossa jokainen maksaa saman etäisyydestä huolimatta. → lähellä asuvat subventoivat kauempana asuvia
Kilometrien vähennys verotuksessa ( Suomessa on vapaus valita missä asuu, miksi pitää tukea, jos joku haluaa asua metsässä. Eikö halvempi asunto jo tue tarpeeksi?)
Valtionosuudet kuntien talouden tukemiseksi.
Julkiset yhteydet (tietoverkot & liikenne)
Posti jne
Olisi RahatonMieskin rahaton, jos joutuisi oikeasti maksamaan oman osansa kustannuksista. Myös minun mielestäni olisi kuitenkin mukava asua maalla. Toistaiseksi arki ja harrastukset sujuvat paljon helpommin, kun asuu kaupungin keskustassa.
Maaseutu vs. kaupunki -keskustelu (tai väittely) on aika turhaa, jos ei määritellä mitä kumpikin osapuoli tarkoittaa. Kaupungeiksi typistetään helposti yliopistokaupungit ja maaseuduksi muu kuin edellä mainitut.
Voin puhua asiasta kokemusasiantuntijana, koska olen asunut molemmissa. Kaukana katuvalojen ulottumattomissa ja toisaalta yliopistokaupungissa kerrostaloissa.
Nyt asun kaupungin (yliopistokaupunki) liepeillä, joka on taajamaa, mutta jossa esimerkiksi viljelen pientä perunaplänttiä. Taloudellisesti asiassa ei ole mieltä, mutta onneksi elämässä voi tehdä asioita, jotka tuntuvat omilta. Jollekin ne omat asiat voivat olla yökerhot ja kahvilat, mutta minulle tärkeämpää on ympärillä oleva oma tila ja puuhailu vaikka moottorisahan kanssa polttopuita tehden.
Jos rakennan hataraa siltaa sijoittamiseen, mietin onko hybridimalli se mihin yhä useampi pyrkii. Jalka kaupungin asfaltilla ja toinen mullassa. Teknologia toimii tässä katalyyttina. Lentotaksit (eli dronet) aiheuttavat väistämättä murroksen liikkumisessa. Tästä murroksesta on puhunut mm. F1-mestari Nico Rosberg, joka on sijoittajana näissä yrityksissä. (Ironista, että muutosta ajaa entinen ammattiautoilija.)
Ajattelussamme olemme yhä sidottuja teihin ja etenkin rautateihin, vaikka jatkossa siirtymät paikkojen välillä ovat yhä suorempia ja ruuhkattomia. On mielenkiintoista nähdä mihin kehityskulku johtaa. Pitäkää mielenne avoimina!
Suurimmaksi osaksi totta, mutta muutama asia mistä eri mieltä.
-Erikoissairaanhoito on isommissa keskuksissa, mutta pienet kunnat maksavat siitä yhtä lailla.
-Teitä ei enää rakenneta ja osa niistä muutetaan yksityisteiksi
-Meillä toi Helsingin vesiverkon pää on ihan tossa 50m päässä ( Päijänne)
-Vesiliittymä: ihan saa kunnan liittymästä täällä maksaa sen minkä se kunnalle tuli maksamaan.
-Sähkön tuotantoa on tietääkseni huomattava määrä kasvukeskuksien ulkopuolella.
-KM-vähennystä en ymmärrä miksi kaikkien yritysten sitten pitäisi sijaita isoissa kaupungeissa, ei vähennä tavaran kuljettamista alkuunkaan, jos on kysymys yrityksestä, jonka tuotteet menee ympäri maata tai vientiin. Olisi tärkeää saada työntekijöitä myös yrityksiin kasvukeskuksien ulkopuolella. KM- vähennys verotuksessa on vähennys siinä missä kaikki muutkin tulonhankkimisvähennykset.
Tietoverkot: kuitu pyyhkii tosta vierestä.
Posti otttaa tavarat tuosta omasta laatikosta, kun siihen laittaa sellaisen kivan heijastimen.
Olen asunut sekä Helsingissä 30v, että nyt maalla. Omalta kohdaltani voin sanoa, että nautin nykytilanteesta enemmän.
Noh, ihan riippuu mihin raja vedetään. Mennään oikein maalle, niin tiet on tehty itse ja niitä ylläpidetään tienhoitoyhdistyksen voimin. Lisäksi rekkaliikenne vaatii myös sitä tieverkostoa. Esimerkiksi Suomen suurimmat sahat kun eivät sijaitse uudella maalla, vaan taitaa olla sijainti edelleen Kuhmo/Kajaani akselilla.
Sähkön siirrosta saa maksaa aivan poskettomasti, en tiedä mikä tilanne on nykyään kaupungeissa.
Mitä tulee kilometrikorvauksiin, ei täällä tarvitse kaikkien ajaa laumassa pienestä kaupungista isompaan töihin. Unohdit myös etätyömahdollisuuden.
Oikein kirjepostia saan ehkä pari kertaa kuussa, joten ei merkitystä tälläkään. Kaiken otan e-laskuna mitä saa ja lehtiä en tilaa.
Meillä on kunta muuttovoittoinen ja ikärakenne aika hyvä. Ulkomaalaista tullutta “työvoimaa” ei ole ollenkaan. Oikeita ulkomaalaisia työntekijöitä kuten hitsareita taas kyllä. Joten myöskään kulurakenne ei ole pahimmasta päästä.
Juna-asemasta jo mainitsinkin, kun sattuu asumaan Suomen mittakaavassa isojen kaupunkien “välillä”, ei sitä junarataa myöskään meidän takia rakenneta. Itse en tarvitsisi julkisia mihinkään, mutta ymmärrän että se monien elämää helpottaa.
Huhhuh. Taitaa Juurikki olla lähestymässä omaa eläkeikää kuin tuollaista tekstiä tulee? “Sitä on oikeudenmukaisuus” → siis onhan tämä jotain sun omaperäistä surkeaa läppää?
Viimeinen miete kaupunki vai lande keskusteluun. Olen asunut 5 kaupungissa suomessa, myös todella pienissä. Viettänyt lukuisiä kesiä isovanhempien maataloustilalla perunan istutus hommissa ja päästämässä lehmät laitumille keväällä. Olihan se hauskaa silloin lapsena.
Mielestäni Helsinki ei edes ole vielä kunnon kaupunki, lähinnä pieni kalastaja kylä.
Kukin tyylillään, on hienoa että meillä on valinnanvapaus valita missä asutaan. Ymmärtääkseni sitä valinnan vapautta itse kukin omalla tavallaan hakee myös sijoittamisesta ja siksi täällä palstalla pyöritään
Uusia laivoja tuonne jonoon ei hirveästi kannata enää pistää koska tuo maisemareitti on sen pari viikkoa lisää ja jos on nyt jo tiedossa että vaikka ongelma katoaisi tänään, edessä olisi viikon venaus jonossa niin siinä kohtaa alkaa tappio maisemareitistä jäädä kohtuulliseksi ja ylimääräisen löpön kustantanee se ettei kallista kanavamaksua tarvitse maksaa. Se, että voi olla varma aikataulusta on muutaman lisäpäivän arvoinen.
Oletaan osaakkeni hinnaksi 100€. Vuonna yksi se tuottaa 8%, josta 4% osinkoa. 4€ en maksa vähennnyksillä veroja. ostan sillä osaketta, joka maksa 104€. Sinulla osingot sijoitetaan uudestaan ja kaikista sijoituksista maksetaan hankinta hinnan 100€ mukaan. Kun x vuoden päästä myymme omistuksen niin sinun sijoituksessa on enemmän voittoa ja verotettavaa. Jos aika pitkä tilanne tasaantuu hankintameno olettamalla, mutta jos myyt salkun tyhjäksi voi tulla tilanne ettei sitä pysty käyttämään. Omalla laskelmallasi sinulla 11% ennemmän voittoa eli 11% enemmän verotettavaa jossain vaiheessa. (Voi olla väärin päältety) Joka tapauksessa osingoilla ostettujen omistusten hankintahinta on korkeampi ja niistä maksetaan vähemmän veroa.
Verovähennykset on laskettu niin, että sijoitat 20 vuotta indeksiin nostamatta sieltä rahaa. Tai voit tietenkin nostaa, mutta menetät hankintameno olettaman. Jos myyt alle 1000€ vuosi saa verottomana. Pointti on, että osinkosalkusta voi myydä myös alle 1000€ verottomana ja ottaa osngot ja niiden vähennykset sen lisäksi. Tämä on säästö jonka laskin. Ja esitin, että saan esimerkkinä 60000€ salkulla osinogille 12,5 kokonaisveroasteen, joka on alempi kuin hankinta meno olettaman 18%. 5,5% ero 60 000 € salkussa on 3300€. Sillä kärsii olla hiukan kaupankäyntikuluakin.
Ei sitä salkkua ole koskaan tarkoitus myydä tyhjäksi tässä esimerkissä. Vaan kasvattaa sen verran isoksi että sillä voi elää. Osinkosalkussa vähemmän veroa sisällä mutta siitä tarkoitus käyttää vain osingot ja maksetaan 85% pääomaveroa. Kasvuosuusrahastosalkkua myydään sisälle menevien osinkojen verran ja maksetaan maksimissaan hankintameno-olettaman mukaan 60% pääomaveroa.
Eli teknisesti verovelkaa on enemmän mutta ei käytännössä. Ja hankintameno-olettama(jopa alle 10v) tarjoaa aina osinkoja verotehokkaaman työkalun passiiviseen tuloon.
Kehyskunnassa asutaan, mutta kyllähän sitä hieman syrjempään vielä kaipaisi. Mikäli jälkikasvua ei olisi ja työ ei sitoisi niin asuisin jossain mökillä ainakin suurimman osan vuodesta. Sääliksi ihan käy varsinkin noita Helsingissä asuvia perheellisiä ihmisiä, jotka yrittävät keksiä lapsille (turvallista) ajanvietettä ja kuskaavat julkisilla/autolla liene minne koko ajan. Täällä sentään uskaltaa päästää pihalle nuorison
Työhön ym. liittyvät realiteetit tietenkin vaikuttavat päätöksiin. Etänä kun ei voi tehdä duunia ja työpaikasta ei hirveän kauaksi voi muuttaa niin sitä on sidottu tietylle alueelle ja sama varmasti on suurimmalla osaa muitakin ihmisiä. Keskustelu tältäkin osin tahtoo vain mediassa olla sitä kuinka ihmiset “haluavat” muuttaa kerrostaloihin kaupunkeihin, samoin kuinka se vuokrakämppä on niin näppärä ja huoleton. Jostain kumman syystä se omakotitalo olisi kuitenkin se lopullinen tavoite
Tuhannen vuoden päästä egyptissä tehdään argeologisia kaivauksia ja ihmetellään kuka muinainen ja ilmeisen herkkävatsainen hallitsija on lähetetty matkalle tuonpuoleiseen mukanaan 176 kontillista wc-paperia…
Tätä olen itsekin nähnyt ja ihmetellyt. Vuokrahinnat / asunnonhinnat on korkeat esim alueellisesti mihin halutaan muuttaa (olkoon kaupungi/kunta + kaupunginosa mikä tahansa). Koti kuitenkin juuri siltä alueelta esim hieman keskihintaa alempaata hankitaan. Sitten jossain vaiheessa havahdutaan, että mitään ei jää säästöön, tai joudutaan menoista karsimaan, että saadaan palkkatulot riittämään asumiseen. Lainaa hakiessa nämä tiedot on jo laskettu yhdessä pankin kanssa. Miksi viivan alle jäävää osaa ei silloin noteerata ja havahdutaan vasta kun kurat on jo housuissa? Viime vuosina nämäkin ostot on saatu toteutettua pienillä korolla, eikä varauduta edes turvamarginaalilla korkojen nousuun? Oman havaintoni perusteella esim. ensiasunnosta vaaditaan liian prameata.
Tämä mielestäni suurimpia syitä, miksi Suomessa ei osata vaurastua.
Samaa mieltä kyllä puhalluksesta. Kyllä jos työstä verot maksanut niin pitäisi siitä saada eläkekertymääkin. Oma pointti oli vaan että ei ne pari ekaa vuotta ole niin tärkeät kuin ne pari viimeistä… Jos kukaan pääsee enää kohta eläkkeelle ennen 75 vuoden ikää
Joskus aikaisemmin lyhyemmistä työpatkistä sekä sijaisuuksista kertyi huonommin eläkertymää tai sitä ei tullut ollenkaan. Nykyään tuo on kuitenkin parantunut. Tämän jäljiltä maassa on kuitenkin eläkeläisköyhyyttä jopa ihmisillä jotka ovat tehneet lähes koko työikänsä töitä ja luottaneet tulevaan valtion eläkkeeseen.
Puhalluksia on monenlaisia.
Edit. Tähän itseasiassa perustui Rinteen vappusatanen eläkeläisille vaalilupaus. Nyttemmin kyseinen vaalitemppu lienee haudattu vähin äänin.
Minusta olisi reilua ja suorastaan nerokasta, jos eläkkeelle pääsy laskettaisiin työvuosissa eikä iässä. Monet aloittaa rankan fyysisen työn heti ammatillisen koulun jälkeen ja painavat hommia liki 50 vuotta, kun toiset menee nelikymppisenä ylikoulutettuna pyörittelemään peukaloita ja pääsevät lähestulkoon puolikkaan työuran jälkeen palkalliselle lomalle.
Eikö jokaisen työvuosien määrä tämän ratkaise, eikä se että kuinka vanhaksi jaksaa hommia painaa.
