Ehkä enemmän ongelma on ne työskentelyolosuhteet kuin se etäisyys tai huono sijainti. Huonoa johtamista ei korvata kouluttamalla lisää lääkäreitä. Jos työnantajalla on huono maine, sana leviää nopeasti ja porukka menee töihin, joissa on mukava olla. Sitten ”huonot työpaikat” ovat pulassa kun eivät saa tekijöitä huonon maineen vuoksi. Työvoima vaihtuu, tulee paljon lyhytaikaisia sijaisia, kiireetön vastaanottotoiminta ajetaan minimiin ja sitten nämä potilaat kuormittavat päivystystä. Ratkaisu ongelmaan ei ole niinkään lisälääkäreiden koulutus, vaan nykyisten olojen parantaminen.
Työskentelen isossa (Suomen mittakaavassa iso, yli 50 000 asukkaan kaupunki) kaupungissa ostopalvelulääkärinä.
En yhtään ihmettele, että kuntatyönantaja ei saa houkuteltua (nuoria) lääkäreitä töihin. Vaikka talo ”menee kiinni” klo 16, niin joka päivä tulee tunti tai pari ylitöitä. 20 min päivystysajoilla käy potilaita kroonisten vaivojen vuoksi kun kiireettömiä aikoja ei ole. Sitten samalle 10 min puheluajalle voidaan laittaa 7 puhelua tai 3 B-lausuntoa, pyydetään kannanottoja labravastauksiin, poikkeaviin kasvukäyriin, lääkityksiin ja lähes mihin tahansa. Sitten joudut tutustumaan potilaan papereihin, tuijottamaan tiimalasia jne. Puhumattakaan siitä, että reseptin uusiessasi tavallaan olet vastuussa siitä, se on yhteensopiva potilaan muiden lääkkeiden kanssa tai sitten joudut laskimen kanssa laskemaan potilaan lääkekulutusta esim. voimakkaiden kipulääkkeiden kohdalla.
Kun töistä pääsee 10h työpäivän jälkeen, on ihan poikki ja tekee vain mieli maata sohvalla. Sitten seuraavana päivänä sama uudelleen. Silti, tykkään työstäni ja en valitsisi toisin.
Onneksi ostopalvelulääkärinä saa valita, että minkä verran haluaa tehdä töitä. Tietää aina, että muutaman viikon rypistys ja sitten voi taas lomailla halutessaan.
Toki voisin tehdä töitä suorallakin työsopimuksella, mutta en ainakaan tässä tilanteessa tuollaisiin olosuhteisiin suostuisi. Tässäkin lopulta kysyntä ja tarjonta kohtaavat. Kunta ostaa lääkärin sieltä mistä saa, palkkaa itse tai on ilman.
Tämä on alan ulkopuolisen silmissä ihan hullua, että lääkäreitä ei voi johtaa kukaan muu kuin lääkäri. Tässä vuosi-pari sitten oli tapaus, jossa edes sairaanhoitajan nimitys ei kelvannut lääkäreille.
Aina lääkäri voi valita Äkäslompolon sijaan minkä tahansa ulkomaalaisen kaupungin todennäköisesti paremmalla työnkuvalla ja vastaavalla nettopalkalla. Osaajien työmarkkinat on globaalit. Ei Suomessa kannata ehdoin tahdoin huippuosaajia kouluttaa ilmaiseksi ulkomaille. Lääketieteen koulutuksella löytää myös muita hyvin palkattuja hommia jos ei lääkärin virkoja löydy.
Minäkin olin enne sitä mieltä että lääkäreitä koulutetaan liian vähän ja ongelma johtuu vain lobbauksesta. Sitten kun tutustuin vähän asian tajusin että en tajua asiasta yhtään mitään. Luulo oli tiedon väärti. Asiasta kirjoittaa erinomaisesti Tomi Haataja Sijoitustiedon puolella.
Tässä varmasti vaikuttaa enemmän kyvyt kuin titteli tosiaan. Omien kokemuksieni mukaan työntekijälle ihanteellisin paikka on pieni yksikkö, jossa johdossa on johtamistaitoinen lääkärin koulutuksen omaava henkilö, joka itsekin tekee edes pienellä osuudella kliinistä potilastyötä. Tällöin johdolla on realiteetit kunnossa ja pieni organisaatio mahdollistaa välittömän palautteen annon ja toiminnan nopean kehittämisen.
Minä pääsin ryhmäopetuksessa poistamaan puolikkaan luomen. Siis siten, että aloitin poiston ja sitten toinen kandi teki viillon ja irroittelun loppuun. Onneksi niitä tuli sitten vielä myöhemmässä vaiheessa opintoja vastaan.
Kaikkea ei ole mahdollista nähdä tai kokeilla kandina. Monesti tosiaan on käynyt niin, että potilas tarvitsee jonkin toimenpiteen tai injektion paikkaan, mitä et ole ennen tehnyt tai nähnyt. No, sitten ohjaat potilaan toimenpidehuoneeseen, katsot videon ja menet paikan päälle ja teet toimenpiteen. Sitten onnistuneen toimenpiteen jälkeen voi huokaista tyytyväisenä. Tietysti ihanteellista olisi, että joku kokeneempi opastaisi vieressä, mutta useinkaan se ei onnistu.
Päivän teemat jos niputtaa niin eikös tässä olisi käypäinen ratkaisu, että kaikille vaan 80h työviikko päälle. Alkaa riittämään lääkiksen kandeille harjoituspotilaita jos jonkinlaisten vammojen, oireiden yms. hoitojen treenaamiseen. Patologiaan erikoistujat senkus vaan sahaa menemään. Kliinisiä opejakin on heti “tuplamäärä” käytössä.
Näin sitä insinööriä opetetaan ajattelemaan, käytännöllisiä, tehokkaita ratkaisuita! Problem solved?
Varmasti noin, että hyvällä johtajalla on usein hyvä tatsi suorittavaan työhön. Mutta sinnekin niitä lääkäreitä sitten katoaa johtohommiin kun ei edes osaa positioista täytetä muun koulutuksen omaavilla tyypeillä. Ehkä tässä nykyisessä lääkäripulassa voisi harkita toisenlaista priorisointia?
En tiedä mihin keskustelualueeseen tämä asia kuuluu, en enää pysty antamaan muita emojeita kommenteille, kuin sydämmen. Onko teillä sama ongelma, vai olenko ainoa…? Esimerkiksi en enää pysty antamaan rakettiemojia.
No jos hänellä kuvitellaan olevan sijoitettua varallisuutta ja kuvitellaan että hänellä on vaikkapa holding yhtiö ja kuvitellaan että tuo reilu 200k riittää hänelle pärjäämiseen vuodessa niin eihän hänen tarvitse nostaa palkkaa sieltä yhtiöstään. Tai näin minä sen ajattelen äkkiseltään. Asioilla voi aina spekuloida mutta meillä jokaisella on lopulta se totuus omasta toiminnastamme. Mun totuus on no go 80h työviikko
Miksi noi pääomatulot on ihmettelyn aihe?
Vai meinaatteko tuota pientä veroprosenttia. Ollut varmaan ulkomaan komennuksella, sen verran pitkälti, ettei kotomaahan tarvitse veroja maksella.
Mahdollisuudet taas eivät ole samat. Lääkäreitä on vähän ja palkat korkeat, joten se antaa heille mahdollisuuden valita missä ja kuinka paljon työskentelee.
Asiasta ei hirveästi tutkittua tietoa ole, mutta maailmalta löytyy jonkin verran papereita lääkäreiden johtamiskyvyistä. Lääkärivetoiset sairaalat näyttävät pärjäävän hyvin vs ei-lääkärijohtoisiin sairaaloihin laadullisesti ja myös taloudellisesti. Tämä ajatus viriää jostain syystä keskusteluissa, että lääkäri ei ole hyvä johtamaan sairaalaa. Jokaisesta lääkäristä ei ole johtajaksi, mutta lääkärin koulutuksella voi sairaalaa johtaa menestyksellisesti. Tälle ajatukselle antaa tukea kirjallisuus.
Tuossa yksi melko tuore tutkimus aiheesta Yhdysvalloista.
Anne Kujalan väitöskirjassa (Vaasan yliopisto 2015) osoitettiin, että sosiaali- ja terveysalalla parhaat ammattijohtamisvalmiudet ovat lääketieteen tohtorin koulutuksen saaneilla henkilöillä.
Lähinnä sitä ajan takaa, että väitteille lääkäreiden huonommuudesta terveydenhuollon johtamisessa vs esim insinöörit/ekonomit ym kaipaisin jotain kättä pidempää väitteiden tueksi.
Mielenkiintoista lääkärikeskustelua. Musta lääkäripulaa voitaisiin tehokkaasti helpottaa levittämällä lääkärioikeuksia sairaanhoitajille, vaikka jonkun pienimuotoisen lisäkurssin jälkeen. Vaikkapa useampia lääkereseptejä/sairaslomalappusia ja muita rutiinicaseja voisivat hyvin kirjoitella hoitajat, ei siihen lähes tutkijan tasoista lisensiaatin tutkintoa tupla/triplapalkalla.
Vajaa parikymmentä vuotta sitten silloinen opetusministeri Maija Rask sai kuningasidean muuntokouluttaa sairaanhoitajia lääkäreiksi. Ajatuksena hänellä oli, että sh-opintoja voisi hyödyntää isossa mittakaavassa lääkäriopinnoissa. Soraäänistä huolimatta tuo muuntokoulutus pistettiin pystyyn. Aika pian valkeni, että sairaanhoitajan ja lääkärin koulutuksessa on kovin vähän yhteneväistä ja koulutusaika ei näillä muuntokoulutettavilla juurikaan lyhentynyt verrattuna muihin lääkäriksi opiskelevien.
Eli tuo pikakoulutus on vähän niin kuin jo kokeiltu ja kuopattu.
Tämähän oli koulutuspoliittinen päätös. Yhteneväistä on toki roppakaupalla, mutta aiempia opintoja ei hyväksytty osaksi lääkärikoulutusta odotetulla tavalla.
Lääkärikoulutuksessahan on kyse lääkäriliiton suoranaisesta mafiasta. Lääkäreitä koulutetaan liian vähän vuosikymmenestä toiseen. Sekin tuntuu olevan parempi ratkaisu, kuin lääkärikoulutuksen lisääminen, että ulkomailta kärrätään sikäläisen tutkinnon suorittaneita ja lähes kielitaidottomia lääkäreitä paikkaamaan vajetta.
Mitä tulee hoitajien vastuiden lisääntymiseen… niinhän on tapahtunut jo hyvin pitkään. Töitä on kaadettu lääkäreiltä hoitajille, mutta vastaavasti hoitajien palkka ei ole lisääntynyt vastuiden kasvaessa.
Lääkäreitä pitäisi kouluttaa lisää. Hyvin yksinkertaista, mutta ei ole oman elinikäni aikana toteutumassa. Syitä tähän on mahdoton ymmärtää.
Otat esille sairaanhoitajan opinto-ohjelman ja lääkäriksi opiskelevan opinto-ohjelman, niin huomaat, että yhteneväistä on loppuviimein hyvin vähän. Nämä ovat kaksi eri ammattia ja koulutukset ovat hyvin erilaiset.
Näitä erilaisia yksittäisiä tehtävänsiirtoja on vuosien varrella tehty. Ne ovat olleet ainakin meillä työpaikkakoulutuksena tehtyjä ja niillä on yritetty tehostaa paikan toimintaa järkevöittämällä olemassa olevia resursseja. Meillä hoitajat tekevät aivan ensiluokkaista työtä. Jos minusta olisi kiinni, soisin heille palkankorotukset.
Meillä muutoin koulutetaan joka sadas ikäluokasta lääkäriksi. Tämän pitäisi ajan saatossa riittää korvaamaan vaje. Jälkikäteen arvioituna merkittävä virhe oli supistaa koulutusmääriä (jopa puoleen) 90-luvun laman mainingeissa.
Vielä tuohon lääkäriliiton mafiapuheeseen. Mistähän lähtien ammattiliitot ovat Suomessa päättäneet yliopistojen tarjoamasta koulutuksesta? Jokainen ammattiliitto pitää jäsentensä edunajamista keskeisenä tehtävänään eikä lääkäriliitto ole tässä poikkeus. Mutta koska siis ammattiliitto on saanut direktio-oikeuden yliopistojen toimintaan?
