0 voters
Mikä on oikeusasiamiehen ym vastaavan tahon näkökulma siihen, että yhtäkkiä tienatessasi suomalaisittain ison summan olet valtakunnanjulkkis?
Minkä takia kaikkien liksaa ei voi katsella netistä, vaan pitää mennä minnelie työkkärin koneelle jos haluat tietää mitä rahvas on tienannut
Kokonaisuudessaan tämä on osastoa …tu mitä paskaa 
Muinoin julkaistiin veropörssiä jossa taisi olla lähes kaikkien “köyhienkin” nimet. En muista enää missä oli julkaisuraja mutta ei se kovin suuri ollut. Tasa-arvon nimissä pitäisi tulotasosta riippumatta kaikkien tiedot julkaista samaan tapaan vielä nykyäänkin, jos jotain listaa halutaan väkisin julkaista. Joko kaikkien, tai ei kenekään.
Sata tonnia vuodessa on niin pieni tulo, ettei sen tulisi yksinään ylittää uutiskynnystä.
Verotiedot ovat julkisia, joten halukkaat voinevat kaivella kenen tahansa tulot esiin. En tosin ymmärrä mitä kukaan sillä tiedolla tekee, muuta kuin tyydyttää uteliaisuuttaan.
Jos julkaisun saisi itse helposti kieltää, jäisivät julkisille listoille vain pahimmat narsistit eli ihmiset jotka oikeasti luulevat tienaamisensa ja sen julkaisun kaikelle kansalle jotenkin parantavan heidän asemaansa yhteiskunnassa tai heitä itseään ihmisinä. Me muut toki ymmärrämme, että tonnin yli sata tuhatta tienaaminen ei tee turhakkeesta tyhmästä vätyksestä yhtään sen tarpeellisempaa tai viisaampaa vätystä.
Mutta kateellisten valtakunnassa noin voi yksilö toki erehtyä helposti luulemaan.
Onhan tuo nyt hyvää tietoa, jos haluaa vertailla omaa palkkaa työkavereihin. Voi esim. paljastua että samalla kokemuksella ja osaamisella palkassa on eroa huomattavasti.
Useampana vuonna tolla listalla olleena en näe mitään järkeä lähteä kieltämään, ei listalla ole vaikuttanu itselle mitenkään paitsi kverit läpällä kommentoi ja pyytää baarissa juotavia tarjottavaks… eli kyl se sittenki vähä vaikuttaa
Reaktiot riippuu paljon toki siitä millaista se oma lähipiiri on. Jos kaikilla hyvä työpaikka ja joku uudehko Audi/BMW pihalla, niin tuskin kovin suurta reaktiota herättää. Ääripäänä voisi kuvitella jos kaikki lähimmät ihmiset ovatkin matalapalkka-alalla ja se tonnin kotterokin on pikavipillä ostettu. Jälkimmäisessä tilanteessa voisi olla ihmissuhteet koetuksella.
…jos kaikki tutut olisikin miljonäärejä, niin sittenkin varmaan saisi kuulla kuittailua kun kerrankin on päässyt isotuloisten listaan sillä sadan ja yhden tonnin tuloilla 
Useilla se lähipiiri koostuu monen tulotason ihmisistä. Osaa toisen tulot ei edes kiinnosta, osa ei juuri reagoi mutta aina on se joku jossain joka ottaa herneen nenään.
Moderna maaliskuun 2020 alusta helmikuun loppuun +500%. Nyt 17 kuukaudessa +1300%. Ei ihan pärjää Kuutille vielä kokonaisprosenteissa, mutta kulmakerroin parempi edelliset 17 kk (kuva alla). Vaikka olen sijoittanut kymmeniä vuosia, niin tuntuu, että tässä ne kaksi kärkinimeä prosenteissa, euroissa varmasti. Ja mikä parasta näistä on pidetty kiinni. Moderna on ehdottomasti oma piikkisijoitukseni nyt ja toivottavasti vuosia eteen päin ellei eräs toinen saman ala yritys (salkussa) kiri ohi.
Salkussa on 55 muutakin osaketta, joten salkun tuotto ei pääse lähelläkään samainlaista nousukiitoa. Ja tapana ei ole ollut holdailla yli 5 vuotta mitään osaketta.
On kyllä jäätäviä nousuja tarjonnut osa osakkeista vuoden aikana, tuurillahan näitä veivataan mutta silti. Kyllä Suomeen miljonäärejä kaivataan niin ei matalapalkkaisten tarvi kaikkea lystiä maksaa. Onnea kaikille joilla salkku +++++% 
Tuleeko siinä tunne, että on itse epäonnistunut?
Ehkä se on joku primitiivinen reaktio. Kateus voi kyllä mustasukkaisuuden tavoin tosi vahingollinen, jos tunteenhallinta yksilöllä krakaa.
Kateus voi parhaimmillaan olla myös ajuri itsensä kehittämiseen ja pyrkimykseen tehdä asiat jatkossa paremmin.
On muuten tänä vuonna ja viimeistään ensi vuonna tunkua yli 100k listoille, siellä alkaa olla koko naapurusto vähitellen ja puolet työkavereista. Pohjalla hyvä palkkataso ja vivutettu on sijotuskämppää, pelattu kryptoja ja veivattu osakkeita etätöiden lomassa.
Toki kannattee muistaa näissä että puolet puhuu sontaa myös… enivei riskejä otetaan aika reilulla kädellä tänä päivänä. Kun eihän ole mies eikä mikkää jos ei vähintään miljoonaa ole. ;D edes velkaa… nuoria katsellut ja kuunnellut niin he häpeävät kun ei olekaan menestynyt… rahallisesti… eli ei oo miljoonia. Auts. Mitään muuta ei tiietä kuin raha koska sillä saa tavaraa. Uujee vai miten sanois. kuitenkin melkei joka jamppa eli ihminen jos joku ei tiennyt voi elää ja elääkin samanlaista elämää kuin joku jolla on se 500k-2m varallisuutta. Jokaisen ihmisen pitäs aloittaa elämä rikkaana niin aivot prosessois ajatuksen että eipä se ollutkaan niin autuaaksi tekevää.
Tienaan alle 100k ja kannatan tulojen julkaisua. Ei haittaa vaikka julkaistaisiin kaikkien tulot. En koe kateutta siihen mitä toinen tienaa, näen sen paremminkin portaana sille, mitä edes joku voi firmassa saavuttaa ja se taas sitten motivoi itseäkin.
Tuosta kateellisuudesta on turha välittää. Niitä löytyy aina. Jos menestys ei muuta omaa käytöstä ja edelleen kohtelee muita samalla tavalla kuin ennenkin, turha tuosta on välittää. Sitten kun ei pysty sanomaan jokaiselle samassa firmassa työskentelevälle huomentan tulotasosta riippumatta, on syytä katsoa peiliin.
Tuota autoa statussymbolina en ymmärrä ollenkaan. Keskituloisenakin saat sen 50-60ke kotteron liikkeestä jos haluat.
Auto oli vain apuna mielikuvan luomisessa. Itsessään autolla ei ollut mitään syvempää merkitystä kuin luoda mielikuvaa “ok tuloisen” elämästä. Auto statussymbolina olisikin kokonaan eri keskustelun arvoinen aihe Mutta arvostan mielipidettäsi, kiitos vastauksestasi. Periaatteessa en itsekään täysin vastusta tulojen julkaisemista, tai se olisi ainakin enemmän ok jos kaikkien tulot julkaistaisiin, ei vain herkuteltaisisi parhaan tulodesiilin numeroilla. Toistaiseksi haluaisin kuitenkin pysytellä pois listoilta, sillä julkaisurajan törkeästä ylityksestä nyt vain sattuu tulemaan myös negatiivisia seurauksia.
Kaikki kadehdinta on sataprosenttisesti ansaittua 
Ihan turhaa tuollainen. Joskus muksuna harmittelin, kun koulukaverit kävivät kesälomilla jännillä reissuilla missälie tai asuivat hienossa talossa. Ei mistään tuon jälkeen ole enää hirveästi jaksanut välittää. Kerrassaan turhaa. Enemmän tulee harmiteltua omia tekemisiä. Olisi mukava kun olisi hyvä työ tai jokin “titteli”, jonka kehtaisi mainita mikäli asia tulee puheeksi. Kaikki työ on arvokasta ja itseä ei muiden tittelit/työt vähääkään kiinnosta ja näin se taitaa nykyään olla suurimmalla osaa järkevistä ihmisistä. Omaa turhamaisuutta ja toksista maskuliinisuutta 
Ainahan voi myöhemmällä iällä opiskella lisää tai uudelleenkouluttautua, mutta koen turhaksi/tarpeettomaksi nykyisessä elämäntilanteessa, jossa tarkoitus on pikemminkin vähentää työntekoa pitkällä aikavälillä
Hyvä näkökulma tuo lapsuus. Kun itse miettii tuota aikaa, niin kyllä se tärkeintä oli vanhempien läsnäolo ja yhdessä tekeminen eikä se, montako neliötä asunnossa oli ja millaisella autolla ajettiin.
Varsinkin auto… Hävetti kun isällä oli Ranskis-sairaus ja kun se perkule vielä siirtyi isältä pojalle…
Meillä isä vaihtoi Volvon (kaksiovinen 242) ladaan kun minä synnyin ja se auto palveli lopulta kakkosautona 25 vuotta meidän perheessä. Käy ja kukkuu muuten edelleen, vaikka ikää on 38 vuotta.
