Heikkilän kärjistetyssä laatuyhtiön määritelmässä on määritelty laatuyhtiöharhan tunnusmerkit: “Laatuyhtiö. Se on yhtiö, joka ei kasva, joka ei maksa kauheasti osinkoa, mutta on kalliisti hinnoiteltu. Se on hyvä pitää salkussa, kun se näyttää kauhean fiksulta.”
Laatuyhtiön tunnusmerkkejä á la Heikkilä&Vilén:
1 ) selkeästi korkeampi pääomantuotto kuin keskimäärin markkinoilla ja yli syklien
2 ) joku sellainen pysyvä kilpailuetu, joka pitää kilpailussa mukana
3 ) näyttöä omistaja-arvon luomisesta
4 ) laadukas ydinliiketoiminta
Huomioitavaa:
1 ) Älä anna liian helposti laatuyhtiön leimaa
2 ) Mikään firma ei ole vallihaudan suojassa ikuisesti
3 ) Laatuyhtiöitä myydään/kevennetään salkusta silloin kun ovat räikeän ylihinnoiteltuja
Laadukkaaksi nimetään se, mikä on tuttua, “turvallista” ja mihin on jonkinlainen lämmin tunneside.
Sellaiset ominaisuudet kuten kilpailukyky, oman pääoman tuotto, kannattavuus, kyky sijoittaa kassavirta kannattavasti takaisin liiketoimintaan, johdon kyky allokoida pääomia, yhtiön kyky reagoida muutokseen yms. unohtuvat tyystin.
En itsekään tarkoittanut nostoa ivalliseksi tai hyökkäykseksi, lähinnä huomio ja “ääneen” pohtimista.
Twitterissä näin hyvän pointin tähän liittyen, että vallihaudan syvyys muuttuu koko ajan. Ei auta, jos ostaa yhtiötä jonka kilpailuedut ovat itseasiassa rapautumassa. Pitäisi ostaa firmoja, joiden vallihaudat ovat syventymässä koko ajan.