Jos jossain maassa on pitkän aikaa:
- hyvät vakaat instituutiot
sekä
- riskinottoa, innovointia ja yrittäjyyttä suosiva ilmapiiri…
… sen maan pörssissä nopeammin kasvavat pääomakevyet “hyvät” yhtiöt ajan mittaan yhä enemmän dominoivat hitaammin kasvavia pääomaintensiivisiä “huonoja” yhtiöitä.
Koska riittävän pitkällä aikavälillä “hyvillä” yhtiöillä on taipumus ottaa pörssissä niskalenkki “huonoista” yhtiöistä, johtopäätöksenä siis se että kaikki fiksut sijoittajat ahtavat salkkunsa täyteen “hyviä” “kasvuyhtiöitä”?
Ongelmana on että “hyvien” “kasvuyhtiöiden” parissa hääräävillä sijoittajilla on aivan valtava hajonta menestyksessä.
Yhdellä supervoittajakasvuyhtiöllä sijoittaja voi turvata taloudellisen tulevaisuutensa. Näitä harvoja supertähtiä on kuitenkin mielettömän vaikea bongata etukäteen. Useimmilla niistä sijoittajista jotka näillä rikastuvat hävyttömästi on ollut enemmän onnea kuin taitoa.
Ja sitten toisaalta muutamalla isolla vedolla vaikkapa p/s 30x -firmoihin voi aiheuttaa korvaamattomat vahingot salkkuun jos noiden firmojen tarina happanee.
Jos tuntee vetoa “huonoihin” yhtiöihin, on paljon pienempi riski tuhota salkkunsa totaalisesti.
Totta kai jos "arvo-osake"sijoittaja on epäonninen tai lahjaton ja sen myötä hänen kohdalleen osuu poikkeuksellisen paljon arvoansoja, salkun pitkän aikavälin tuotto jää heikoksi. Mutta hänen kohdalleen harvoin osuu -95 % -sijoituksia ellei hän ole konkurssiyhtiömagneetti (siis katastrofaaliset entryt ennen kuin firmat hinnoitellaan konkurssiyhtiöiksi).
Niitä jotka pitkällä aikavälillä pysyvät jatkuvasti erinomaisina kasvuyhtiöinä on aina murto-osa verrattuna siihen mitä sijoittajat kuvittelevat.
Aina täytyisi lähteä liikkeelle siitä että kymmenen vuoden tähtäimellä kapitalismi on raaka ja armoton. Lähtökohta on se että kaikki yhtiöt ovat kymmenen vuoden tähtäimellä tavallisia kuolevaisia. Sen jälkeen todistustaakka on aina sillä joka väittää että jokin nykyinen tähti- tai hypeyhtiö on tähti kymmenen vuoden päästä.
Kasvuosakesijoittaminen on vaikeaa. Silloin kun kasvuosakesijoittaminen näyttää kaikkein helpoimmalta (perustuen tietysti menneisiin tuottoihin), silloin on edessä kaikkein eniten sellaisia kohtaloita että sijoittajien kasvuosakesalkkuja tuhoutuu tulevissa käänteissä totaalisesti.
Buffett tajusi varhain että on parempi ostaa loistavaa yhtiötä hyvään hintaan kuin hyvää yhtiötä loistavaan hintaan. Mutta hän on viimeiset 70 vuotta tajunnut aina rajata 95 % yhtiöistä tarkastelusta kokonaan pois. Perusteluna on se että 95 prosentissa niin sanotuista kasvuyhtiöistä kilpailuasetelmia ei ole mahdollista ennustaa edes kymmenen vuoden päähän saati sitten pidemmälle. Jos kertoimet vaativat että bisnes on loistava 20 vuoden päästä mutta oikeasti kenelläkään ei voi olla mitään hajua kilpailuasetelmista kymmenen vuoden tähtäimellä, kyseessä on arpalippu.