Hyvää IPO pöhinä pohdintaa, kuten yleensä possujengiltä tulee, mutta henkilökohtaisesti olen päinvastaista mieltä. Pörssiin ovat tervetulleita kaikki, jotka täyttävät listalle vaaditut minimivaatimukset.
Suomessa on paljon hyviä yrityksiä, pörssissä sekä sen ulkopuolella, ja lisää tulee (onneksi) edelleen jatkuvasti. Yritykset ovat kansantalouden suola, sokeri ja vesi. Ilman työllistäviä ja kasvavia yrityksiä kukaan meistä ei täällä kauaa viihdy. Osa näistä yrityksistä on perhevetoisia, oman alansa tunnettuja jättiläisiä ja suuria veronmaksajia, osa pienempiä tappiollisia start-uppeja, mutta kaikkia näistä tarvitaan. Ei sen pienen tappiollisen start-upinkaan tavoite ole loputtomasti sellaisena pysyä, vaan oikeasti nämäkin yritykset pyrkivät lopulta tekemään tulosta. Harva yritys on alkanut isona, vaan monet niistä ovat olleet pieniä ja tappiollisia kioskeja ensi alkuun.
Arvostus peilautuu aina ajankuvaan. Tällä hetkellä on täysin normaalia ja luonnollista, että yritysten tullessa listalle niistä joutuu maksamaan kovempia kertoimia kuin neljä vuotta sitten. Yritysten arvonmääritys ei tapahdu tyhjiössä jossa siihen ei vaikuttaisi ulkopuoliset tekijät, kuten kilpailijoiden arvostus, eikä sen pitäisikään tapahtua.
Pääomittamisesta. Kuten jo aiemmin totesin, olen vahvasti sitä mieltä, että listalle kuuluvat kaikki, jotka sinne haluavat (ja joilla riittää rahkeet minimivaatimuksiin). Vaikka Helsingin pörssiin on kuluvana vuonna tullut paljon uusia yrityksiä, ovat meidän suurimmat indeksit edelleen suurten syklisten yritysten temmellyskenttä. Tehokas tapa, jolla tähän voidaan saada muutosta on se, että pörssiin listautuu uusia tekijöitä, joiden liiketoimintamallit eroavat vanhoista syklisistä konepajateollisuuksista, joita nyt Helsingin indeksistä löytyy suurissa määrin. Mitä enemmän meillä on yrityksiä pörssissä, sitä suurempi on todennäköisyys sille, että joku näistä uusista tekijöistä saa tulevien vuosien aikana kammettua itsensä siihen kokoluokkaan, että saa otettua paikkansa esimerkiksi OMXH25 indeksissä. Näin saadaan pörssiä sekä indeksejä monipuolistettua, ja se on aina sijoittajien etu.
Minkälaisia yrityksiä listalle sitten tulee, puolestaan on yritysten päätettävissä, ei sijoittajien. Pääsääntöisesti syy listautumiseen on luultavasti kuitenkin edelleen siitä saatava pääoma. Jos oma sijoitusstrategia on sellainen, jossa suositaan vahvoja, jo meriittinsä todistaneita yrityksiä, ei todennäköisesti kannata lähteä pääomittamaan nolla liikevaihdolla listautuvaa start-uppia. Tästä huolimatta totuus on, että vaikka tämä ei omaan sijoitussuunnitelmaan sovi, se voi sopia jonkun toisen. Pörssissä, elämässä, ipoissa, ja melkein kaikessa muussakin, vastuu on aina itsellä. Jos Seija ja Pentti lähtevät pääomittamaan tulikuumaa start-uppia ilman, että ovat tutustuneet ollenkaan siihen, mitä ollaankaan nyt rahoittamassa, on vaikea nähdä kuinka se olisi yksinomaan yrityksen syy. Listautuja voi pyytää mitä tahansa listalle tullessaan, mutta markkinatalous pitää kyllä huolen että ajan kanssa hinnoittelu vastaa edes etäisesti yrityksen oikeaa arvoa. Toistaiseksi kaikkiin hyviin listautumiseen on kyllä pääomia löytynyt, joten on pelkkää spekulointia pelätä, että joskus näin ei enää olisi. Laskumarkkinan tullen tilanne saattaa toki muuttua, mutta se on vielä toistaiseksi tulevaisuudessa.
Eikä ne yrityksen vanhat omistajat ole mitään elokuvien paholaisia. Korulauseet esitteissä ovat puhdasta markkinointia, täysin normaalia yritykselle joka yrittää myydä itseään sijoittajille. Myöskään ne vanhat omistajat jotka nyt myyvät yrityksen kalliilla tyhmille sijoittajille, eivät pelkästään pahuuttaan näin tee, usko pois. Jostain sijoittajille saatavat osakkeet on saatava, ja yksi luonnollisista tavoista tehdä se, on että vanhat omistajat, jotka ovat olleet yrityksen kyydissä vuosia, läpi ylä- ja alamäkien myyvät nyt osan omasta osuudestaan. Melko harva omistaja istuu yrityksen kyydissä sen perustamisesta konkurssi hetkeen asti. Jos et hyväksy hintaa mitä vanhat omistajat pyytävät osuudestaan, ei kannata tarttua tarjoukseen.
Kaikki halukkaat ovat tervetulleita pörssiin, ja jää sijoittajien vastuulle pohtia, minkälaista toimintaa haluaa itse pääomittaa. Yksi sijoitusstrategia ei ole välttämättä parempi kuin toinen, ja on yksinkertaistettua ajatella, että oma strategia olisi se ainoa oikea. Yritykset saavat tulla vaikka kuinka lennokkailla tavoitteilla pörssiin, sillä ne ovat juuri sitä, tavoitteita. Jää meidän sijoittajien vastuulle päättää, paljonko painoarvoa niille antaa, ja kannattaako itse yrittää olla mukana ihan kaikessa.