Kuuntelin eilen illalla inderpodin jakson, jossa haastateltiin Mikael Rautasta. Heille, jotka eivät jaksoa ole kuunnelleet, Rautanen siis kertoi jaksossa omasta kehityskaarestaan osakeanalyytikkona ja jakoi oppejaan matkan varrelta.
Jakso oli ainakin itselle mielenkiintoinen, sillä oma ura osakeanalyytikkona kiinnostaa ja on hyvinkin mahdollinen, tosin ei varmaan inderesillä, sillä isoille massoille esiintyminen ei kuulu omiin vahvuuksiin.
Vaikka sain paljon irti jaksosta ja sen kuuntelu oli miellyttävää, yksi kohta kuitenkin särähti korvaan. Podin loppupuolella Rautanen puhuu yrityksen tarinan hahmottamisen tärkeydestä ja siitä, että pelkkiä numeroita tuijottamalla jää helposti junasta liian aikaisin.
Esimerkiksi Rautanen valitsee Qt Groupin ja sanoo ”Sä et voi vaan jäädä sinne sun Exceliin, että tää on 50 euroo, tosi korkee EV/S kerroin, ei pysty edes tuloskerrointa tälle vuodelle laskeen.” ja hetkeä myöhemmin, ”Pitää myöskin analysoida miten pitkään musiikki soi, missä vaiheessa se sentimentti kääntyy.”
Voi olla, että ymmärsin kyseiset lausahdukset täysin väärin, mutta omaan korvaan se kuulosti seuraavalta. Analyytikko on rakentanut hienon DCF-mallin, jolla hän saa laskettua minkä tahansa yrityksen arvon, mikäli pystyy arvioimaan tulevat kassavirrat oikein. Hän tutkii ahkerasti toimialaa sekä yritystä ja tekee tutkimuksen perusteella parhaan arvionsa tulevista kassavirroista.
Nyt analyytikko syöttää numeronsa Exceliin ja poof malli antaa yrityksen arvoksi 50 euroa per osake. Osakkeen hinta on kuitenkin 60 ja joka tuutista tulee kuinka tämä kyseinen yritys tulee valloittamaan maailman. Analyytikko katsoo malliaan uudestaan ja miettii, että jotainhan tässä pitää olla vikana. Hän vaihtaa kasvutahtiin muutaman prosentin lisää ja korottaa marginaaleja. Hän lyö enteriä ja excel raksuttaa, uusi käypä arvo on nyt 70 euroa ja analyytikko hymyilee. Tätä rumbaa jatketaan osakehinnan noustessa, sillä kyydistä ei ole varaa hypätä ja jollainhan se hintakin on perusteltava.
Mielestäni tämä on itsepetosta ja erityisesti tuo viimeinen lausahdus sentimentin silmällä pitämisestä vahvistaa näkemystäni siitä, että tätä harrastetaan. Eihän osakkeen hinnan tai sijoittajien mielialan pitäisi vaikuttaa millään tavalla yrityksen arvon määritykseen, mutta silti se selkeästi vaikuttaa ja ”riippumaton analyysi” on itselleni hieman liikaa. Puolueellisuutta ei pääse mitenkään pakoon ja rehellisintä mitä voi tehdä on näiden puolueellisuuksien tiedostaminen ja ymmärtäminen.
Toisaalta ymmärrän kyllä täysin miksi tavoitehinnat seuraavat kurssia. Eihän kukaan halua seurata analyysitaloa, joka sanoo kaikista firmoista, että ne ovat ylihinnoiteltuja. Osakekiima voi kestää vielä vuosia ja siinä näyttää nopeasti idiootilta, jos sanoo 50 euron kohdalla kalliiksi ja vuoden päästä se onkin 180 euroa ja meno vaan kiihtyy.
Esimerkkinä ”idiootista” tulee mieleen Oksaharju, joka on tälläkin foorumilla saanut oman osansa lokaa niskaan. Toki minulla ja Oksaharjulla on selkästi eri näkemyksen siitä, milloin osakkeet ovat halpoja. Itse löysin koronamontusta helposti ostettavaa, hän ei. Oskaharju kuitenkin pysyi uskollisena omalle mallilleen ja siitä kyllä nostan hattua. Se vaatii rohkeutta olla lähtemättä muiden kyytiin, kun tietää, että mahdolliset huipputuotot voi jäädä saamatta ja kaiken lisäksi näyttää idiootilta.
Lopuksi sanottakoon, että arvostan inderesläisten työtä kovasti ja tarkoitukseni ei ole olla ilkeä, mutta pientä kritiikin aihetta tässä kuitenkin näen. En myöskään tiedä mihin tällainen pohdinta kuuluu, niin laitetaan kahvihuoneelle.