Tunnistan tämän saman ilmiön omasta lähipiiristä ja perheestä. Hyvänä esimerkkinä minulla myös vanhempani: molemmat hyvätuloisia, korkeastikoulutettuja keski-iän ylittäneitä ihmisiä. Isä DI, asiantuntijatyössä n. 80ke/v tuloilla ja äiti lehtorina reilun 60ke/v tuloilla. Eli talouden bruttotulot reilusti yli tuplat mediaanisuomalaiseen pariskuntaan nähden.
Toissavuonna pesukone ja astianpesukone hajosivat yllättäen samaan aikaan, eli yllättäviä kuluja yli 1000€ verran. Pyykinpesukoneen saivat ostettua juuri ja juuri heti, mutta astianpesukoneen ostoon he joutuivat odottamaan parisenkuukautta, että isäni ylityöt tulivat vuodenvaihteessa maksuun.
Toki rahaa heillä uppoaa kuukausittain isohkon omakotitalon lainanlyhentämiseen ja autolainaan, mutta silti. Ei oikeen omaan kaaliin uppoa, että miten on mahdollista, että hyvätuloinen pariskunta elää käytännössä kädestä suuhun. Tästähän on ollut uutisissakin juttua, että nykyään on ihan tavallista, että suurituloisetkin hakeutuvat velkaneuvontaan, kun ovat eläneet yli omien varojen. Isälläni ei ole mitään sijoituksia tai edes käteisenä paria tonnia enempää rahaa säästössä, äidillä perintönä saatu ~50ke potti, jonka onneksi painostuksestani laittoi kivijalkapankin rahastoon. Rahaa palaakin paljon harrastuksiin, matkusteluun ja sellaiseen. Toki kukin tavallaan ja pitäähän sitä elääkin ja siitä nauttia, mutta jos molemmat olisivat työuransa ajan säästäneet indeksirahastoon edes 10% nettopalkoistaan, olisivat he jo ihan vauraita ja voisivat varmasti jäädä paria-kolmea vuotta aikaisemmin eläkkeelle halutessaan. Ja onhan se ikävää, jos ei puskuria ole juuri ollenkaan taloudessa. Nyt heillä on omaisuutena vain ylisuuri omakotitalo keskisuurta pienemmästä muuttotappiokunnasta, tosin hyvältä paikalta.
Noin kymmenen hengen kaveriporukastani tietääkseni vain yksi sijoittaa, loput tuhlaavat rahansa matkusteluun, juhlimiseen, kalliiseen autoon ja sen sellaiseen. Puolisoni ei halua sijoittaa realisoinneistani huolimatta, vaikka kohta valmistumassa todellahyväpalkkaiseen ammattiin, koska “menetän kaikki rahat” ja “sitten vaan stressaisin jokapäivä, että kaikki rahat häviävät”. Aion jatkaa kuitenkin painostustani 
Eläminen on kallista, ja toki veroraippa iskee ikävästi suuriin bruttotuloihin. Sen 4000€ bruton ja 7000€ bruton erotus on nettona kuitenkin karkeasti vain 1500€. Olisikin hyvä, jos ihmiset älyäisivät esimerkiksi palkankorotuksen saatuaan pitävänsä kulut entisenä, ja ohjaavansa lisätulot vaikka indeksirahastoon. Monellahan käy niin, että tulojen noustetta myös menot nousevat, ja säästöön jää se sama ~0€/kk.
. Ja pointti olikin juuri se, että ainoa tapa saada näistä järkevä sijoitus on, että antaa tuolle breikkaamiselle todennäköisyyden luokkaa 50%, mikä on täysin epärealistinen todennäköisyys liiketoiminnalle, joka ei käytännössä tuota vielä euroakaan (lue: teknologian toimivuutta ja liiketoimintamallia ei ole vielä validoitu). Näihin “lätkämaila”-firmoihin on niin helppo haksahtaa ja helposti unohtuu se, että todennäköisyydet on todella pienet, että joku tällainen uusi teknologia lyö läpi.
.
, jotka pyrkii ihan kaikessa säästämään ja optimoimaan kulut paskalla autolla ajamisesta sähkön säästöön jne. No jokainen tekee niin kuin haluaa