Noin yleensä viestin lainaaminen ketjusta toiseen ei varmaankaan ole hyvä tapa, koska asia harvoin liittyy toisen ketjun sisältöön.
Kahvihuoneessa on tosin kaikennäköistä huumorimielellä kirjoitettua muutenkin mutta tuo minun tekstini ei kylläkään ollut huumoria tuossa tapauksessa.
Mutta mielestäni sinun postauksesi olisi voinut hyvin mennä alkuperäiseen ryhmään.
Mitä mahdat tarkoittaa ylipäätään?
Menee kuitenkin liian vakavaksi tänne kahvihuoneeseen.
Norrhydron instikkapuolella sai näköjään jonkinverran osakkeita eli 643 kpl (yleisön maksimilla 674 kpl eli pikkasen paremmin).
Oletan, että aikanaan ilmaantuu yrityksiä, jotka erikoistuvat tuulivoimaloiden purkamiseen ilman veloitusta. Toiminnasta tekee kannattavaa se, että suurin osa purkujätteestä on myytäväksi kelpaavaa metallia.
No, on sitä betoniakin, mutta sillekin on hyötykäyttö olemassa. Tämä seikka minimoi siihen kohdistuvan jäteveron ja parhaassa tapauksessa sitä ei edes luokitella jätteeksi vaan uusioraaka-aineeksi. Mitään kannattavuuslaskelmia en tosin tällaisesta bisneksestä ole tehnyt, joten tämä on puhdas mutu-näkemys.
En halunnut viedä alkuperäistä ketjua väittelyyn omistusasumisen “ihanuudesta” tai “järjettömyydestä”.
Olen vain vuosikymmenien ajan ihmetellyt (ja varsinkin noin vuodesta 2001) näennäisesti järkiperäisten sijoittajien sokeaa suhtautumista omistusasumiseen. Jos argumentointi on tasoa “silloin sitä maksaa itselleen eikä vuokranantajalle” niin eväät hedelmälliseen keskusteluun ovat vähissä.
Toki ainakin Helsingissä on ollut kannattavaa asua asumiserossa ja pyörittää kahden vuoden verovapaudella kämppiä, mutta silloinkin kyseessä on ollut ihan laskelmoitua sijoittamista. Ei sitä tunneperäistä fiilistä…
Vielä sivuten esimerkkiäsi: harvassa lienee tilanne, että riittävän kalliilla kämpällä saa mitään järjellistä vuokratuottoa (Helsingissä) eli kääntäen vuokralainen voittaa.
Eikä tämä ole liian vakava aihe Kafferoomiin: tämä on hyvä paikka niille keskusteluiden hännille, jotka meinaavat kääntyä väärään suuntaan alkuperäisissä - asiallisissa - ketjuissa.
Ja myös kevyt kenttäkettuilu “Sijoittajiksi” itseään kutsuvia kohtaan on myös Kahvihuoneen kovaa ydintä.
Saadaan niistä käytöstä poistetuista tuulimyllyn siivistä sentään komeita pitkospuita soidensuojelualueille. 
Jotkut muutkin ovat huomanneet saman, älkää sekoittako! 
Petri Aho, Admicomin toimitusjohtaja.
Peter Aho, Administerin toimitusjohtaja.
Ei haittaisi mua, jos Petri palaisi analyytikoksi. Olisi muutenkin selvempää, eihän tässä enää tiedä, kuka johtaa mitäkin firmaa. 
Tullut viimepäivinä mietittyä (ihmeteltyä omissa ajatuksissa) tuttujen rahankäyttöä. Itseasiassa useamman työkaverin. Nämä kaikki ovat keskivertosuomalaista parempituloisia, vuositulot luokkaa ~60 000€. Tullut puheeksi yleisesti rahankäyttö, ja kuunnellut työkavereiden harmittelevan sitä, että pitäisi ostaa esimerkiksi asia X, mikä maksaa luokkaa 50€, muttei sen hankkiminen ole mahdollista, koska yhtään ylimääräistä rahaa ei ole. Tämä esimerkkikollega, joka tuota 50€ ostoksen hankkimisen mahdottomuutta harmitteli, on keski-ikäinen, parisuhteessa oleva ja about samalla tulotasolla tehnyt ansiotöitä lähemmäs 20v.
Toki elämäntilanteita on erialaisia, ja jotkut asiat voivat tehdä ihmisen taloudelliseen tilanteeseen isojakin muutoksia tai romahduttaa sen kokonaan, mutta usein tuntuu, että nämä samat ihmiset valittelevat jatkuvasti rahaongelmia, vaikka kuitenkin tienaavat ihan hyvin. Ja näitä on useita. Tuntuu kummalliselta. Itsestä ainakin tuntuisi melkoisen stressaavalta laskea joka kuukausi kirjaimellisesti euroja, että riittääkö rahat nyt tähän ruokakauppaostoksiin, kun minkäänlaista puskuria ei ole.
Tämä tuntuu olevan enenevissä määrin ongelma, että Suomalaiset elävät yli omien varojensa, ja loppukuusta vinguttavat luottokorttia selvitäkseen pakollisista menoistaan. Mihinköhän ihmisten rahat oikein hupenevat? Ja miten asiaan saisi korjausta tehtyä? Peruskouluun ja lukioon taloudellisten “taitojen” opiskelua pakolliseksi?
Erilaiset osamaksut, pikavipit, kulutusluotot, rahoitukset ja yleisestikin velanotto lienee viimevuosikymmeninä lisääntyneet hurjasti Suomessa. Tämä voisi olla osasyy ongelmaan. Pienistä puroista kasvaa suuri joki, kun kuukausittaisin maksettavat netflixit, storytelit, spotifyt, viaplayt, auton osamaksu, puhelimen osamaksut ym ym. lasketaan yhteen. Palkankorotus tai ylityöt näkyvät myös kasvaneena kulutuksena siten, ettei edelleenkään jää mitään säästöön. Ja niin edelleen.
Mielestäni Dave Ramsey kiteytti tämän ongelman ytimen hyvin:
We buy things we don’t need with money we don’t have to impress people we don’t like.
Tulevana opettajana uratavoitteeni on se, että saan yhdistettyä opetukseeni taloudellista ajattelua. On kyse sitten aiheen käsittelyä suorasti opetuksessa tai ajatusmaailman harjoittamista epäsuorin keinoin, niin haluan olla osa ratkaisua. Nykyinen opetussuunnitelma ei anna tälle juurikaan painoarvoa.
Itsellä myös näkemys, että tulotasosta riippumatta kuun lopussa raavitaan pussin pohjaa. Olen omassa viiteryhmässäni rutiköyhä, tienaten n. puolet alan mediaanipalkasta, mutta ilmeisen harvoja jotka eivät elä kädestä suuhun. Mutta moni tuntuukin haluavan tienata “niin ettei tarvitse kaupassa katsoa hintoja” ja sitten totisesti myös elää tämän mukaisesti. Varmasti se tuo monelle tyydyytystäkin? Itse nautin “parhaan diilin” löytämisestä, joten tuo asenne tuntuu yhtä luontevalta kuin osakkeiden ostaminen sokkona.
Tämä on surullista kyseisen yksilön ja osittain yhteiskunnan kannalta, mutta itse pohtiessani tätä samaa ilmiötä lähipiirissä olen toisaalta “tyytyväinen”, koska mikäli ihmiset eivät kuluttaisi ja ylikuluttaisi niin nousisivatko omistamani rahastot ja osakkeet yhtälailla, kuten ne ovat viime vuosikymmenten kulutusjuhlien aikana nousseet.
Tätä tekstiä ei pidä käsittää siten, että toivoisin ihmisten joutuvan velka- ja pikavippikierteisiin, ei pikemminkin päinvastoin kaikkia tulisi kannustaa säästämään ja etenkin sijoittamaan, mutta kuka sitten kuluttaisi ja maksaisi omistamani yhtiöiden osingot minulle? Tähän joku taloustieteen osaaja osaa varmaan vastata oikean vastauksen, jos sen ei tarvitse olla tuo kuluttava yksilö.
Tästä aiheesta saa monenlaisia ajatuksia ja keskusteluja luotua, mutta lopulta en tiedä itse ainakaan, että onko se sisäinen kapitalistini vai joku muu, joka ottaa tässä pohdinnassa voiton.
Just my 2sents.
Aika monella tuo kierre alkaa sillä, että ensin ostetaan niitä asioita mihin ei ole varaa. Ja vaikka tulot kasvavat, jos tuolle ei lyö koskaan jarrua niin ei sitä rahaa ikinä ole.
Osta osamaksulla puhelin, tietokone, auto, keittiöremppa yms niin siinähän noita kertyy.
En kannata myöskään sitä, että joku varakkaampi nuo maksaa. Näin syntyy ihmisiä joilla ei ikinä kestä mikään. Miksi kestäisikään, kun aina joku ostaa rikkinäisen tavaran tilalle uuden?
Hullua on meno, toiseksi korkein lukema kuukausitasolla ikinä vakuudettomissa kulutusluotoissa.
Minusta on vieläkin harmillista että vuoden 2021 Suomessa uusi/hieno auto nähdään rahojen esittelynä.
Toiset nauttii elämästä kokkaamalla, toiset kerää tauluja, toiset marjoja ja toiset tykkää autoista.
Toki osalle se on leuhottamista mutta väitän silti tämän jutun koskevan enemmän autoja kuin vaikka sitä että sulla olisi 25k televisio. Se ei herätä lähellekään samanlaista “rahoillaan leuhottaa” efektiä kanssamaureissa ja pirjoissa.
Tämän foorumin käyttäjät eivåt monessakaan asiassa edusta keskimääräistä kuluttajaa. Ei tässä autoasiassakaan
Joo, jännästi se että ajelen 11 vuotta vanhalla korealaisella ei herätä samanlaista keulimisfiilistä kuin mitä herättäisi omat AV-systeemit himassa.
Toki niitä styrkkareita pääsee näkemään vain noin kymmenen ihmistä vuodessa, korealaisen sentään satoja tuhansia…
Hyvä stoori, kiitos siitä.
Teini-iässä mielestäni reilu diili on fifti-fifti: mopoilut yms ylimääräiset puoleksi vanhempien sponssilla.
Jos siis vanhemmilla varaa.
Nähdäkseni ajattelutapa rahan suhteen, mitä mahdollisuuksia näkee/tiedostaa sille vaikuttaa paljon kulutuskäyttäytymiseen. Itse olen aina ollut jokseenkin taipuvainen säästämiseen mutta en missään nimessä nuorempana ymmärtänyt lainkaan mitä tarkoittaa laittaa rahansa töihin arvoa tuottaviin omaisuuseriin. Itselläni lähtölaukaus vielä parempaan lähestymistapaan tapahtui kun luin Robert Kiyosakin kirjan “Rich dad poor dad” jossa selitettiin mielestäni hyvin selväsanaisesti kuinka ensin pitää rakentaa “assetit” kuntoon ennen kuin alkaa lisätä menoja. Tietysti sekin kun sijoittaa aktiivisesti saa suhtautumaan säästämiseen ainakin omalla kohdallani eri tavalla, sillä haluan varmistua siitä että pystyn jatkuvasti kasvattamaan sijoitusvarallisuuttani myös laittamalla salkkuun lisää pääomaa. Jos en sijoittaisi, voisin ajatella voimakkaammin että raha on kulutusta varten.
Tietysti talous elää kulutuksesta ja jos kaikki vain säästäisivät niin sehän johtaisi talouden kannalta heikentyvään tilanteeseen. Tämä on kriiseissäkin iso tekijä kun kaikki pelästyvät ja kiristävät kukkaronnyörejään samanaikaisesti ja kysyntä hiipuu. Kuitenkin olisihan se hyvä juttu jos joillekin ihmisille saataisiin rahaan tasapainoisempi lähestymistapa jossa he sijoittaisivat sitä enemmän ja tämä varmistaisi pidemmällä aikavälillä paremman ostovoiman sekä taloudellisen tilanteen. Kouluissa pitäisi ehdottomasti opettaa talouden perusjuttuja, jotta se ei olisi ainoastaan vanhempien tai yksilön varassa löytää itse parempi lähestymistapa.
Paljon anti-analyysejä viime aikoina kirjoitettuani ja Aiforian anti-analyysiä kirjoittaessa alkoi jo itkettää ja naurattaa niin paljon, että oli pakko vähän purkaa tuntoja.
Tää on kyllä varmaan vähän liian helppo bingo loppuvuoden IPO:ihin…
