Kuulostaa kyllä erittäin riskiseltä projektilta. Samaa mietin, että jos kohteen saa tuohon hintaan huutokaupasta niin kuinka paljon painoa välittäjän arviolle kannattaa ylipäätään laittaa.
Vakuusarvo paperilla on usein hyvin eri asia kuin käypä arvo markkinalla, ja erityisesti kun kyse on muuttotappiokunnista. Pätee toki mihin tahansa rahoitukseen, jossa rahoitettava kohde vakuutena.
En halua kuulostaa kateelliselta, jotenkin vain tulee kuva että ihan kaikkea ei jutussa ehkä kerrottu.
Miten tuntuu, että kaikki jotka ovat lukeneet tuon Rich dad, poor dad -teoksen ovat päätyneet asuntosijoittajiksi… Omassa tuttavapiirissä myös vastaavia tapauksia.
Mielestäni Savonlinnasta ja muista vastaavista kaupungeista asunnon ostaminen sijoitustarkoituksiin on vähän sama kuin ostaa vaikkapa kivihiili- tai tupakkafirmojen osakkeita; Kertoimet ovat matalat syystäkin ja on vaan toivottava, että saa kassavirtana omansa takaisin, ennenkuin assetti on arvoton. Olen Savonlinnasta lähtöisin, joten tiedän mistä puhun.
Toisaalta sitten taas Kallion yksiö on kuin ev/s 30 teknofirma; kassavirrat ovat pienet/kaukana, mutta tulevaisuudestahan siinä maksetaan.
Kumpikin voi siis toki olla hyvä sijoitus, niinkuin voi olla tupakkafirma tai se hypeteknokin.
Nämä ihmisethän löytyvät myös somesta. En nyt halua alkaa ketään lynkkaamaan, mutta hitusen vastuuton kuva on jäänyt tuostakin touhusta, kun hehkutetaan, että tämä on kaikille mahdollista ja mekin lähdimme pakkaselta. No joo teoriassa kyllä, mutta saisi kyllä myös lyödä ne riskitkin pöytään samalla.
Mutta upea asuntosalkku, ei siinä.
Itse ihmettelen tätä lukiessani, ett mistä kaksi lääkäriä, joilla on neljä lasta, löytävät ajan tällaisen toiminnan pyörittämiseen. Eivätkö he nuku lainkaan vai ovatko lapset 24/7 päiväkodissa?
Eilen aamulla indeksifutuurit kurkattuani suljin sivuston ja päätin, että tästä tulee ensimmäinen päivä, jolloin en katso päivän aikana tai sen päätteeksi pörssiä. Ai että, kun oli levollinen päivä. Tarvinnee yrittää useammin. Tänään sama ilman indeksien kurkkaamista.
Nimim. Taisi olla ensimmäinen kerta 1,5v aikana.
Asuntojen vuokraustoiminta, hallinto ym. on ulkoistettu, mutta toki kyllähän tuo silti melko työllistävää hommaa varmasti on. Lääkäreinä voi kyllä melko pitkää viikkoa joutua tekemään, mutta toisaalta valinnanvaraakin on sellaisia työpaikkoja missä 37h/vk riittää, tai vaikka ostolääkärinä oleminen, jolloin voit määritellä itse tekemäsi työtunnit ja -päivät. Tuo tarinan mies työskentelee ainakin osittain Mehiläisellä, eli pitää “privaattia”.
Tipattoman tammikuun lisäksi pörssitön tammikuu.
Hurjalta tuntuu. Sataan vuokra-asuntoon mahtuu sen verran monta elämäntarinaa ja onnenkauppaa, että voiko tosiaan mennä niin, ettei vuokranmaksu katkea liian pitkäksi aikaa tai ettei sijoitus muutukin tappiolliseksi jossain vaiheessa? Kuinka paljon mahtaa olla joustovaraa talouden järjestelyssä, ettei pahassakaan skenaariossa lähde dominoefekti liikkeelle ja pariskunta joutuu järjestelemään asuntoportfoliotaan uudelleen ehkä jopa epäedullisella tavalla.
Kuuluiko pariskunnan suunnitelmaan jatkuva asuntojen arvonnousu? Oliko se niin, että remppasivat ensimmäisen asunnon, joten oliko tarkoitus rempata muitakin?
Artikkelia lukemalla selviää, että varsin kekseliäillä ja tavanomaisesta poikkeavilla tavoilla ovat asuntovarallisuutta hankkineet. Ovat ostaneet mm. huutokaupoista kokonaisia kiinteistöjä edullisesti, joiden hinnan välittäjä on arvottanut kuitenkin huomattavasti korkeammaksi ja täten eivät ole useassa tällaisessa pakettikaupassa tarvinneet ollenkaan omaa pääomaa.
Omat vatsahapot ei kestäisi kyllä vastata miljoonien / kymmenen(?) miljoonan veloista muuttotappiokunnissa. Olen hieman epäileväinen sen suhteen kuinka hyvin nämä kohteet kävisivät jälkimarkkinoilla kaupaksi jos korot alkavat nousta ja vuokranmaksut takkuilisivat. Suomessa on viimeiset vuodet ollut kovassa huudossa omistaa yksi - kaksi sijoitusasuntoa. Minulla ei ole yhtäkään eikä tule ennen kuin tuotto-odotus on oikeasti kohdillaan. Sitä se ei ole kasvukeskuksissa ollut nähdäkseni pitkään aikaan 
Klassiselta Sulo Vilenin strategialta kuulostaa - Sulokin teki erilaisia kiinteistökauppoja kun ”halvalla sai”. Jonnet tuskin muistaa joten joulupyhinä vaan katsomaan Tankki täyteen Ylestä ja hyvää opetusta huumorilla höystettynä että halpa ei ole sama kuin hyvä aina 
Onhan tuo kyllä kovin vivutettu rakennelma.
Muistelen jostain lukeneeni, että mies tekee todella aggressiivisesti keikkalääkärin hommia ympäri Suomea, joten sieltä saanee irrotettua pitkälle kuusinumeroisen summan rahaa oy:lle vuosittain. Vaimo tuskin on ihan älyttömästi ehtinyt tehdä uraa jos mies keikkalääkärinä ja lapsia jo aika monta. Ellei sitten asu isovanhemmat naapurissa tai ole muuta vastaavaa tukevaa turvaverkkoa.
Hurun Harri haastatteli tuota Viiviä podcastissaan, joten se kannattaa kuunnella jos heidän tarina kiinnostaa.
Siitä olen ehkä hieman eri mieltä, että jos perheessä on kahdet lääkärin paperit, niin lähtökohdat on suorastaan erinomaiset, vaikka olisikin muutaman tonni opintolainaa hankittuna. Kuitenkin täystyöllisyys ja varmuudella korkea tulotaso, sekä mahdollisuus ottaa tulot suoraan yritykselle. Että se miinukselta lähteminen on vähän suhteellista.
Yleensä näissä asuntosijoitushommissa minulle jää hämäräksi tämä alun skaalausvaihe. Niin tässäkin tapauksessa. Miten päästään siihen tilanteeseen, että ensimmäisen sijoitusasunnon jälkeen vain “ostetaan toinen ja kolmaskin asunto”? Mistä tulee käsiraha, mistä vakuudet? En jaksa uskoa, että kaikki aloittavat asuntosijoittajat onnistuisivat ekassa kaupassaan niin hyvin, että seuraavaa asuntoa ostettaessa ensimmäinen sijoitus kattaisi vakuusvajeet ja käsirahan tarpeet. En tiedä onko tässä joku takaaja tai varakas taustahenkilö ollut turvaamassa selustaa, mutta ainakaan minä en ole sellaista pankkihenkilöä löytänyt, joka olisi minulle ensimmäisen sijoitusasunnon jälkeen painanut heti uuden lainan ilman uusia käsirahoja tai vakuuksia.
Inderesin ex-kiinteistömoguli Jesse kirjoitti tämän mainion blogin, jonka sanoma tulee mulle yleensä mieleen aina, kun puhutaan aggressiivisesta asuntosijoittamisesta muuttotappiopaikkakunnille:
Kunnioitettavaa päättäväisyyttä, tottakai, mutta mikä tässä huolestuttaa, on tuo joustovaran määrä. Kuinka suuri on tuottojen notkahduksen kestokyky? Mitä jos kokonainen asunto menee sillä tavalla remonttiin, että siitä tulee asumiskelvoton useammaksi kuukaudeksi? Myös vakuutusyhtiön kanssa voi tulla yllätyksiä, jos korvattavuus ei olekaan ihan niin itsestäänselvää kuin on ajatellut.
Mitä suurempi määrä asuntoja, sen suuremmalla todennäköisyydellä jotain ikävää tulee tapahtumaan.
Varmaan ei yllätä ketään, jos sanon, etten ole asuntosijoittaja. Osakesijoittajana oleminen on introvertille paljon stressittömämpi vaihtoehto 
Kassavirtaa kyllä kertyy, mutta onko jotakin jätetty kertomatta? Tuo 200 tuhatta on viisi prosenttia veloista, joten korot vievät suurimman osan siitä ja lyhennyksiäkin pitäisi tehdä. Aikamoisen riskaabeli yhtälö.
Jäätävä tuo sijoitusasuntokeissi.
“Lähdettiin miinukselta, mutta nyt ollaan vielä enemmän miinuksella!”
En odottaisi ruusuista lopputulosta, mutta voin olla väärässäkin. Riskit on järjettömät. 100 asuntoa noin nopeasti… ei ole mahdollista hankkia asuntoja joiden alueet, taloyhtiöt yms olisi todella mietitty riittävällä antaumuksella. Tai sitten omat kyvyt on kuin onkin hyvin hyvin rajalliset. Huh huh
Vaikka se ei tässä yllä mainitussa tapauksessa olekaan relevanttia (koska omistavat yhtiöt nyt käsittääkseni 100%) niin ihan käytännön yleisellä tasolla jokaiselle foorumistille vinkkinä: asunnon omistajana tai ostajana en ikinä haluaisi asua (tai sijoittaa) asunto-osakeyhtiössä jossa yhdellä taholla (tai jollain klikillä) on äänienemmistö. Kannattaa myös olla omassa asunto-osakeyhtiössä tarkkana (jos sellaisessa asuu) ettei näin pääse käymään. Tämä on ihan todellinen riski varsinkin pienemmissä yhtiöissä - ja varsinkin jos taloyhtiössä on lunastuslauseke (totta kai hieman muiden asukkaiden varallisuudesta ym. riippuen).
Varsinkin jos tällä enemmistöomistajalla on todella raskaasti vipua mukana toiminnassa, on riski siitä että houkutus lykätä remontteja hamaan tappiin käy liian suureksi ja rakennuksen kunto rapistuu (ja jos ei tuuri käy niin voi olla todella vaikea saada kaupaksi sitä omaa kämppää).
Jos sijoitustoiminta on vielä hoidettu yhtiön kautta, voi pahimmassa tapauksessa käydä todella kylmästi kun yhtiö menee vaikeuksissaan konkkaan. Olen muutaman tällaisen keissin tuttavapiirissä nähnyt ja nämä ovat aika karmeita tapauksia.
Asunnon arvonnousu ja tällä arvonnousulla vakuuksien irrottaminen? Toki tällainen himmeli myös kaatuu nopeasti.
On kyllä ehkä hitusen erikoista todeta, että jokainen pystyy samaan kuin kahden lääkärin talous. No tokihan jokainen Suomessa voi vapaasti lääkäriksi pyrkiä ja päästä kiinni huipputuloihin, mutta tällaiset heitot ovat minusta aina vähän näköalattomia. Hyvillä tuloilla myös noiden lainojen takana on hitusen enemmän pelivaraa kuin tavan tallaajalla.
Joku kaunis aamu kun luet Porin Sanomista että tämä koulu muuttaa muualle. Siinähän sulla on sitten 20 asuntoa tyhjänpanttina keskellä ei mitään muuttotappiokunnassa.
Ps. En tarkistanut mitään faktoja tämän veistelyn tueksi.
Samasta asiasta olisin huolissani ja siksi itsekin suljimme pienet yhtiöt (alle 8 osakasta) pois vaihtoehdoista asuntoa etsiessämme.
Mutta: Asunto-osakeyhtiöiden kokouksissa ei kenelläkään voi yksin olla äänienemmistöä ilman erityistä määräystä, koska Asunto-osakeyhtiölaki 809/1991 - Säädökset alkuperäisinä - FINLEX ® 6§ “Yhtiökokouksessa kukaan ei saa äänestää enemmällä kuin viidennellä osalla kokouksessa edustettujen osakkeiden yhteenlasketusta äänimäärästä, ellei yhtiöjärjestyksessä ole toisin määrätty.”
Kaverit hei… Nyt vähän asennemuutosta kaivataan täällä. Täähän on aivan sairaan magee juttu, että nuoret yrittää rakentaa itselleen erilaisen polun. Toivotaan, että tällä pariskunnalla on riskienhallinta ja laskelmat hallussa ja kaikki toimii heikon skenaarionkin tilanteessa. Toivotetaan mielummin tsempit tähän seikkailuun!
Ilman faktoja voisi myös ajatella, että hirsitalon myynti vakuutusyhtiölle on helppoa.
