Inderesin kahvihuone (Osa 4)

JNivala · Toukokuu 12, 2022, 4.35am

Talvella 2020-2021 Yhä musa soi tykitti kaikki markkinakommentit minulle Whatsappilla. Katsoin silmämääräisesti että ARK olisi piikannut 12.2.2021. Piti mennä nostalgiasyistä katsomaan, mitä murinoita tuli juuri sinä päivänä. Aika normipäivä, 30 pörssiviestiä ja yhtä monta kuvakaappausta twiiteistä, kommenteista, käppyröistä jne

Iso juttu on nyt optioilla treidaaminen. Niissä on tosi merkittävästi isommat spreadit kuin osakkeissa. Rankasti miinussummapeliä sijoittajille ja kultakaivos välittäjille.

Osakkeen pieni yksikköhinta on perinteisesti imagohaitta ja USAssa alle 10 dollarin yksikköhinta jo epämiellyttävä. On helppo nähdä miten heikkotaseiset pienyhtiöt ovat raketoineet. Kokeneet sijoittajat ja varsinkin ammattisalkunhoitajat ovat mukana sitä epätodennäköisemmin mitä pienempi yhtiö ja mitä pienempi yksikköhinta. Uusimmat sijoittajat etsivät eniten nopeaa kurssinousupotentiaalia pienten yksikköhintojen osakkeista. Yksikköhinta on pieni koska huono bisnes ja kurssi valunut ja voi olla kierteessä että tappiot heikentävät tasetta.

Russell Micro Cap noussut 175 % maaliskuun pohjilta.

Vastaa 25 vuoden normaalia nimellistä kurssinousua ja 50 vuoden reaalista kurssinousua.

Osaako nuori polvi ajatella että kurssinousu tuli tosi etupainotteisesti ja jatkossa tuottoa puristetaan sitten kärsivällisesti osinkoja uudelleen sijoittamalla?

NASDAQ ille laitan upsideä 20 % ja downsidea 75 %

Tää kaikki on melkein varmasti ohi ennen ensi talvea. Mitä pidemmälle ennen tuota takarajaa eskaloituu sitä isompi sotku siivottavana. Laitan siis takarajaksi marraskuun lopun.

2000-02 vähitellen kaikki alkeelliset psykologiset suojautumiskeinot ja toimintamallit jauhettiin tomuksi.

Halutaanko että syksyyn mennessä mahdollisimman kaikki vastaa NASDAQia maaliskuun alussa 2000?

Jos suurempi osa sijoittajista olis tunteettomia analyysikoneita, 2000–2002 oli ostolaidalle tullut porukkaa nopeammin ja enemmän. Olisivat todenneet että korkotasot vaihtelee mutta kyllä näin merkittävä pudotus koroissa oikeuttaa konservatiivisenkin sijoittajan diskonttaamaan teknojen tulevaisuuden potentiaalin jonkin verran alemmalla korolla kuin 2000 asetelmissa

Mutta tunnelmien vaihtelut vie kaikkea muuta aina 6–0.

Nyt Fedin ympärillä on sellainen kultti, sokea usko sen jumalallisen mahtiin. Mutta keisarilla ei ole vaatteita. Varsinkin jos tunnelmien happaneminen liittyy talouden ylikuumenemiseen, Fedin keinot tosipaikan tullen tukea sijoittajien fiiliksiä on hyvin lähellä nollaa

Japanin taloushistorialla viimeisten 25 vuoden ajalta on äärimmäisen voimakas vaikutus Fedin mielenmaisemaan. Deflaatio on kauhea peikko Fedille. Katsotaan niin että deflaatiokierre voi alkaa vain sillä että mennään ensin nollainflaatioon ja homma kärjistyy ja kroonistuu sitten vuosien mittaan. USAssa inflaatio-odotukset romahtivat maaliskuussa ja Fed päätti että se itse tekee mitä tahansa inflaation kiihdyttämiseksi ja yrittää taivutella jatkuvasti finanssipoliitikkaa samaan kelkkaan.

USAssa on voinut ja voi edelleen koronan takia jättää vuokria maksamatta ilman häätöuhkaa. Tämä on sotkenut viralliset knflaatioluvut koska ne katsovat kerättyjä vuokria eikä pyydettyjä.

Oikeasti inflaatio on ilmeisesti jo vähintään 2000-luvun normaalivauhdissa ja suunta vahvasti ylöspäin.

Pääomamarkkinoiden kannalta ihanteellinen inflaatiovauhti on sellainen joka just niin hidas kuin mahdollista ilman että juuri mitään pelkoa deflaatiosta.

Tuo ihanne lienee yleensä hitusen alle 2 %. Nyt siis näyttää saletilta että mennään siitä yli. Fedin oma ennuste lienee nyt että inflaatio tulee olemaan se 1,5–2 % p.a. ja jos menee hetkellisesti yli, joka ikinen ehdottomasti uskoo että se tulee palautumaan tuohon pikapuoliin.

Eli nähdäkseni jo pelkästään inflaatio yksinään tulee hajottamaan tuon mihin Grantham viittaa kuplan aineksena: perception that financial conditions are near-perfect. Kyse ei ole siitä että mitään hyperinflaatiota, tunnelmat eivät tule sietämään edes hieman epämukavia fiiliksiä liittyen inflaationäkymiin.

Ja sitten nää kaikki joista osa liittyy inflaatioon ja osa muuten vain epämiellyttävää ja epävakauttavaa:

spekulatiiviset kuplat

riskin hinnoittelun loppuminen

pääoman väärin allokoituminen

dislokaatiot tarjontapuolella

dislokaatiot kysyntäpuolella

velkaantuminen ja rahan painaminen

pullonkaulat ja vaikeudet toimitusketjuissa

muuntovirukset vs. suurin osa maailman ihmisistä rokottamattomia vielä pitkään

jne.

kapasiteetin puute vs. ylikapasiteetti eri sektoreilla kun ei olla täysin palaamassa entisiin kuvioihin

Kysymys johon saadaan paremmin perspektiiviä vuoden–kahden kuluessa: Kuinka paljon vähemmän rahan painamista ja elvytystä olis riittänyt siihen että inflaatio-odotukset ei olisi menneet maaliskuun 2020 jälkeisessä osassa korona-aikaa epämiellyttävän lähelle nollaa?

Veikkaan että todetaan sitten että paljon vähemmän elvytystä olis riittänyt pitämään inflaatio-odotukset riittävän paljon nollan yläpuolella.

Kaikkein eeppisimmin tää voi kosahtaa niin että ensin ylikuumeneminen ja siten suhdanne kääntyy mut inflaatio jää ainakin heikomman suhdanteen alussa korkeammalle kuin on viimeisten 35 vuoden aikana totuttu eli stagflaation suuntaista ainakin jonkin verran jos nyt ei kuitenkaan 70-luvun mittasuhteet.

Tänään kymppivuotinen jo 1,20 %

Jos osti viime elokuun alussa salkun pullolleen heinäkuussa 2030 erääntyviä 10 v. treasury bondeja, salkku turskalla -56 %. Ostaa negatiivisella turvamarginaalilla ja siitä voi olla seurauksia

Sijoittajat eivät näe että isoa riskiä muissa kuin meemiosakkeissa

Kuplat tuhoavat paljon hyvinvointia, taloudellista ja henkistä.

Kuplista selviytyvät voittajina lähinnä ne jotka muutenkin vaurastuvat trendinomaisesti joten ne ylimääräiset kuplavoitot eivät paljoa hyvinvointia edistä.

Yhteiskunta kärsii tuottavuuden tuhoutumisen ja jäkiselvittelyjen laskujen myötä.

PS. Viestissä 25 täytyy olla typo prosenttilukemassa, eihän se nyt -56% voi olla.

Oispa omatkin wa-keskustelut tätä tasoa