“Kukaan ei uskonut, että sota todella syttyy”
30.11.1939. Ensimmäinen konkreettinen havainto sodan alkamisesta oli pommikoneiden pahaa enteilevä jyrinä taivaalla itärajan tuntumassa.
– Kotkaa pommitettiin heti, Kouvolan ympäristöönkin putosi pommeja. Rataa pommitettiin, Utin aluetta, ja lentokenttää. Punatähtiset koneet lensivät matalalla ja pelästyttivät ihmisiä suunnattomasti. Vaikka sotaa osattiin odottaa, kukaan ei uskonut eikä toivonut, että se todella syttyy, kertoo opetusneuvos, sotahistorian asiantuntija Sakari Viinikainen.
…
Moni miettii pörssin liikkeitä ja oman salkkunsa reagointia siihen mitä on tapahtunut.
Mutta kuinka tosissaan olette miettineet, mitä voi vielä, Suomen kannalta, mahdollisesti tapahtua?
Liittymistä NATOon vaaditaan mutta miksi?
Voinko olettaa, että jossain sisimmässä kytee kuitenkin vaimea ajatus siitä, että mitäs jos se sittenkin…
Mielipide on helppo muodostaa, yleensä jopa todeta ääneen, ja klikkaus tai pari netissä kotisohvalta on pieni vaiva mielen rauhoittamiseksi. Adressi allekirjoitettu pankkitunnuksilla, klik, olenpa tehnyt jotain konkreettista.
Mutta mitä jos…
vesi katkeaa, sähköt katkeavat, keskuslämmitys katkeaa… Internet katkeaa, matkapuhelinverkkokin on alhaalla, bensa-aseman säiliöt ovat tyhjentyneet jo aikaa sitten. Puolustusvoimat vei naapurin maasturin. Akku tyhjänä makaava sähköautoni ei niille kelvannut.
Miten minusta tuntuu, että (liian?) moni meistä käy maailman menoa hyvinkin ahkerasti mielessään läpi, mutta konkreettisten asioiden tekeminen… se tekisi pienenpienestä uhan murusesta jotenkin liian konkreettisen, ikävämmän, vai mitä?