IT-palvelusektori oli koronadigitalisaatiohuumassa yliarvostettu. Ikään kuin unohtui, että näille firmoille digitalisaatio on aina ollut olemassa ja digitalisaatio syntyy henkilötyöllä. Pitkän aikavälin (kymmenet vuodet) EBIT% jatkaa aavistuksen laskevalla trendillä.
Innofactorillakaan ei ole mitään hätää, jos pystyy pitämän kiinni työntekijöistään. Asiakkaat pysyvät, jos työntekijät pysyvät. Maine on tällä alalla kaikki kaikessa.
Kun en ole nähnyt Innofactorissa maineen suhteen suurempaa ongelmaa (sijoittaja jo TJ Groupin aikoina), niin pidän firmaa nyt rajusti aliarvostettua.
Ei tahmea, vaan pelko. Tuomiopäivän ennustajia riittää. Euroopassa pelätään, ettei ensi talvena saada kaasua Venäjältä ja Euroopan teollisuus pysähtyy.
Presidentti Mauno Koiviston sanoin:
”Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.”
Venäjältä virtaa kaasua Eurooppaan ensi talvena ja sitäkin seuraavana talvena. Venäjä haluaa käydä kauppaa Euroopan kanssa. Venäjä ei enää valtaa uusia alueita Ukrainassa. Rauhansopimus solmitaan. Ukrainaa jälleenrakennetaan.
Suomessa on monia pörssiyhtiöitä, joilla menee hyvin nyt ja jatkossakin.
Muutama asia on erityisesti “häirinnyt” viime aikoina, sattuneesta syystä Uniper on ollut otsikoissa ja jutuissa näkyy usein firman logo. Tämä logo hämäävästi muistuttaa tutun firmamme logoa, kuten ollaan aiemminkin täällä puhuttu.
Katson nopeasti uutiskuvia ja ihmettelen nopsaan otsikon pikalukaisun jälkeen, mitä Mikael nyt on mennyt tekemään, kun puhutaan jostain 150 miljardin taseessa olevista johdannaisveloista sekä miten suomalaiset joutuvat maksumiehiksi jne.
Tämäkin on ollut myös kova pala mulle:
Neles on nyt Valmetin Virtauksensäätö-liiketoimintalinja. Ihan hyvä ja oikeanlainen nimi tuollaiselle liiketoimintalinjalle, mutta vielä on totuttelemista.
EDIT: Kyllä tällä hetkellä Inderes-paidan kanssa saa olla tarkkana, varsinkin jos liikkuu sen kanssa yöelämässä.
Jo aiemmin ihmetystä herättänyt Lepikön treidausfirma mennyt konkkaan. Jutusta poimittua:
"
”Kyse on yhdestä heikosta vuodesta tuloksen suhteen. Se ei kuvasta pitkän aikavälin tuloksellisuutta, eikä edes kaikkia salkkujani”, Lepikkö kommentoi Kauppalehdelle.
Epäonnistumista Lepikkö ei halua puida tarkemmin, vaan siirtyä eteenpäin ja kannustaa kaikkia jatkossakin yrittämään ja sijoittamaan."
Miksi parikymppiset sijoittajat pukkaavat aina argumentoimaan tolkutonta riskinottoaan sillä, että varallisuutta on vielä niin vähän että pääoman menetyksellä ei ole väliä – Ja vielä pahempana, että ainoa tapa vaurastua persaukisena nuorena on ottaa tolkutonta riskiä ja toivoa että lottopaperi/krypto osuu kohdille ja tekee jäätävät pikavoitot.
Itse ajattelen että jos “lottoan” johonkin korkeariskiseen paperiin vaikka 100e ja menetän koko pääoman, on sen vaikutus varallisuuteeni paljon isompi kuin 100e.
Nimittäin tuo 100e 20-vuotiaana sijoitettuna 6% vuosituotolla on jo nelikymppisilläni yli 300e. Saati sitten kuusvitosena kun 100e onkin jo päälle 1300e. (karkeesti)
Ja kun nuorena menotkin on pienet (kun ei ole lapsia, isoja asuntolainoja, autoja jne…) on helppo niitä satasia säästää kuukausittain.
Pointtini siis on, että eikö ole paljon vaikeampi vaurastua, jos on pelleillyt säästönsä vaikka kolmekymppiseksi asti ja alkaa vasta silloin säästämään “fiksusti” (eikä siis ole lottolapuilla rikastunutkaan) vs joku joka on jo kymmenen vuotta kumuloinut varallisuuttaan pienistä puroista?
Onko jotain mitä en ymmärrä tässä toiminnassa?
Ps. tämä ei ole mikään roast tähän fooruumiin liittyen vaan erityisesti tuonne sharevillen puolelle
Itsehän tuohon jo tavallaan vastasit, jos alkupääoma on niin pieni ettei tuo 6% vuosituotto tee siihen ihmeitä niin alkuun pitää olla valmius ottamaan enemmän riskiä tai vaihtoehtoisesti maksimoida kaikki palkkatulot jotka on mahdollista sijoittaa.
Korkeampi riskikin esimerkiksi keskittämiselläkään ei ole niin yksioikoinen asia jos on löytänyt markkinalta esimerkiksi jonkun yrityksen joka on räikeän aliarvostettu ja huolellisen tutkimystyön jälkeen laittaa pelimerkit tähän yhtiöön.
Gamestopit, Spacit ja muut hypet ovat sitten asia erikseen jossa kurssi karkaa täysin fundamenteista ja hinta liikkuu vain spekuloinnin voimasta.
Voiko alkupääoma olla 20-vuotiaana niin pieni, tuloista maksimi säästövara + markkinan realistinen tuotto ei riitä vaurastumiseen?
Onko nuorisolla epärealistiset tavoitteet? Mielestäni jos lähdet nollasta 20-vuotiaana ja tienaat keskiverto palkkaa koko elämäsi sinulla on enemmän kuin hyvät mahdollisuudet elää täyttä elämää + vaurastua säästämällä.
No menee vähän sivuraiteille… Lähinnä mietin vaan sitä, että eivätkö nämä “hypejannut” ymmärrä korkoa korolle efektiä, vai onko heidän tavoitesummansa/ikä jolloin saavuttavat sen vaan aivan epärealistinen?
Edit. En siis tarkoita että tuo mainitsemani 6% olisi ainoa realistinen tuotto, enkä kommentoi mainitsemaasi tutkimustyötä tekevää osakepoimijaa vaan nimenomaan tätä hypeporukkaa, joiden sijoitustouhuista on fundat kaukana.
Tämäkin asia on riskinhallintaa ja ymmärys omasta portfoliosta. Mielestäni 20v voi ottaa isoakin riskiä, kunhan se salkun peruskivi ETF, osakkeet, rahastot yms on kunnossa.
Jos 20-vuotiaana vain ja ainoastaan ottaa riskiä on riski menetetylle vuosikymmenelle…
Niin olen samaa mieltä, että riskiä tai volatiliteettiä saa olla pilvin pimein, koska onhan sijoitushorisonttikin valtavan pitkä. Luulisi nuoren kuitenkin varovan pääoman menetystä, eikä vain vetävän “die or succeed” tyylillä hypen perässä
Jep näissä hommissa on kieltämättä suhteellisuuden taju monelta hukassa, monesti huomannut että näissä hypekeisseissä kun aletaan vain puhumaan osakkeen hinnasta.
Sitten heitellään sellasia osakehintoja joissa yrityksen markkina-arvo olisi tyyliin 2x Apple Kovat on ainakin odotukset…
Se on aina hyvä merkki omassakin ystäväpiirissä, kun puhutaan jostain osakkeesta hyvänä sijoituksena, mutta ainoa asia joka tiedetään on missä hinta oli kun ostin ja missä se on nyt.
Joku vanha mies, joka taitaa yhä olla elinkeinoelämässä, sanoi kerran “The stock market is a device for transferring money from the impatient to the patient”. Tuo buffetin viisaus oikeastaan vastaa tuohon pohdintaani siitä, miksi osa hakee pikavoittoja ilman järjen hiventäkään.
Kyllähän tuo liittyy todennäköisesti aivojen kehittymiseen tai oikeastaan pikemminkin sen kehityksen keskeneräisyyteen. Alueet, jotka säätelevät riskinottoa ja erilaisten riskien tunnistamista, kehittyvät kovin hitaasti ja tämän voi todeta esimerkiksi seuraamalla nuorten miesten liikennekäyttäytymistä tai vaikkapa tapaturmatilastoja.
Jos se kuvitteellinen 18v jannu ei ymmärrä liikenteessä riskin kasvua nopeuden kasvaessa 80 → 100 (etenkin seurausten muutosta), niin miten se ymmärtäisi niin kompleksisia asioita, kuten pitkäjänteinen säästäminen?
Itseasiassa käsittääkseni Yhdysvaltain eri asevoimat hyödyntävät tätä nuorten miesten arvostelukyvyn hidasta kehitystä rekrytoinnissa ja koulutuksessa. Ei kai kukaan täysjärkinen muuten henkeään uhraisi jossain Irakin aavikolla?
Tuo käy järkeen. Lisäksi nuoren ihmisen perspektiivi elämästä on kovin suppea, kun kokemusta asioista ei vaan ole riittävästi. Helppo on katsoa taaksepäin ja ajatella hölmöjä nuoria, mutta olin ihan samanlainen itsekkin. Onneksi kasvoin “aikuiseksi” jo aika nuorena
Voihan tuokin onnistua, mutta jos mietitään varman päälle tuota vaurastumista, niin onko tuo paras vaihtoehto? Täälläkin fiksut ihmiset ovat olleet monesta sijoituksesta “varmoja”. Lopputuloksena joskus osuu, joskus ei. Tarkoitus ei ole irvailla, vaan mainita ettei se nyt ihan helppoa ole taitavillekaan osakepoimijoille.
Itsestä kun ei todennäköisesti koskaan rikasta tule (=yli 1me varallisuus), niin olen todennut että helpoin tapa tasoittaa lasten tietä on avata arvo-osuustili heti kun lapsella on nimi ja laittaa indeksirahastoihin rahaa säännöllisesti. Tuo antaa sellaisen etumatkan, että sitten voi miettiä siinä sivussa niitä osakkeita ns opetusmielessö ilman painetta löytää se tenbaggeri. Toki harrastus itsessään voi lisätä intoa sijoittamiseen, mutta ei siinäkään aiemmin aloitettu rahastosäästäminen haitaksi ole.
Itse sijoitan korkeariskisiin climate tech firmoihin. Joko otamme tällä vuosikymmenellä itseämme niskasta kiinni ja siirrymme elämään maapallon kantokyvyn rajoissa, tai sitten emme. En tiedä, mitkä ovat todennäköisyydet näille vaihtoehdoille, ja välissä on varmasti miljoona erilaista puolivillaista “ESG-vaihtoehtoa”.
Jos teemme rajuja muutoksia ja uudistumme nopeasti, oma sijoitussalkkuni tulee pärjäämään aika kivasti. Lisäksi lapsillani ja lapsenlapsillani on todennäköisemmin elinkelpoinen planeetta. Win-win.
Jos taas elämme vielä 2030-luvulla kuin ilmastonmuutos ratkeaisi kompensaatioilla ja esg-rahastoilla, suuri osa osakkeistani tulee menemään konkurssiin ja häviän paljon rahaa. Todennäköisesti olen tässä skenaariossa muutenkin niin pettynyt maailman menoon, että osakkeiden kehityksellä ei ole enää mitään väliä. Lose-lose.
Entä vaihtoehto: Elämme 2030-luvulla JA kompensaatiot ja ESG-rahastot ovat pysäyttäneet ilmastonmuutoksen. Rahasi sulavat sijoituksista, mutta maailma elää. Heräät 2030-vuoden tammikuun ensimmäinen päivä ja iloitset maailman pelastumista. Jo teiniksi varttunut lapsesi nykäsee sinua hihasta ja kysyy: “faija miks me ollaan persaukisii, kaikkien kaverien faijat rikastu sijoittamalla Nordnetin esg-rahastoihin”.
Ihan hyvä ja oikeanlainen nimi tuollaiselle liiketoimintalinjalle, mutta vielä on totuttelemista.
Kovat on ainakin odotukset…