Omalle kohdalle on sattunut kaksi varsin erilaista rahanlainaaja-tapausta:
Tapaus A:
Lapsuuden ystävä, jonka palkat eivät saapuneet ajallaan. Alkuun lainaili ne ilmaiset pikavipit, joita ensikertalaisille tarjottiin. Totesin ettei ole mitään järkeä ja lupasin auttaa kaveria. Oltiin molemmat nuoria ja naiiveja. Lainaili joitain satasia kerrallaan ja palkkojen tullessa lyhensikin, jos koko palkka sattui tulemaan. Välillä käytiin istumassa iltaakin yhteisellä kortilla ja aina laitoin ylös paljon kaverin osuus ja tämä hyväksyi ne mukisematta. Reilu peli.
Duunien vaihduttua sovittiin, että lyhentää pikku hiljaa tyyliin satasen kuussa. Tätä ei kyllä koskaan tapahtunut omaehtoisesti, mutta muistutuksesta meni yleensä muutama minuutti, niin rahat kilahtivat tilille. Välit kuitenkin jäähtyivät ja loppuvaiheessa oli melko kiusallista kun viimeiset 10 viestiäni hänelle olivat vain maksumuistutuksia ja kiittelyitä saapuneesta maksusta. Loppuvaiheessa hieman jännitti, josko tyyppi maksaa kaikkia takaisin, mutta onneksi voin muistella edelleen hyvällä, vaikka moneen vuoteen ei ole enää tullut törmättyä kaveriin.
Tässä oli sellainen erikoisuus, että kaveri asui aluksi vielä kotonaan, joten hänen kiinteät kulunsa olivat olemattomat. Lisäksi sai jotain perintöä tmv. jotka kuitenkin neuvostani sijoitti. Ilman noita perintörahoja en varmastikaan olisi lainannut lähellekään noin paljoa. Rahan käyttötaidot olivat kuitenkin olemattomat, joten rahanlainaamista tärkeämpää olikin talouskasvatus, jonka hän sai.
Tapaus B:
Työkaverilla oli aina rahat loppu ja käsittääkseni kulutusluottoakin ainakin paremman pään henkilöauton verran. Alkoholia ja tupakkaa kului. Muutaman kerran suostuin ennen palkkapäivää ostamaan kaverille lounaan, kun lupasi tarjota takaisin palkkapäivän jälkeen. Koitti myös tupakka-askeja saada minun piikkiini, mutta ilmoitin että jos pelkkä lounas ei kelpaa, niin ilmankin voi olla. Lainaamiset kuitenkin loppuivat kun kerran perjantain palkkapäivänä “unohti” nostaa rahaa minulle, ja seuraavana maanantaina oli kertomansa mukaan maksanut laskuja viikonloppuna. Seuraavana palkkapäivänä käytiinkin sitten yhdessä nostamassa saatavat, kun oltiin “sattumalta” samassa kohteessa.
Tuosta eteenpäin keksin erilaisia tulevia menoja, joiden takia en voinut lainata, vaan omatkin rahat olivat tiukilla. Eikä hänen tekemisensä myöskään vaikuttanut siltä, että yrittäisi oikeasti laittaa elämäänsä järjestykseen. Myöhemmin koitti vielä saada minulta (ja varmasti muiltakin, koska ei tiennyt varallisuudestani) 30 000€ tai “edes kymppitonni” lainaa, että saisi raha-asiat kuntoon. Sai palkkaennakkoja jne, mutta elämänhallinta petti.
Jälkikäteen on tullut mieleen tyypin olleen ehkä bi-polaarinen, koska tietyt vaiheet viittasivat kyllä mania-jaksoihin.
Kaksi hyvin erilaista tapausta, joista kaltaiseni huono ihmistuntijakin osasi erottaa hyvän ja huonon kandidaatin. Molemmista selvittiin kuivin jaloin hyvällä riskienhallinnalla.
