Mikäli tarjoaja olisi valtio(-nyhtiö) tai voittoa tavoittelematon taho, ei tätä ongelmaa olisi.
Näissä selityksissä otetaan niin kovin vahvaati aina se asiakas huomioon/eaimerkiksi. Itse ajattelen enwmmänkin nimenomaan yhteiskunnallisesti. Eli yhteiskuntamme kannalta viiden auton ajamisessa ei ole mitään järkeä. Tähtäämme koko ajan tehokkuuteen ja tuo ei ole tehokasta. Tai jos on, niin millä ihmeen tavalla?
Voittoa tavoittelematon taho tai valtionyhtiö ei omaisi mitään syytä optimoida toimintaansa, tarjota sitä mahdollisimman edullisesti ja tehokkaasti ja palvella asiakkaita mahdollisimman hyvin. Ei kilpailijoita, ei paineita. Asiakkailla nolla vaihtoehtoa. Tulos täysin varmasti kalliimpi ja huonompi palvelu kuin kilpailtu markkinatilanne.
(Tällainen tilanne saisi kaupallisen kilpailijan nopeammin kuin kissaa ehdit sanoa ja sen jälkeen alkaisi natina valtiollisen toimijan työpaikkojen pelastamisesta ja tuen tarpeesta ja…)
Ja todennäköisesti ne viisi autoa eivät ole tyhjiä vaan kuormaa on sen verran että vaikka toimijoita olisi tasan yksi, autoja tulisi silti 2-3 vähintään. Eli vaikka olen siinä samaa mieltä että viisi toimijaa on paljon ja konsolidaatio yleensä jossain vaiheessa vetää määrän vähän pienemmäksi, yhtä toimijaa ei haluaisi kukaan täysjärkinen. Eli kuluttaja, eikä asiakas (kauppa).
No nyt päästään asian ytimeen. Nykymallissa hiertää se, etten ymmärrä sen muka-tehokkuutta. Eli kun nyky-yhteiskunta perustuu tehokkuuteen, niin miten viiden auton ajaminen samaan pisteeseen voi mitenkään olla yhteiskunnallisesti (ekologisuus, kustannus veronmaksajille) tai yksilölle (edullisuus) parempi?
Konkreettinen esimerkki/parannusehdotus: Viiden eri yhtiön sijasta olisi yksi valtionyhtiö, joka hoitaisi pakettikuljetukset. Tällöin kaikki pakettilogistiikka olisi yhdenmukaisten ohjelmistojen ja suunnittelun takana. Lahden Kärkkäiselle ajaisi viiden rekan sijasta yksi, jolloin neljä muuta voisi ajaa samaan aikaan muualle. Kyseisessä yhtiössä hinnat olisivat about samat kuin nykyiset, eikä niitä kannatakaan yltiöpäisesti nostaa, jotta talous pyörii.
Nykyisestä viidestä yhtiöstä todennäköisesti 1-3 poistuu pakettimarkkinoilta (=konkurssi) Tästä syntyy kuluja yhteiskunnalle ja henk. koht vararikko yrittäjälle.
Tarkoitatko nyt posti-itella-postia, joka liikkuu kolmena päivänä viikossa ja paketteja sekä kirjeitä nyt vain tuppaa katoamaan?
Miksei omaisi? Voittoa tavoittelemattoman- tai valtion yhtiön työntekijöille voidaan laatia kannuatinjärjestelmä siinä missä muillekin. Yhtiön työntekijä tekee hyvää työtä a) ansaitakseen lisää rahaa tai b) välttääkseen potkut. Em. kannustimet eivät ole millään direktiivillä vain voittoa tavoittelevien yhtiöiden käytössä.
Nimellä ei minulle ole väliä. Poatin pakettikuljetukset liikkuvat kyllä ihan päivittäin. Kirjeiden (tai pakettien) katoamisesta ei minulla ole tilastotietoa verrattuna muihin toimijoihin, olisiko sinulla?
Vaikea ottaa kantaa tietämättä mitään muuta kuin toimijjoiden lukumäärän, yksilölle voi olla kilpailun takia halvempi.
Supply chain managementti on aika paljon monimutkaisempaa kuin että “jatkossa yksi rekka ajaa paikasta A paikkaan B”, eikä skenaariosi että viidestä rekasta neljä jäisi pois luultavasti toteutuisi.
Voi olla että sinne vaaditaan joka tapauksessa 5 rekallista tavaraa, tai että sinne ajettaisiin kumminkin 4 rekkaa vajavaisilla kuormilla (loput tilasta muihin kohteisiin) jne…
Mutta koska sitä dataa ei ole, niin on aika mahdotonta lähteä ratkaisemaan logistiikan probleemia täällä foorumilla, mutta toki volyymi tuo myös SCM näkökulmasta paljon lisää pelivaraa.
Matematiikka ja logiikka tuon logistiikan takana on kuitenkin varsin mielenkiintoista, mihin kannattaa tutustua jos kiinnostaa:
Listaatko tähän alle kaikki ne esimerkit maailmalta, joissa on käynyt ilmi että suunnitelmatalous on tehokkaampaa ja johtaa parempaan lopputulokseen kuin markkinatalous?
Voit aloittaa vaikka näistä vertailuista:
Itäsaksa/Länsisaksa
Pohjoiskorea/Eteläkorea
Neuvostoliitto/Yhdysvallat
Ei tilastotietoa, mutta uudistusten jälkeen useampi huono kokemus. Yhdet paperit mitkä piti mennä autoliikkeestä Nordeaan onnistuivat hävittämään. Plus muutama mystinen sekoilu, kuten kirje matkaa postissa viikkoja. Toinen sekoilu jossa paketti on automaatissa ja minulla ei löydy avauskoodia, kunnes lopulta päivien jälkeen joku suostuu avaamaan sen luukun minulle etänä. Muiden posteja on jaettu x-kertaa meille. Eräässä asunnossa jopa niin, että ne tuli takas kuin bumerangi vaikka heitin ne kirjelaatikkoon. Ei loppunut ennen kuin kirjoitin kuoren päälle, että seuraavalla kerralla tämä menee roskiin jos jaetaan edelleen osoitteeseen x.
Nyt on kyllä kunnon kommunistin tekstiä 
Eikö samoin tein Suomessa voisi olla vain yksi valtion omisteinen kauppaketjukin. Mitä järkeä vaikka Valion auton on ajaa maitoa monen eri kauppaketjun kauppoihin, kun voisivat ajaa sen vain yhteen Suomi Oy Ab:n hypermarkettiin. Asiakas saisi sillon varmasti aina parhaan hinnan ja palvelun? Juu ei…
Jännä ajatus, että jos markkinalla on viisi kuljetusyritystä kilpailemassa, niin jokainen niistä voittaisi yhden kilpailutuksen samaan paikkaan ja kuljettaisi sen yhden paketin sinne.
Realistisempaa varmaan olisi, että mitä enemmän kuljetuksia yhteen paikkaan yksi yhtiöistä voittaa, niin sitä halvemmalla se pystyy myymään jäljellä olevaa kapasiteettiaan tähän osoitteeseen.
Näin ollen yksi auto hoitaisi kuljetuksen myös kilpaillussa markkinataloudessa, vaikka ei valtion ainoa virallinen kuljetusvirasto olisikaan.
Kiitos paljon, tutustun!
Jännä visualisointi
Niinkun sanoin, en ole suunnitelmatalouden tai kommunismin kannattaja yleisesti, mutta näissä muutamissa esimerkeissä olen ainakin tässä vaiheessa vielä sitä mieltä, että se voisi hyvinkin olla parempi ratkaisu kuin 5 eri toimijaa.
Pointtini on se, että kirjeiden hävittämisen volyymi on tuskin verrannollinen siihen, onko palveluntuottaja ykaityinen vai julkinen. Postinkantajat ja lajittelijat käsittelevät suuria määriä kirjeitä lyhyessä ajassa. He ovat myös hyvin matalasti koulutettuja. Näillä lienee suurempi merkitys kuin sillä, onko työntekijän edustama yhtiö julkisessa vai yksityisessä omistuksessa. Ainakin näin uskoisin.
En koe itseäni kommunistiksi, mutta jos nuo ajatukseni tekee minusta kommunistin, pystyn elämään sen nimityksen kanssa.
Kauppaketjutoiminta on mielestäni niin paljon monimutkaisempaa ja volyymiltaan isompaa, että useampi toimija on perusteltua. Itse asiassa kauppaketjujen kohdalla halvin ja suurinhan on tällä hetkellä osuuskunta (S-ryhmä), ei voittoa tavoitteleva oy. Joillain mittareilla Lidl halvin, mutta samaan aikaan tarjonta aika paljon suppeampaa, eli myyvät isoilla volyymeillä tuotteita, joita helpompi kuljettaa ja varastoida (mm. Heviosasto tosi suppea, koska kypsytysvarastoja ei riitä?)
Jos meillä on yksi jakeluyhtiö, eihän silloin ole mitään syytä kilpailla. Sen enempää hinnalla kuin laadullakaan. Tuosta harvemmin seuraa mitään hyvää millään toimialalla.
Toisaalta en ymmärrä kuinka esimerkiksi 90-luvulla posti tuli ajallaan, eikä nykyisten kaltaisista ongelmista puhuttu. Kenties resurssien määrä oli nykyiseen verrattuna niin paljon suurempi?
Ei kai se automaattiosesti tarkoita että viiden eri pakettifirman lokeroihin paketit tupsahtaisi viidellä eri autolla esimerkiksi syrjäisemmillä seuduilla. Uskon että kilpailu reiteistä ja rahdeistä käydään isommilla areenoilla. Tosin tämä on vain arvaukseni siitä mikä olisi järkevää.
Niinkuin yllä pohdin, eikö kilpailun tuomaa etua yksittäisen työntekijän näkökulmasta voida tuoda mukaan ihan vain kannustimilla? Eli muutamat tärkeimmät mittarit, joilla työtä arvioidaan ja sen mukaan kannustimet. Kyllä työntekijä hoitaa homman hyvin, jos siitä palkitaan. Ei se ajattele, että teenpäs tämän paremmin kuin kilpailevan firman vastaava työntekijä.
Ei tietenkään automaattisesti, mutta koska volyymi olisi joka tapauksessa sama, eikö se olisi tehokkaampaa, jos yksi yhtiö toisi paketit automaattiin/automaatteihin. Väkisinkin tulee nyt tilanteita, että joilloin noista firmoista on vajaita autoja tai vain pari pakettia nimenomaiseen automaattiin. Em. ei ole tehokasta logistiikkaa käsittääkseni.