Mun kansankapitalismitililleni eli OST:lle en voi kohta enää laittaa enempää rahaa, koska se 50 000 euron raja tulee kohta täyteen, mutta hyvä niin… se on miinuksella vain reippaasti yli vuoden menojeni verran.
Kävin myös tänään poikkeuksellisesti katsomassa ökykaupassa eli K-Supermarketissa, kovin kallista oli, mutta löysin vanhoja banaaneita joiden kilohinta oli vain euron.
Tänään aamulla meni kyykystä aika kevyesti viisi toistoa, kun tangossa oli 2xoma paino.
Tänään illalla palaan taas Maurin haastatteluun ja katson sieltä uudestaan ne Alokkaalle suunnatut ohjeet. Ne vaikuttivat minusta oikein hyviltä.
Voisikohan tässä suorittaa kansankapitalistin verosuunnittelua? Eli:
Lopettaa OST tili ja realisoida tappiot verotukseen. Sanotaan että kotiutus on 30k€ ja tappiot 20k€.
Perustaa seuraavana päivänä uusi OST tili, jonne voi taas tunkea uudet 50k€ puhtaalta pöydältä.
Siirrä OST:n lopetuksessa vapautuneet varat (30k€) uudelle OST:lle ja vaikka investoida ne samoihin osakkeisiin.
Tadaa! OST:lle voi jälleen siirtää vielä 20k€, koska sinne on vasta laitettu 30k€. Kivana bonuksena veivauksessa tuli 20k€ verovähennyskelpoisia tappioita, joita voi hyödyntää vaikka AOT:n voittojen kotiutuksissa.
Hah, minusta tuntuu, että se the kieli vaihtuu alalla 3 vuoden välein ja kertoo melkeinpä enemmän kielen ehdottajasta, kuin kysyjän tarpeista.
Jos tarkoitus ei ole sukeltaa ohjelmoinnin syvään päähän, Python ja JavaScript ovat hyvät aloituskielet. Koska laadukasta opetusmateriaalia ja erityisesti esimerkkikoodia löytyy tuhottomasti.
Paras palvelus minkä voit tehdä itsellesi ja muille ehkä myöhemmin koodiasi korjaavalle, on tehdä selkeää ja johdonmukaista koodia. Jos lähtee nollista liikkeelle, ei ole ehtinyt omaksua p*skoja ohjelmointikäytäntöjä kuten allekirjoittanut, kun aloittelin 90-luvun lopussa omin päin. Tabula rasa on siksi oikein hyvä lähtökohta!
Kieltä tärkeämpää on oppia rutiini ongelmien ratkaisemiseksi. Pilko ja yksinkertaista niin paljon kuin mahdollista. Highend-päässä kieli voi rajoittaa koodaria, mutta peruskoodari saa tehtyä hommat kielellä kuin kielellä. Tärkeintä on, että osaa käyttää loogista ajattelua halutun lopputuloksen saavuttamiseksi.
Matemaattista osaamista yliarvioidaan aina. Kävin lukiossa lyhyen matikan ja pärjään koodarina KTM-paperein oikein hyvin, koska hallitsen suuret asiakokonaisuudet ja ymmärrän syy-yhteydet, vaikka en osaisikaan tehdä raytracing-sovellusta. Ymmärrän asiakasta ja he minua ja siksi minut halutaan koodariksi yhä uudelleen ja uudelleen. Paitsi ohjelmointia, koodarin työ on myös dokumentointia ja kysymysten esittämistä. Asiakas ei useinkaan tiedä mitä hän oikeasti haluaa…
Lopuksi - tsemppiä. Koodauksen alkumetrit ovat 10% inspiraatiota ja 90% perspiraatiota.
Ei kaikkien koodareiden todellakaan tarvi olla matemaatikoita, vaikka matematiikan arvostukselle on myös ihan järkisyyt. Matematiikan osaaminen ei itsessään rajoita mahdollisuuksia, mutta osaamattomuus voi rajoittaa.
Kirjailija Juha Vuorinen jakoi Twitterissä eilen kuvan matematiikan koetehtävästä, jossa logiikka voittaa matemaattiset menetelmät (joilla pyritään eksaktien tieteiden tavoittelemiin tuloksiin).
Veikon koneen mainos spämmäytyny mulle koko syksyn kun ettiny vedensuodatinta mökille. Aiemmin hinta ollu 299€ mut nyt olis Black Friday tarjouksessa. Pitäiskö ostaa…
Yritän sitkeästi kamppailla sitä ikävän yleistä mielikuvaa vastaan, joka karkottaa jo etukäteen potentiaaliset koodarin uraa pohtivat. (Etenkin naiset.) Vain siksi, etteivät he lukeneet yliopistossa FM-tutkintoa tai käyneet pitkää matikkaa…
Oma ura on kulkenut toimistosoftien kanssa ja oman mutun perusteella hommat eivät lopu kesken jatkossakaan. Minun on turha laittaa Remedylle CV:tä tai mennä tekemään sulautettuja järjestelmiä laiteläheisellä koodilla (ei onnistu kylmiltään), mutta koodareiden seurakunnassa on katto korkealla ja seinät leveällä.
Jatkossa koodaus sekoittuu yhä useamman työuraan ja näissä tehtävissä se odotettu osaaminen lienee tasolla, joka onnistuu myös meiltä lyhyen matikan miehiltä ja naisilta!
Pyri välttämään yksittäisten lauseiden irrottamista asiayhteyksistään. Saat monet viestit näyttämään niin kovin erilaisilta. Tästä syystä en oikein jaksa aina kaikkiin näihin heittoihin edes vastailla. Vertasin osinkoperäistä vuosituloa ihan ansiotuloverotukseen, kuten kappaleen alusta voidaan lukea.
Yksi kiva ominaisuus kasvavien osinkojen osinkostrategiassa on, että arvopapereiden määrä ei pienene osinkojen hyödyntämisvaiheessa vaikkapa vuosikymmenen aikana yhtään. Samat laput nakuttavat kasvavaa tuottoa vuosi vuoden jälkeen. Saman paletin voi halutessaan jättää vaikka jälkipolville, eikä paperien määrää tarvitse liudentaa.
Toisaalta lappujen nykyarvo on lopussa merkityksetön, kun vain osinko merkitsee. Ei siis haittaa vaikka kymmenien vuosien odottelun jälkeen osakkeen hinta olisi parissa vuodessa laskenut vaikka 25 %. Osinko se vain kasvaa kasvamistaan.
Tämä on minun valitsema polku. Ei sitä tarvitse kenenkään omaksua, tai yrittää ajaa alas. Olisin aika tuuliviiri, jos muuttaisin strategioitani jonkun itselleni täysin tuntemattoman henkilön kommenttien perusteella. Vuosikymmenten päästä uskon olevani portfolioni koon perusteella monimiljonääri. Kyllä se minulle riittää.
Onko tietoa tuliko kukkais-teekkareille menestystä työelämässä? Tämä oli siis aikoinaan, kun haluttiin että dippainsseiksi valikoituu myös lyhyen matikan lukijoita.
Pahoittelen erehdystäni. Luulin että viittaasit tällä verotehokkuudella osinkostrategiaan yleisesti eikä verrattuna ansiotuloihin. Tarkoitus ei ole irroittaa asiaa kontekstistaan vaan selventää mihin olen vastaamassa.
Samaa mieltä. Reilut kolmekymmentä vuotta sitten väänsin Cobolilla yhdelle vakuutusyhtiölle lainajärjestelmän, ei siinä paljon matematiikan osaamista tarvinnut. Toki logiikkaa ja asiakokonaisuuksien hallintaa, mutta varsinaisen matematiikan osalta ihan perustietämys oli riittävää.
Tämä on hyvin kirjoitettu ja perusteltu näkemys osinkoihin. Ymmärrän sen ettei saa tällä foorumilla kaikua, minulta peukut ja jaan näkemyksen. Siksi ytd tukevasti plussalla
Olen itse valmistunut tutalta Otaniemestä. Meillä aloitti muutama kukkaistekkari samaan aikaan. Ovat pärjänneet todella hyvin, tyyliin suomalaisten pörssiyritysten johtiryhmässä tai vähintään ylemmässä keskijohdossa. Mutta tutalaiset toki onkin wannabe-diplomi-insinöörejä.
Kaikki naisia, ja poikkeuksetta oikein hyviä matikassa. Eli luultavasti valinneet väärin lukiossa. Yksi ainakin on väitellyt tekniikan tohtoriksi.
Ei ehkä ole vertailukelpoinen otos yleistyksiä varten. Muuten kuin että luultavasti useat fiksut tytöt valitsevat turhaan lyhyen matikan.
Tuollainen Affarsvärlden otsikko Embracerista osui silmään: osta, turmele ja myy eteen päin. Ei mikään RedEye analyysi siis. Itse näen vaan otsikon, kun on maksumuurin takana.
Omana valintana oli aikoinaan pitkä matikka. Vaihtoehtoina oli lisäksi kieli- ja reaaliluokat. Nykyisillä kurssimuotoisilla tällaiseen ei ole tarvetta.
Oman ikäluokan fiksut tytöt/naiset valitsivat usein kielipainoitteisen luokan vaikka olivat hyviä matikassa.
Kävin lukion 80-luvulla. Luokallamme, jolla oli pelkästään pitkän matematiikan lukijoita, oli 35 oppilasta, joista ensimmäisellä vuosikurssilla naisia oli viisi. Lopulta pitkän matematiikan kirjoitti luokaltamme kolme naista. Näistä naisista yhdestä tuli lopulta lääkäri ja kaksi muuta valmistuivat DI:ksi ja toinen heistä myöhemmin tekniikan tohtoriksi.
Vielä 80-luvulla kiinnostus tekniikan opiskeluun oli naisten keskuudessa vähäistä. Voi ihan reilusti todeta, että silloin ammatit olivat nykyistä sukupuolittuneempia, vaikkei “poikkeuksiakaan” enää ihmetelty. Se selitti myös pitkälti sitä, miksi moni nainen valitsi helpomman lyhyen matematiikan, vaikka pitkä matematiikka ei olisi tuottanut ongelmia. Sen näki myös yliopistoissa mm. teekkarien sukupuolijakaumassa.
Sen pohjalta, mitä tiedän nykytilanteesta, tilanne on parantunut huomattavasti, mikä on tietenkin todella hyvä, ja koko Suomelle tärkeä, asia.
Ei mikään RedEye analyysi siis. Itse näen vaan otsikon, kun on maksumuurin takana.