Yritän sitkeästi kamppailla sitä ikävän yleistä mielikuvaa vastaan, joka karkottaa jo etukäteen potentiaaliset koodarin uraa pohtivat. (Etenkin naiset.) Vain siksi, etteivät he lukeneet yliopistossa FM-tutkintoa tai käyneet pitkää matikkaa…
Oma ura on kulkenut toimistosoftien kanssa ja oman mutun perusteella hommat eivät lopu kesken jatkossakaan. Minun on turha laittaa Remedylle CV:tä tai mennä tekemään sulautettuja järjestelmiä laiteläheisellä koodilla (ei onnistu kylmiltään), mutta koodareiden seurakunnassa on katto korkealla ja seinät leveällä.
Jatkossa koodaus sekoittuu yhä useamman työuraan ja näissä tehtävissä se odotettu osaaminen lienee tasolla, joka onnistuu myös meiltä lyhyen matikan miehiltä ja naisilta!
Pyri välttämään yksittäisten lauseiden irrottamista asiayhteyksistään. Saat monet viestit näyttämään niin kovin erilaisilta. Tästä syystä en oikein jaksa aina kaikkiin näihin heittoihin edes vastailla. Vertasin osinkoperäistä vuosituloa ihan ansiotuloverotukseen, kuten kappaleen alusta voidaan lukea.
Yksi kiva ominaisuus kasvavien osinkojen osinkostrategiassa on, että arvopapereiden määrä ei pienene osinkojen hyödyntämisvaiheessa vaikkapa vuosikymmenen aikana yhtään. Samat laput nakuttavat kasvavaa tuottoa vuosi vuoden jälkeen. Saman paletin voi halutessaan jättää vaikka jälkipolville, eikä paperien määrää tarvitse liudentaa.
Toisaalta lappujen nykyarvo on lopussa merkityksetön, kun vain osinko merkitsee. Ei siis haittaa vaikka kymmenien vuosien odottelun jälkeen osakkeen hinta olisi parissa vuodessa laskenut vaikka 25 %. Osinko se vain kasvaa kasvamistaan.
Tämä on minun valitsema polku. Ei sitä tarvitse kenenkään omaksua, tai yrittää ajaa alas. Olisin aika tuuliviiri, jos muuttaisin strategioitani jonkun itselleni täysin tuntemattoman henkilön kommenttien perusteella. Vuosikymmenten päästä uskon olevani portfolioni koon perusteella monimiljonääri. Kyllä se minulle riittää.
Onko tietoa tuliko kukkais-teekkareille menestystä työelämässä? Tämä oli siis aikoinaan, kun haluttiin että dippainsseiksi valikoituu myös lyhyen matikan lukijoita.
Pahoittelen erehdystäni. Luulin että viittaasit tällä verotehokkuudella osinkostrategiaan yleisesti eikä verrattuna ansiotuloihin. Tarkoitus ei ole irroittaa asiaa kontekstistaan vaan selventää mihin olen vastaamassa.
Samaa mieltä. Reilut kolmekymmentä vuotta sitten väänsin Cobolilla yhdelle vakuutusyhtiölle lainajärjestelmän, ei siinä paljon matematiikan osaamista tarvinnut. Toki logiikkaa ja asiakokonaisuuksien hallintaa, mutta varsinaisen matematiikan osalta ihan perustietämys oli riittävää.
Tämä on hyvin kirjoitettu ja perusteltu näkemys osinkoihin. Ymmärrän sen ettei saa tällä foorumilla kaikua, minulta peukut ja jaan näkemyksen. Siksi ytd tukevasti plussalla
Olen itse valmistunut tutalta Otaniemestä. Meillä aloitti muutama kukkaistekkari samaan aikaan. Ovat pärjänneet todella hyvin, tyyliin suomalaisten pörssiyritysten johtiryhmässä tai vähintään ylemmässä keskijohdossa. Mutta tutalaiset toki onkin wannabe-diplomi-insinöörejä.
Kaikki naisia, ja poikkeuksetta oikein hyviä matikassa. Eli luultavasti valinneet väärin lukiossa. Yksi ainakin on väitellyt tekniikan tohtoriksi.
Ei ehkä ole vertailukelpoinen otos yleistyksiä varten. Muuten kuin että luultavasti useat fiksut tytöt valitsevat turhaan lyhyen matikan.
Tuollainen Affarsvärlden otsikko Embracerista osui silmään: osta, turmele ja myy eteen päin. Ei mikään RedEye analyysi siis. Itse näen vaan otsikon, kun on maksumuurin takana.
Omana valintana oli aikoinaan pitkä matikka. Vaihtoehtoina oli lisäksi kieli- ja reaaliluokat. Nykyisillä kurssimuotoisilla tällaiseen ei ole tarvetta.
Oman ikäluokan fiksut tytöt/naiset valitsivat usein kielipainoitteisen luokan vaikka olivat hyviä matikassa.
Kävin lukion 80-luvulla. Luokallamme, jolla oli pelkästään pitkän matematiikan lukijoita, oli 35 oppilasta, joista ensimmäisellä vuosikurssilla naisia oli viisi. Lopulta pitkän matematiikan kirjoitti luokaltamme kolme naista. Näistä naisista yhdestä tuli lopulta lääkäri ja kaksi muuta valmistuivat DI:ksi ja toinen heistä myöhemmin tekniikan tohtoriksi.
Vielä 80-luvulla kiinnostus tekniikan opiskeluun oli naisten keskuudessa vähäistä. Voi ihan reilusti todeta, että silloin ammatit olivat nykyistä sukupuolittuneempia, vaikkei “poikkeuksiakaan” enää ihmetelty. Se selitti myös pitkälti sitä, miksi moni nainen valitsi helpomman lyhyen matematiikan, vaikka pitkä matematiikka ei olisi tuottanut ongelmia. Sen näki myös yliopistoissa mm. teekkarien sukupuolijakaumassa.
Sen pohjalta, mitä tiedän nykytilanteesta, tilanne on parantunut huomattavasti, mikä on tietenkin todella hyvä, ja koko Suomelle tärkeä, asia.
Pakko kehua myös noita helsingin yliopiston mooc kursseja.
Suoritin ohjelmoinnin perus ja jatkokurssin saadakseni jonkinlaisen käsityksen voisiko ohjelmointi olla sitä mitä haluan tehdä isona.
Nyt sitten tammikuussa aloitetaan opiskelut LAB amk:ssa
Tänään poikkesin ABC lla syömässä, ruoka oli hintansa väärtti, luulin, kunnes tulin ulos ja auton ikkunassa oli 60€ tippi lasku parkkikiekko sakon muodossa:/
Amerikan malli on saavuttanut meikäläisenkin, tykkäsin enemmän vanhasta suomalaisesta tavasta, että asioilla oli kiinteä hinta ja se on se sama, oli palveluun tyytyväinen tai ei.
Jotenkin tuntuu vaikealta, jos joutuu joka kerta miettimään paljonko nyt pitäisi maksaa. Kun myyjä antaa laskun 12€, niin sitten alkaa miettimään, paljonko tämä nyt sitten kokonaisena asiakaskokemuksena sitten maksaakaan.
Tämä vähän karkasi ja ailahtelee, mutta pistetään nyt kuitenkin kahvihuoneelle.
Riippuu siltä mitä haluat tehdä tulevaisuudessa. Nettisivuja ja fronttia, niin JS varmasti hyvä. Data-analytiikkaa, niin siinä tapauksessa Python. Yleisesti full-stack everything, niin sitten hyvä lähteä esim. C++:lla tai Javalla liikkeelle.
Moderni C++ makroineen ja preprosessoreineen on aika hardcore aloittelijalle, että ehkä C# voisi olla lähempänä sopivaa OOPin aloituskieltä, jos ei Java hotsita
Sellainenkin koulukunta on, jonka mukaan kannattaa aloittaa jollakin Lisp-tyylisellä funktionaalisella kielellä. Näinhän tehtiin vuosikymmenten ajan MIT:n legendaarisella ohjelmoinnin aloituskurssilla. On siinä varmaan jotain perää että funktionaalinen ohjelmointi voi olla helpompaa omaksua jos aloittaa sillä verrattuna siihen, että on peruskurssi alla jollakin C:n tyylisellä kielellä.
Jos haluaa oppia ohjelmointia, aloittaisin Pythonilla. Jos haluaa tehdä asian x, siihen tarvitaan kieli y eli valitaan tai opetellaan tarpeen mukaan Pythonin syntaksi on helppo oppia jolloin keskittyä enemmän itse ohjelmointiin eikä tarvitse opetella muistinhallintaa. C/C++ voi olla aika haastava aluksi, koska se periaatteessa vaatii ymmärrystä tietokoneen toiminnasta (miten muisti toimii jne.). Hyödyllistä tutustua kuitenkin. Suosittelen myös pientä annosta Assemblya niin saa perspektiiviä asioihin
Ei mikään RedEye analyysi siis. Itse näen vaan otsikon, kun on maksumuurin takana.
