Eikö sama ollut puukaupassakin. Tuotiin ennemmin vaikka Venäjältä korkeampaan hintaan kun oltaisiin korotettu Suomen alhaisia kartellihintoja.
16 tykkäystä
Lassila Tikanojalle terveisiä? 
1 tykkäys
Kauppalehdeltä on tullut videosarja, jossa esitetään 8 tarinaa loppuunpalamisesta. Ekassa osassa on Vincitin perustaja Kuitunen. Ei maksumuuria.
Tarinat ovat yrittäjistä, mutta varmaan monet muutkin osaavat samaistua näihin tarinoihin silti. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta pitäkää itsestänne huolta ja koettakaa hakea, vaikka apua, jos siltä tuntuu… mieluimmin aiemmin kuin myöhemmin.
12 tykkäystä
Omista opiskeluvuosista ei ole kovin kauaa, ja jaan nämä sinun havaintosi. Vielä viisi vuotta sitten tilanne oli hyvin samanlainen kuin sinun kuvailemasi tilanne 15 vuotta sitten.
Omassa tuttavapiirissä opintolainan ottajat jakautuvat kahteen leiriin.
1.) Verotuen hyödyntäjät. Rahat joko sijoitettiin tai jätettiin tilille istumaan.
2.) Elintason nostajat. Rahat käytettiin matkoihin tai asuntoon, johon ei muuten olisi ollut missään tapauksessa rahaa.
Itse asuin opiskeluajat ensin halvassa solussa ja sitten vaimon kanssa halvassa pienessä kaksiossa (36 m2). Pelkät tuet riittivät mukavasti ja syötiin usein ulkona. Puhelimet ja tietokoneet olivat hyvätasoisia, mutta ei tietysti niitä kalleimpia.
Rahat riittivät hyvin ilman lainaakin. Kesällä käytiin pienipalkkasissa töissä ja joululomalla lajiteltiin postikortteja.
Tuilla siis mielestäni tänäkin päivänä rahoittaa opiskelija-asumisen, arjen menot, halvan auton ja edullisen matkailun, kun käy vuoden edes vähän töissä. Opiskelijana olin sen kannalla, että tukia voisi mieluummin leikata kuin kasvattaa. Ymmärsin olla sanomatta tätä mielipidettä yliopistolla ääneen.
Tuilla ei kustanna:
- 1000 euron lomamatkaa
- vuokra-asuntoa juuri valmistuneesta talosta hyvällä alueella
- merkkilaukkuja, tonnin puhelimia tai kallista autoa
- perhettä
- fantasiaa hyvävaraisuudesta
Nyt jonkun aikaa opiskeluiden jälkeen olen huomannut, että aika moni ihminen on joutunut opintolainan osalta ongelmiin. Ongelma on, että moni ei sisäistänyt, että ilmainen laina ei tarkoita sitä, etteikö sitä tarvitsisi maksaa takaisin.
20 000 euron laina on edelleen 20 000 euron laina, vaikka korot olisivatkin minimaaliset. Se 20 000 euroa pitää maksaa takaisin, ja se on kaikki pois omasta kulutuksesta valmistumisen jälkeen. Tuollainen summa on aika iso esimerkiksi lastentarhanopettajalle, joka valmistumisen jälkeen olisi ostamassa omaa kotia.
Ongelmiin ovat joutuneet myös lainansa sijoittaneet. Raha kasvaa kivasti korkoa korolle ja on syntynyt vaurausefekti. Lainaaja on hankkinut osamaksulla kalliin auton ja niin edelleen, sitten yhtenä päivänä tuleekin ilmoitus, että ensi vuoden tammikuussa lainaa pitää alkaa lyhentämään 350 eurolla kuussa.
Sijoituksia ei kannata myydä verojen takia ja koska korkoa korolle -efekti katkeaisi. Oma kulutus on taas maksimoitu omaan palkkaan nähden. Asuntoa tai autoa on vaikeaa vaihtaa yhtäkkiä, eikä lapsiakaan voi palauttaa. Ainoaksi vaihtoehdoksi jää lopettaa säästäminen kokonaan ja karsia loput arjen pienistä menoista.
Jokaisen kannattaakin opettaa omalle opiskelemaan lähtevälle lapselleen, että lainatut rahat pitää maksaa takaisin. Vaikka osan saisikin takaisin hyvityksenä, pitää silti kaikkien verojen, vuokrien, sähkölaskujen ja ruuan jälkeen saada säästettyä kasaan 20 000 euroa, joka maksetaan takaisin.
Monet ihmiset tekevät opiskeluaikanaan todella tyhmiä päätöksiä rahan kanssa ja katkeroituvat, kun omilla teoilla on jotkin seuraukset. Sitten syytetään, että tuilla ei elä ja töihin ei ehdi.
Lisäys:
Moni sanoo, että jotta tuilla elää, pitäisi elää kuin rotta. Kerron vielä omat speksit.
- Tein töitä 2,5kk vuodessa
- Asuin Helsingissä Vallilassa
- Minulla oli auto
- Matkustelin varsin paljon
- Kesällä oli kuukauden verran lomaa
Elintaso on omalla tavallaan melkein laskenut, kun siirryin opiskelijasta ihan hyväpalkkaisiin töihin. Vallila vaihtui itä-Helsinkiin, lomat väheni, matkat väheni, työmäärä kasvoi ja vaimo otti auton omaan käyttöönsä 
59 tykkäystä
Kuitenkin jos lainan on käyttänyt osaksikaan fiksusti niin opintolainen hyvitys tekee lainasta kyllä edullisen ja kannattavan. Toisaalta tähän liittyy sama jakauma ihmisissä kuin muussakin rahan käytössä. Kuitenkin liki 40% hyvitys on hieno ja oikean tyyppinen kannuste.
8 tykkäystä
Jösses!
Kyllähän tuo vähintäänkin uteliaaksi tekee, että missä on se kultamunia muniva hanhi, kun vielä eilisenkin jälkeen on suosituksena OSTA.
Täytyisi varmaan itsekin jossain kohtaa ihan lukea sitä analyysiä. 
13 tykkäystä
Suosittelen lähtemään liikkeelle aina laajasta raportista, uusin on tehty 2021 joulukuussa - toki aikaa on kulunut ja asiat ovat jonkin verran muuttuneet, mutta tuosta saa aika kattavasti käsityksen millaisesta firmasta on kyse. Halusin ottaa tämän laajan raportin esille, koska halusin päästä (taas) sanomaan, että ne ovat aina kaikkien luettavissa, mitä monet eivät tiedä. 
Sitten toki suosittelen katsomaan tuoreimmat videot sekä kommentit että myös yhtiöraportit. 
Tämä ei ollut @ljkangas varsinaisesti sulle, mutta ajattelin vaan muistuttaa yleisesti näistä laajoista rapsoista.
8 tykkäystä
Muuten jaan erinomaisen kirjoituksen ajatukset mutta tästä opiskelun helppoudesta minulla on ainakin hyvin erillaiset kokemukset. Tämä varmaan vaihtelee suuresti opiskelupaikan ja linjan mukaan.
Ainakin reilu 15 vuotta sitten tietotekniikan diplomi-insinöörilpinnot olivat aivan täysipäiväistä työtä. Luentoja oli noin 4-6 tuntia per päivä johon päälle muutama tunti harjoituksia ohjatusti tai itsenäisesti. Tähän päälle tulivat kurssityöt jotka olivat aivan järjettömän työläitä. Näitä tuli tehtyä useinkin yömyöhään päivään katsomatta. Yksi opintopiste tuntui reilu 40 tunnilta raskasta työtä.
Tenttiviikot olivat kuin danten helvetti. Saan pelkästä ajatuksesta käteen ja päähän kramppeja.
Lukio meni ruotsia lukuunottamatta lukematta läpi joten ei näitä voi edes verrata keskenään. Toisaalta koodarin työ on puhdasta lepoa verrattuna yliopistoon. Lääkis on kuulemma vielä vaativampi.
32 tykkäystä
Sama täällä. Kai pitää kaivaa materiaali esille. Viimeisimmän InderesTV:n haastattelun jäljiltä ei ole yhtään positiivista ajatusta. Aina tuntuu jossain olevan saamattomia miljoonia roikkumassa, ja nyt tölkkiä potkitaan eteenpäin. Mutta onhan se kuluttajan käytös muuttunut, mutta ehtiikö tulla paremmat ajat, ennen kuin yhtiön rahat on finito. Tuskin rahoittajalta heruu enempää, koska riskit liian suuret.
3 tykkäystä
Mallisalkku velvoittaa
3 tykkäystä
Riippuu tosiaan alasta ja tekniikan aloilla tuo 27h oli välillä alakanttiin ja välillä yläkanttiin. Joissain laajoissa projekteissa tai harjoitustöissä ei puhettakaan, että tuo olisi riittänyt. Aika paljon vaati istumalihaksia suorittaa opinnot viiteen vuoteen.
8 tykkäystä
Meillä keskiarvo taisi olla yli seitsemän vuotta ja drop outtien määrä oli myös todella suuri.
4 tykkäystä
Kyllähän tuo on 30h viikkotunneilla hyvä palkka kesätyömyyjälle, huikeaan tarvitaan alan vaihto. Toki palkkaa ei pitäisi ilmoittaa tuolla tavalla pienen tähden kera vaan tietenkin tuntipalkkana, jollainen todennäköisesti on sovittu. Lisät ovat haittalisiä ihan syystäkin.
Sitä vaan ihmettelen tässäkin, että ei voi palkata ihmisiä kokoaikatyöhön vaan pitää tarjota osa-aikaista. 30h on sentään paljon parempi kuin joidenkin tarjoamat 4-20h/vko.
1 tykkäys
Riippuu huomattavasti ajankäytöstä ja motivaatiosta siihen opiskeluun. Itsellä oli amk tradenomi taputeltuna 2v ja 210op. Yliopisto (tietojenkäsittely FM, tekoäly) 2,5v ja 150op. Molemmat suoritettuna samalla täysipäiväisesti koodarina/projektipäällikkönä työskennellessä. Voin kyllä luvata että oli loppuunpalaminen lähellä, mutta tulipahan tehtyä. Etenkin jälkimmäisessä drop outtien määrä erittäin suuri. Tässä oli etuna että työnantaja mahdollisti työajalla opiskelun siltä osin kuin se oli ajallisesti mahdollista.
6 tykkäystä
Juuri näin. Tämä vaihtelee myös kauppiksen sisällä alakohtaisesti. Esimerkiksi tuotantotalouden, rahoituksen ja taloustieteen opinnoissa ei paljoa auta muu kuin istua laskareissa ja tunneilla sen 4-6h/päivä, kun taas markkinoinnin ja johtamisen laitoksella voi karkeasti ottaen bilettää päivisinkin.
Nykytilanteessa mielestäni järkevin tapa sijoittaa opintolaina on sijoittaa ainakin osa siitä ASP-tilille, josta saa asunnon ostaessa varmaan muutaman prosentin lisäkoron. Edellytyksenä se, että valmistuu määräajassa jolloin osan lainasta saa hyvityksenä takaisin. Omana opiskeliaikana sai verohyödyn joka oli sekin merkittävä.
3 tykkäystä
Noin puolet hävisi ensimmäisen vuoden jälkeen ja samalta vuosikurssilta valmistuneita on aika vähän 
1 tykkäys
Tuli myös opiskeltua viimeinen puoli vuotta käytännössä töiden ohessa ja diplomityötä tehden. Tukka harveni tuossa kohtaa aika hyvin ja hetki kyllä meni palautellessa 
2 tykkäystä
En tykkää tästä arvauksesta. Eiköhän suurin osa tahtomattaan osa-aikatyössä olevista halua nimenomaan kokoaikaisiksi. Tienestit ovat ihan toista luokkaa varsinkin jos vertaa noihin ihan käsittämättömän vähäisiin tunteihin tai nollatuntisopimuksiin. Joillakin jäisi se toinen työpaikkakin pois kuvioista. En keksi äkikseltään yhtään syytä miksi työmotivaatio laskisi jos työsopimuksen ehtoja parannettaisiin näin huomattavasti.
4 tykkäystä
En minäkään tykkää. Monen kauppiaan tulot lehtitietojen mukaan erittäin korkeat, joten niistävätkö sitten viimeisetkin eurot työntekijöiden selkänahasta…mene ja tiedä. Minusta hyvästä ja tuottavasta työstä pitää maksaa kelvollinen korvaus vaan helppoahan se on täältä elämän laitapuolen puskista huudella. Vastaukseni oli heikko eikä oikein edes vastannut ko. viestin pointtiin, käsi ylhäällä virheen merkiksi (3/5) 
1 tykkäys
Itse opiskelin 1997-2001 ja opintolainaa en nostanut. Vanhempani oli syvimpään lama-aikaan 90-95 pankissa töissä ja näin sivusta, kuinka rankkaa oli. Pankki ei onneksi kaatunut ja heidän työpaikkansa säilyivät laman kauhuilta. Perheemme oli onnekas monellakin tavalla. Asuimme pienellä paikkakunnalla ja molemmat vanhemmat pitivät työpaikkansa, mutta nuoren silmillä näin, mitä ympärillä tapahtui. Koulukavereiden vanhempia joutui työttömiksi, koteja meni, perheitä hajosi. Vanhempani näkivät saman aikuisten kautta, kohtaamalla kavereiden vanhempia rahaongelmissa ja konkursseissa.
Tämä rokotti minut vakaasti kaikenlaista lainanottoa vastaan. Lukion jälkeen kun lähdin kaupunkiin opiskelemaan, sain solukämpästä huoneen opiskelija-asuntosäätiöltä 6km päässä keskustasta talosta, joka oli rakennettu joskus 60-70 luvun aikaan. Sijainnin ja kunnon puolesta oli about halvin mahdollinen asumismuoto. Opintorahan lisäksi sain vanhemmiltani 90mk/kk kuluihin ja kotona käydessä about kerran kuussa toin mukana täydet ruokakassit. Tällä menin ensimmäiset 2 opiskeluvuotta. Ensimmäisen kesän olin kotipaikkakunnalla kesätöissä kunnalla, tienasin siitä n. 1000mk/kuukausi, mutta ei se työkään ollut kovin rasittavaa. Olin paikallisessa ulkoilmamuseossa oppaana ja yleismies jantusena. Se oli itse asiassa hyvin leppoisa ja mukava työ, vaikka paljon siitä ei maksettu. Kotona asuessa sain siitä säästöön n. 800mk/kk.
Koulussa söin yleensä sen 12,5mk lounaan, joka oli tosi hyvä hintaan nähden. Asunnolla söin paljon herne-maissi-paprika/jauheliha/riisi" -mössöä, leipää ja muuta edullista. Koulumatkan (4,5km) hoidin polkupyörällä kesät-talvet. Jäi jopa varaa yhteen harrastukseen, n. 50mk/kk.
Raha riitti hyvin. Ok. myönnän, kodin tuki auttoi todella paljon ja tätä ei ole kaikilla. Sen arvo oli kaikkineen varmaan joku 300-400 mk/kk kouluaikana + kesät kotona ilmaiseksi tienaamassa puskuria. Varmaan samaa luokkaa kuin opintolaina olisi ollut heille, joilla ei ollut kodin tukea. Joka tapauksessa, olin tarkan markan opiskelija ja mietin aina tarkasti, mihin rahani käytän ja kuun lopussa ei ollut koskaan tilannetta, jossa olisin ollut tyhjän päällä.
Sitten 2. opiskeluvuoden lopulla sain opiskelualaani vastaavan työpaikan, josta maksettiin kuninkaallisesti. 20h/vk ja sain palkkaa 4900 mk/kk. Olin rikas. En tiennyt mihin sen kaiken rahan laittaisin. Sekosin ja ostin laajakuva TV:n ensimmäisestä palkasta. Sitten jouduinkin loppuajan valkkaamaan minkä verran nostan opintotukea, kun työpaikkani työnti minulle suut silmät täyteen rahaa. silloin aloitin ensimmäisen sijoitussäästömiseni, avasin Mandatumiin arvo-osuustilin ja aloin kuukausisäästämään pariin rahastoon. Se oli hyvä ja siihen se jäikin vuosiksi.
No, en koko elämäntarinaani tässä kerro, mutta jos vanhemmat voi tukea vaikka satasella/kk, voi järkevästi rahansa käyttävä opiskelija selviytyä ilman lainaa, olettaen, että ei ole sellaisia pakollisia kuluja, jotka nostavat elinkustannuksia olennaisesti (mm. kalliit lääkkeet, maaseudulla oma auto, tms.). Kodista tullut kasvatus ja elämäntapa on keskeisessä asemassa siinä, miten opiskelija rahansa käyttää. Keskustan yksiö ja Starbucksit ja jokaviikkoiset Mäkkärin ateriat tai Kotipizzat pitää unohtaa, mikäli aikoo omillaan tulla toimeen.
21 tykkäystä