Nato-ketjussa eräs keskustelija pohti, että jos Suomi olisi pitkäaikainen Naton jäsen ja Turkki pyrkisi sisään, Suomikin julmistelisi jos Turkissa pilkattaisiin ja roikotettaisiin Niinistö-nukkea. Toinen keskustelija vastasi, että tilanne olisi vertailukelpoinen vain, jos Suomi olisi hyvin autoritäärinen maa jota sietäisikin kritisoida. Aloin tämän pohjalta miettiä, millainen analogia todella tavoittaisi nykytilanteen pääpiirteet, mutta peilikuvamaisesti.
1940-luvun lopulla perustettiin Euraasian Diktatuuriunioni (EDU), jonka lähtökohtana oli tiivistää Neuvostoliiton ja Kiinan suhteita ja muodostaa vastavoima länsimaille. Unioniin liittyi joukko aasialaisia diktatuureja. Myös Suomi liittyi siihen 1950-luvun alussa aidosti omasta tahdostaan, vaikka Suomi ei ehkä ihan pilkulleen vastannut niitä autoritaarisia arvoja joiden pohjalle unioni oli rakennettu. Suomesta tuli kuitenkin EDU:n arvostettu kumppani ja strategisesti tärkeä Itämeren voimatekijä. EDU:ssa otettiin tyytyväisinä vastaan Kekkosen pitkä ja autoritäärinen valtakausi ilman vaaleja toteutettavine uudelleenvalintoineen.
Kekkosen dementoiduttua Suomen presidentiksi valittiin Mauno Koivisto, joka yritti viedä maata hieman demokraattisempaan suuntaan ja rajata presidentin toimikausien määrää. Hänellä ei kuitenkaan ollut riittävää voimaa tähän, ja vuonna 1988 hän hävisi vastaehdokkaalleen Paavo Väyryselle. Väyrysen johdolla Suomi pysyi tiiviisti EDU:n päätöksenteon ytimessä senkin jälkeen kun Neuvostoliitto romahti. Suomi ei liittynyt EU:hun, ja välit Ruotsiin pysyivät kompleksisina.
Oltuaan neljä kautta presidenttinä Väyrynen lopulta hävisi Sauli Niinistölle vuoden 2012 vaaleissa. Niinistö oli huomattavasti edeltäjiään länsimielisempi, demokraattisia aatteita kannattava presidentti. Tämä aiheutti pahaa verta maan autoritäärisissä voimissa, jotka yrittivät epäonnistuneesti kaapata vallan kesällä 2016. Vallankaappauksen lähtöpaikaksi oli symbolisesti valittu tamperelainen lounasravintola Edun Herkkukeidas, jossa paikallinen taidemaalari Aatami Hirsi julisti Niinistön kelvottomaksi demokraattiseksi johtajaksi.
Kukistettuaan nopeasti kaappausyrityksen ja passitettuaan Hirren vankilaan kirjoittamaan muistelmiaan Niinistö jatkoi Suomen länsimaalaistamista entistä tarmokkaammin. Hän raivostutti kumppanimaa Kiinan hankkimalla Yhdysvalloilta viisi floridalaista alligaattoria Korkeasaaren eläintarhaan. Tämän johdosta Kiina torppasi Niinistön pyynnön hankkia puolestaan siltä kaksi lisäpandaa Ähtärin eläinpuistoon.
Keväällä 2022 Turkki päätti pitkien kosiskelujen jälkeen hakea EDU:n jäsenyyttä. Kiina totesi, että diktaattorinsa Erdoganin johdolla Turkki on jo pitkään lähentynyt EDU:n kanssa, ja tulee ehdottomasti vahvistamaan sitä. Heti Turkin tehtyä virallisen päätöksen EDU:un hakemisesta Niinistö yllättäen jyrähti, ettei Turkin hakemusta voi mitenkään pitää positiivisena asiana. Niinistö kritisoi Turkkia ennen muuta siitä, että se hyysää Suomesta sinne matkustaneita kaljuuntuneita miehiä ja istuttaa tukkaa heidän päihinsä. Niinistön mukaan tämä on hirvittävä loukkaus presidentti Kekkosen muistoa kohtaan. Niinistö vaati, että Turkin on palautettava kaikki maan lomakohteissa hiustensiirtoa odottavat suomalaisäijät takaisin ilman että heidän päihinsä laitetaan yhtään sinne kuulumatonta hiusta.
Erdogan oli hyvin hämmästynyt Niinistön puheista, koska etukäteistunnusteluissa mitään ongelmia ei pitänyt olla. Kaikille oli selvää, että Turkki tietenkin kunnioittaa kaikkien länsimaalaisten turistien oikeutta teetättää juuri sellaisia plastiikkakirurgisia toimenpiteitä kuin he haluavat. Poikkeuksen tekeminen suomalaismiesten kohdalla vetäisi pohjan koko Turkin maailmankuululta plastiikkakirurgiselta turismilta. EDU:n pääsihteeri, entinen Brunein sulttaani Hassanal Bolkiah yritti parhaansa mukaan tyynnytellä tilannetta varoen suututtamasta Niinistöä. Bolkiahin mukaan Suomi on tärkeä liittolainen jonka huolenaiheita tullaan kuuntelemaan, ja ratkaisut varmasti löytyvät.
Kesäkuussa 2022 EDU:n huippukokous järjestettiin Uzbekistanissa, ja Niinistö tapasi niin Erdoganin kuin Xi Jinpingin. Laajasti spekuloitiin, että suomalaiset kuulapäät olivat Niinistölle vain sopiva kiristysruuvi, jolla hän tavoitteli pitkään haaveilemaansa pandakauppaa Kiinan kanssa, pyrkien samalla vahvistamaan sisäpoliittisia asetelmiaan vuoden 2024 presidentinvaaleja silmälläpitäen. Pitkän pihtisynnytyksen jälkeen Niinistö taipui hyväksymään Turkin EDU:n jäseneksi, mutta alkoi miltei heti kokouksen jälkeen jälleen jauhaa siitä, että Turkin on kokouksessa allekirjoitetun yhteistyöasiakirjan mukaisesti syytä alkaa poimia päänupeistaan palaneita suomalaisturisteja hotelliensa uima-altailta ja lyötävä Finnairin lippu kouraan.
Tässä pattitilanteessa ollaan edelleen. Turkissa ja yhä laajemmin EDU:n piirissä ollaan närkästyneitä Suomen venkoiluun. Venyykö päätös jopa Suomen presidentinvaalien yli? Voiko yhä demokraattisempaa ja lännen kanssa flirttailevaa Suomea enää pitää luotettavana EDU:n jäsenenä? Ottaako nöyryytetyksi pian joutuva Kiina vahvemmin ohjat ja sekä painostaa että lahjoo Suomen ratifioimaan Turkin? Haavisto kävi hiljan Kiinassa kyselemässä pandoista, mutta Kiinan viesti on nyt selvä: Ne menevät Suomen arkkiviholliselle Ruotsille. Suomi voi mahdollisesti saada kiinanmuntjakkeja, mutta Kiina edellyttää Suomelta vastineeksi etenemistä Turkin suuntaan. Niinistön tilanne on käymässä haastavaksi; miten hän pääsee tilanteesta menettämättä kasvojaan?