Se on jännä, miten tämäkin on muuttunut sanotaan… parin kymmenen vuoden aikana.
Netin tullessa varoiteltiin kovasti, miten kaikki, mitä laitat nettiin jää sinne ja voi pilata tulevaisuutesi. Sen vuoksi yleistyi, ettei netissä oma ikäpolvi kovin herkästi paljasta omaa henkilöllisyyttään. Ikinä ei tiedä, kuka tarkkailee ja kuka käyttää kaikkea sanomaasi sinua vastaan.
Nykyään tosiaan me olemme kasanneet lastemme tarinaa Facebookkiin ja muille some-alustoille. Itseltäkin löytyy 14-vuotias lapsi, jonka tarinaa voi etsivä seurata aina ensimmäisestä ultraäänestä, syntymään, ensimmäisiin askeliin, kouluaikoihin, poikaystäviin jne asti. Aika paljon iloja ja suruja tullut jaettua. Pääasiassa iloja.
Silloin kun aloitin lapsistani postailun, en jostain syystä ajatellut jakavani heidän elämää lupaa kysymättä nettiin. En niistä asioista silloin puhuttu vanhemmille. Viestithän menivät vain ystävilleni, mutta todellisuudessa ovat nyt ja aina kaikkien saatavilla.
Nykyajan nuoret esiintyvätkin hyvin avoimesti omina itsenään netissä, toisin kuin oma ikäpolvi. Ihmiset tuntuvat tosiaan vauhdittavan ja luovan uraa yksinomaan somessa.
Nykyajan some on kuitenkin pirstaloitunut. Ei ole vain yhtä Facebookkia, vaan on lukuisia some-alustoja. On myös tunnistettu @Kale-possu:n mainitsema vielä tautiluokittelematon ”some-riippuvuus”. Kiina on jo puuttunut peliriippuvuuteen. Länsimaissa ollaan puututtu mm. alkoholiriippuvuuteen.
Lähes joka asiassa historiassa ilmiöt seuraavat toisiaan heiluriliikkeen tavoin. Tällä hetkellä tubettajat ovat samassa asemassa kuin oman nuoruuteni rokkitähdet ja rokkitähdistäkin on tullut striimaajia. Heilureilla on tapana heilahtaa ääriasennosta toiseen ja kohta ihminen taas kaipaa kosketuksiin oman itsensä ja todellisuuden kanssa.
Sen minkä ajan kuluessa tunnistaa on heilurit.
Luulen kyllä, jos nykyisyys jatkuisi samanlaisena junaefektin tavoin, olisit oikeassa. Suurin osa ihmisen kokemasta elämästä olisi virtuaalista.