En ole varma. 
Bondimarkkina ei uskonut Saksan voittoon missään vaiheessa (toki Saksan tuon aikaisen hallituksen maksuhalukkuus oli muutenkin mitä on).
Puola ei pärjännyt isommalle mitenkään 1939, mutta käsittääkseni saksalaisilla ei ollut uskottavaa strategiaa lännen päihittämiselle. Tai oli sellainen toivoo-toivoo strategia.
Sitten Schlieffenin suunnitelman tylsän toiston sijaan päädyttiin muutaman mutkan kautta superriskiseen ratkaisuun, mikä onnistuikin Ranskassa toukokuussa 1940. Näin jälkikäteen tietysti asiaa on haluttu molemmin puolin selitellä vääjäämättömänä ja suunniteltuna koska toiselle tappio oli nöyryyttävä ja toiselle ennennäkemätön menestys.
Siitä olen samaa mieltä, että nopeus oli lähespä ainoa valtti ja se toimi sillä kertaa.
Tätä voi pitää mielestäni sodan ensimmäisenä “käännekohtana”. Siis siinä mielessä, että Saksa pystyikin nyt Ranskan ollessa pois pelistä ja käyttämällä ranskalaisten kalustoa ja teollisuutta viemään sodan paljon pidemmälle, kuin aluksi olisi ollut todennäköistä.
Mutta koska briteillä ei ollut aikomustakaan antautua… piti tehdä Napoleonit ja loppu on historiaa.
Lisäys: taloushistorian puolella on tullut mielenkiintoisia pointteja sodan alkuun 2000-luvulla. Vastoin aiempaa luuloa, Saksan talous oli ylikuumassa ylimobiloimisen tilassa mikä olisi todennäköisesti päättynyt talouden romahdukseen. Täten sotaan oli vähän pakko ajaa, jotta sota-ajan taloutta pystyi perustelemaan kansalle ihan oikealla sodalla. Ja sitten toivoa parasta, että vastustajat antautuvat nopeasti tämän mahdin edessä. Ja ryöstää heidän maat ja omaisuuden jotta oman talouden korttitalo ei romahtaisi.
Mutta mielestäni sellainen uskottava grand strategy oikeasti voittamiseen uupui alusta alkaen. Kuten nyt Putinilla. 