Vaimosta ja musiikista puheen ollen…
Nyt kun minua paljon iäkkäämpi Kevin Costner tuli “kaapista”, uskallan avoimesti myöntää, että olen jo pitkään ollut “stealth swiftie”. Costner ei ole ainoa, joka on swiftiytynyt aikoinaan oman tyttärensä avustuksella.
Huomasin finanssikriisin aikoihin, että Taylor Swiftin musiikki oli mitä parhainta ajankulua pitkillä lennoilla. Hänen musiikkinsa kuuntelemisesta tuli tapa joka jatkui ja laajeni uusien albumien ilmestyessä. Hän säveltää ja sanoittaa valtaosan tuotannostaan itse – mielestäni popin valtavirrasta poikkeavalla tavalla. Sisältö kertoo pääosin nuorille tärkeistä asioista, mutta voihan sitä joskus vanhempanakin vanhoja muistella. 
Swift on sittemmin tullut tunnetuksi myös mainioista business-valinnoistaan. Hän kieltäytyi mm. 100 miljoonan dollarin sponsorisopimuksesta kryptopörssi FTX:n kanssa. Hän oli tietojen mukaan ainoa artisteista, joille sponsorisopimusta tarjottiin, joka kysyi FTX:ltä myykö se rekisteröimättömiä arvopapereita ja kieltäytyi sen jälkeen sopimuksesta.
Järkevä rahankäyttö on Swiftin perheessä varmasti myös opittua, sillä vähän toista vuosikymmentä sitten “Red”-albumin ilmestyessä uutisoitiin Taylorin isästä, joka toimi tuolloin Merrill Lynch:in rahoitusneuvojana Nashvillessä.
Swiftin omaisuus lähestyy nykyään miljardin dollarin rajaa. Sitä on hajautettu mm. vajaan 200 miljoonan dollarin kiinteistöihin ja rahastoihin, joissa Swiftin tiedetään suosivan “closed-end” rahastoja, joissa rahasto-osuuksien määrän maksimi on määritelty eikä niitä lasketa liikkeelle tai lunasteta kuten avoimissa rahastoissa. Tällaisia on esimerkiksi BlackRock:lla ja muilla suurilla omaisuudenhoitajilla.
Lukuisten aikaisempien kokemusten perusteella tiesin eilen, että vaimo rymistelee yöllä kotiin valkoviinipäissään tavattuaan samanhenkisiä kavereitaan “pitkästä aikaa” ja herään joka tapauksessa, joten katselinkin sen sijaan Netflixin dokumentin Swiftistä. Ei nyt mikään tajunnan räjäyttävä kokemus, mutta dokkarista selvisi mm. se, että iän karttuessa Taylor Swift on ottanut voimakkaammin kantaa myös USA:n sisäpolitiikkaan puolustaen omastakin mielestäni tärkeitä asioita.
En usko, että foorumin tutkitusti runsas raskaan rockin kuuntelijakaarti säntää nyt etsimään Taylor Swiftin tuotantoa suosikkistriimauspalvelustaan, mutta sanotaanko vaikka, että jos teini-ikäinen jälkikasvunne kuuntelee ja seuraa tätä artistia amerikkalaisten räppäreiden sijaan, voitte olla iloisia. Mainio roolimalli myös nykynuorille ja vähän vanhemmillekin – ja etenkin tytöille.
