Sananen johdon insentiiveistä ja omistaja-arvon luomisesta.
Brändiltään varmasti kaikille tuttu kuluttajatietoturvayhtiö F-Secure ilmoitti huhti/toukokuun vaiheessa yrityskaupasta Amerikasta.
Kauppahinta oli jo valmiiksi hintava eikä kurssi reagoinut positiivisesti ostouutiseen. Ajan myötä synergiat ovat siirtyneet kauemmaksi ja sen sijaan on ilmennyt kaikenlaisia muita integraatiokuluja, joten kauppahinta näyttää nykyvinkkelistä sitäkin kalliimmalta.
Osakekurssi onkin reagoinut pettyneeseen sävyyn osinkoyhtiön profiilin muuttumisesta (ylihintaan) yritysostajaksi.
Milloin yritysosto luo omistaja-arvoa? Silloin, kun sen tuotto ylittää pääoman kustannuksen eli sijoittajien tuottovaateen.
Esimerkiksi tilitoimistorypäs Aallon Group, josta kovin pidän, ostaa pieniä tilitoimistoja keskimäärin 5 kertaa niiden liikevoiton verran.
Täten, yksinkertaistaen, se saa niistä 1 / 5 = 20 % tuottoa ennen veroja. Verojen jälkeen kassavirtatuotto voi olla karkeasti 15 %. Se ylittää Aallon pääoman kustannuksen, joka häärii jossain 8-10 % välimaastossa. Päälle voi tulla pientä kasvua, mutta selvää on että ellei tilitoimistot jotenkin kummasti menetä asiakkaitaan ja kaadu, Aallonin strategia luo arvoa.
Jos yritysoston hintalappu ylittää 10x liikevoiton, pitää tulla jo jonkinlaista kasvua ja synergiaa että se loisi arvoa tällä logiikalla.
Entäs ne johdon insentiivit? F-Securen toimitusjohtajan lyhyen aikavälin kannustimet, ainakin näiden dokumenttien mukaan (ne voivat olla vanhoja, korjatkaa jos olen väärässä), on sidottu mm. käyttökatteeseen ja liikevaihtoon. Mistä niitä saa? Ostamalla. Otetaanko kannusteissa kantaa sijoitetun pääoman tuottoon ja omistaja-arvon luomiseen? No ei. 
Täten omistajat tavallaan saavat, mitä on tilattukin: kasvua, hinnasta viis! Hallitus tietysti sinetöi nämä päätökset, ja hehän edustavat omistajia.
Eikä F-Secure ole ainoa. Jos pläräätte kannustimia pörssiyhtiöissä, tulette järkyttymään.
(ei kait mikään isompi yllätys)
