Tätä olen itsekin yrittänyt viestiä jo pidempään, koska osareiden pitäisi mielestäni lähtökohtaisesti olla vain välietappeja, joissa varmistetaan sinun osakkeeseen liittyvän sijoitusteesin toimivuus. Näin ollen mikäli olet sijoituksessasi oikeassa, niin ei osarissa pitäisikään tulla mitään suurempia yllätyksiä, minkä vuoksi niihin ei välttämättä tarvitse hirveästi aikaa käyttää.
Toki Inderesin bisnesmallina on myydä osarispektaakkeleita yritysasiakkaille ja sijoittajille, joten teidän näkökulmasta pitäisi pikemminkin kannustaa sijoittajia pitämään naama kiinni InderesTV:ssä ja analyyseissä koko osarikauden ajan
Kyllä, itsellä esimerkiksi sijoitusuran alkupuolella parisen tonnia sampoon (350kpl) toimi hyvänä tukijalkana pitkään salkulle. Lisäksi osinkoja ihan mukavasti tullut samalla. Lasken myös siten että esimerkiksi nyt autoon käytetty ylimääräinen 40k€ on satatonnia myöhemmin ja satoja tuhansia eläkeiässä. Panostan silti mukavuuksiin ja palveluihin, mutta niiden pitää oikeasti tuoda lisäarvoa elämänlaatuun.
Edit. jos olisin esimerkiksi vuonna 2007 laittanut pakasta vedetyn A4:n. Olisi salkku nyt aika karua katseltavaa nyt. Voi toki olla, että pari mukavaa muistoa kompensoisi sitä…
Jos sijoittaminen tuntuu joskus vaikealta, ei se ole helppoa ammattilaisillekaan.
Tampereen yliopiston tutkijoiden ja kansainvälisen tiimin tutkimuksessa on löydetty viitteitä siitä, että pörssiyhtiöiden hallitusammattilaiset turvautuvat ei-julkisiin sisäpiiritietoihin, joita saavat suhteidensa kautta.
Tämä on muutenkin yksi väärinymmärretyimpiä “sijoitusviistauksia”.
Nimenomaan tätähän tuolla ei tarkoiteta. Bitcoinin arvo on aina spekulatiivinen, eikä voida tukevasti perustella, että bitcoinin arvon odotusarvo on pitkällä aikavälillä nouseva vrt. esim. osakkeet.
Tuolla viisaudella käytännössä tarkoitetaan sitä, että nuori voi sijoittaa riskisempiin sijoitusluokkiin, joilla on korkeampi pitkän aikavälin tuotto-odotus mutta myös suurempi lyhyen aikavälin volatiliteetti. Nuorella on eläkeikään 25-45 vuoden sijoitushorisontti, jolloin lyhyen aikavälin volatiliteetin vaikutus portfolion kokonaisarvoon lopussa alkaa olla jo melko pieni suhteessa alkusijoitukseen ja hyvä lopputulema erittäin todennäköinen. Sen sijaan vanhempi ihminen, sanotaan 60 vuotias jolla on eläkeikään (= ruvetaan kuluttamaan säästöjä) 5-10 vuotta, saattaa joutua korkeariskisempien sijoitusten kanssa tilanteeseen, jossa realisointihetkellä eletäänkin juuri arvostustasojen aallonpohjaa, ja sijoitukset joudutaan myymään huonoon hintaan, joka on jopa hankintahintaa alempi, koska aika ei ole vielä tarpeeksi vaimentanut lyhyen aikavälin volatiliteetin vaikutusta.
Tähän riippuva perinteinen “nyrkkisääntö” (jota kukin voi oman riskinottohalukkuuden mukaan säädellä kuten haluaa) on, että iän karttuessa riskisempien sijoitusluokkien (yleensä osakkeet, joskus myös esim. Private Equity tai -credit) osuus sijoitussalkusta tulisi olla (100 - oma ikä)%. Tuon vakion 100 muuttamalla esim. luvuksi 120 voi lähteä kolmekymppisenä 90 % osakepainosta pudottelemaan jne. Pikkuhiljaa kun sijoitushorisontti alkaa lyhentyä, nousee turvallisempien omaisuusluokkien (korkosijoitukset, metsä, kiinteistöt ( ?)) osuus pienentäen riskiä heikosta realisointihetkestä.
Viesti sisältää ainakin 2 asiaa, joista voi olla montaa mieltä, ja joista en ala väittelemään: bitcoin sijoituskohteena (mielipiteeni: spekulatiivinen) sekä tuon nyrkkisäännön mielekkyys. Itse pidän sitä hyvänä nyrkkisääntönä niille, jotka eivät osaa vielä itse perustellusti määritellä omaa strategiaa ja riskinsietokykyä.
Jos tuo esimerkin sijoittaja noudattaa tuota 50/50 jakoa öveririskisijoituksiin ja osinko-osakkeisiin, niin myös ne tulevat talletukset sijoitetaan samalla jaolla. Jos tuosta 18-ikävuodesta vaikkapa 30-ikävuoteen asti polttaa jatkuvasti puolet salkusta öveririskisillä kohteilla, niin aika hukkaan on mennyt sijoittamisen alkutaival ja todennäköisesti koko sijoitusharrastus on jo lopetettu.
@IVIysticals :lta hyvä nosto. Tottahan toki oppirahat on hyvä maksaa nuorena ja kun kerran tai kaksi polttaa pahasti näppinsä, niin todennäköisesti sijoitusfilosofia hioutuu. Jotkut saattaa kuitenkin hakata päätään seinään pidempäänkin ja helposti menee vaikkapa sijoitusuran ensimmäinen vuosikymmen ihan hukkaan.
Se on muuten jännä, miten moni haluaa (tai ainakin lopulta) aloittaa sijoittamisen hyppäämällä suoraan syvään päätyyn ja kaikkein spekulatiivisimpien osakkeiden ääreen. Kaikki oppaat yms. sanovat, että ensin kannattaa sijoitella rahastojen tai ETF:ien kautta osakemarkkinoille ja samalla opiskella osakemarkkinan toimintaa, termistöä, arvostustasoja yms. Sen jälkeen suositellaan yleensä sijoittamista ensiksi suuriin, vakavaraisiin ja tulokseltaan varsin stabiileihin yhtiöihin, joiden ennustettavuus on hyvää ja kaikenlaiset erikoistilanteet harvinaisia. Vasta sen jälkeen kun kokemusta on karttunut ja tuntee olevansa tiedoiltaan ja riskinsietokyvyltään valmis, tulisi harkita sijoittamista nopeasti kasvaviin, herkästi talousympäristön muutoksiin reagoiviin tai sijoitushetkellä tappiota tekeviin yhtiöihin, joiden kanssa usein törmää erikoistilanteisiin, missä päätöksenteko saattaa vaatia vahvaakin näkemyksen ottamista varsin heikossa näkyvyydessä ja erityistä toimialaosaamista.
Näpithän siinä helposti palaa, ja jotkut katkeroituvat päättäen, etteivät enää koskaan sijoita. Toiset vetävät sinisen lippalakin syvemmälle päähän, ja tekevät hymy korvissa pari uutta meemiä omista kommelluksista sekä päättävät ensi kerralla tehdä fiksumpia valintoja.
Bitcoin oli karrikoitu “virheellinen” esimerkki jolla tarkoitin ylipäätään kasvuosakkeita ja muita korkean tuoton/volan osakkeita.
Sinun riskijaottelusta saa käsityksen, että isojen yhtiöiden osinkolaput ovat sieltä riskisemmästä päästä joita parikymppisenä voi olla 80% painolla ja eläkeiässä lähellä nollaa jos sitäkään.
Ymmärrän kyllä pesämunan ja sijoitushorisontin vaikutuksen, pointtini oli tosiaan se että nuorena kuukausittainen säästöaste lienee merkittävin tekijä. Se tulisi rahan alttarilla maksimoida. Pääomaa voi nuorena olla kiinni korkean riskin osakkeissa koska palkkatulosta saa kompensoitua tappioita.
Niin tässä on se, että 20v jantterin kannatta yrittää isolla riskillä kasvattaa se pieni pääoma mahdollisimman nopeasti.
Se, että 20v jantteri laittaa sen 2000 euroa johonkin koko maailman kattavaan indeksirahastoon. Sitten 30 vuotiaana opinnot suoritettuna ja hyvä palkkanen duuni taskussa, niin se, että se 2000 euroa on kymmessä vuodessa muuttanut 4000 euroksi, ei varsinaisesti vielä nostata hirveästi hurraahuutoja. Tuon summan, kun kyseinen jannu säästää neljässä kuukaudessa.
Kun on nuori (alle 30v) niin oman filosofiani mukaan kannattaa mennä mahdollisimman suurella riskillä, kuitenkin ilman velkavipua. Sen tylsän kuukausisäästämisen etf-rahastoihin ehtii aloittaa sitten 30 vuotiaana.
Sijoittaminen alkoi kiinnostamaan lukion loppupuolella. Ikää nyt 20-v ja ensimmäinen vuosi yliopistossa takana. Varmaan kahden vuoden ajan olen käynyt Inderesin sivuilla päivittäin, lukenut Bloombergin sivustot ja Seppo Saarion sijoitusoppaat. En koe olevani mikään mestari matematiikassa, mutta arvonmääritystä ja liiketoimintaa yritän jotenkin ymmärtää. Silti lähdin ehkä naiivisti hakemaan nopeaa rikastumista sijoittamalla melko merkittävän kesätöistä ja ylioppilaslahjaksi saatuja rahoja Nightingaleen. Menemättä tarkemmin kyseisen yhtiön tulevaisuuden näkymiin, sijoitus on tällä hetkellä -57 %. Ja on muuten tehty keskihinnan alentamistakin🤣 En koe olevani tunteeton kivikasvoinen nuorimies, mutta ei minulla ole unettomia öitä ollut. Riskillä mennään ja ei siinä mitään. Kun aikanaan valmistun, tällä hetkellä ainakin melko hyväpalkkaiselle ja hyvät työnäkymät omaavalle alalle, pitää varmaankin sitten viimeistään aloittaa indeksisijoittaminen…
Enhän puhunut mitään yhtään sen tarkemmasta, kuin karkeasti equity vs. fixed income (aiemmassa viestissäni hieman laajennettuna muihin vaihtoehtoisiin omaisuusluokkiin) jaottelusta. Vaikka olisi kuinka vakaa osinkoa maksava iso yhtiö, on osakesijoitus silti riskisempi kuin sijoitus vastaavan yhtiön senior-velkaan. Tuo nyrkkisääntö ei ota mitään kantaa siihen, millaisia equity-sijoituksia sen allokaation sisällä kukin tekee, se on ehkä sitten enemmän omasta tuottotavoitteesta ja/tai riskinsietokyvystä.
On totta, että nuorena sijoituksiin saatujen varojen määrä on suurimpia loppuvarallisuutta määrittäviä tekijöitä. Tämä ei kuitenkaan varsinaisesti liity myöskään tuohon nyrkkisääntöön mitenkään. Hävitty raha on hävittyä rahaa ja niinkuin eräs viisas mies Omahasta kerran sanoi, sijoittamisessa on kaksi tärkeää sääntöä joiden noudattaminen takaa huomattavasti paremman pitkän aikavälin tuoton: 1. Älä häviä rahaa ja 2. Älä koskaan unohda sääntöä numero 1.
Tuo “lisäsäästöt kompensoi tehdyt tappiot” on vähän hassu ajatus. Lopullinen tappio on aina lopullista, ja niiden merkitys on oikeasti myös iso, itseasiassa (äkkisältään mietittynä) yhtä iso kuin samaan aikaan tehdyn lisäsijoituksen.
EDIT: Jotta en kuullostaisi ihan arvopapalta, selkeytettäköön vielä: Mielestäni jos hermot kestää ja osaaminen on riittävällä tasolla, kannattaa ottaa osakkeissa isoakin riskiä, kun tuotto/riskisuhde on hyvä. Näin itsekin teen sellaisissa caseissa, mitkä sopii omaan sijoitusfilosofiaan.
Tällöin kuitenkin hajautuksen ja panoskoon merkitys kasvaa. @Perttu_Hamalainen on mielestäni hyvä esimerkki sijoittajasta, joka on mukana kaikessa sellaisessa mihin en omaa lusikkaani sijoitusfilosofiani takia työnnä, mutta kirjoitustensa perusteella minulle on jäänyt kuva sijoittajasta, jonka panoskoot on järkevissä osuuksissa koko sijoitussalkusta ja osaa päästää irti siinä kohtaa, jos sijoituscase alkaa hapantua ja tarina muuttuu jatkuvasti / tölkin potkiminen ei näytä loppuvan.
Vähän sama teema sijoittamisessa ja yrittämisessä. Nuorena voi vetää isoja riskejä ja tehdä pari konkkaa ja kun alkaa “aikuisen” velvoitteet, perhe yms niin aletaan miettiä risk/rewardia sen riskin kannalta. Ymmärrän tässä molemmat näkökulmat mutta kyllä se itelle olis YOLO.
Itse olen eri mieltä tästä, että nuorena kannattaa ja on varaa ottaa isompia riskejä. Olen itse aloittanut tämän touhun aika vanhana, ja sehän tässä vain ja ainoastaan ketuttaa että olisi pitänyt alkaa indeksisäästäminen jo mahd aikaisin, nuorempana.
Pointtihan ei ole laittaa 2000€ ja chill vaan 200€ / kk ad infinitum
Aika on indeksisäästämisen paras ystävä. #korkoa_korolle ja 10 vs. 20 vuotta on merkittävä ero.
Koen että nyt hiukan vanhempana pitää ottaa kovempia riskejä jotta suht nopeasti saisi sellaista tuottoa, että hautakiveen pystyy raapustamaan molemmat toiset nimet ilman että jää rahasta kiinni.
Mutta toisaalta ei myöskään mene vararikkoon jos isojakin summia lentää kankkulan kaivoon.
Ei tämä oikein suomalaisten nimien kanssa toimi, vaikka tuo ensimmäinen on ihan hauska. Parempi varmaan lisätä näinä aikoina, että testiaineistoni nimien suhteen oli täysin satunnainen eivätkä nimet ole tunnettuja henkilöitä.
Mitä tarkalleen ottaen on suuri riski? Jos näkee asian niin että mitä suurempi riski, sitä suurempi potentiaali tuotolle niin päätyy pelaamaan treidejä, jossa voi onnistua isosti mutta myös epäonnistua valtaisasti ja hävitä paljon pääomaa. Onneksi markkinalla kuitenkin on tarjolla myös tilaisuuksia, joissa riski/tuotto on järkyttävän vinoutunut suuren tuoton ja pienen riskin puolesta. Ongelmana on vaan se, että näiden tilaisuuksien tunnistaminen ei ole helppoa eikä niitä jatkuvasti tarjoilla eteen.
Maailman kovin makrotreidaaja Druckenmiller on aivan erinomainen tunnistamaan juuri näitä parhaita tuotto/riski vinoumia. Punnan shorttausoperaatio vuonna 1992 on yksi loistoesimerkki tästä. Toki se oli Soroksen ja Druckenmillerin yhteisprojekti. Druck löysi hyviä tuotto/riski kohteita ja Soros viimeisteli ne oikealla positiokoolla.
Tässä juttua tuosta jos se ei ole entuudestaan tuttu.
The pound was pegged to the German mark as part of the European Exchange Rate Mechanism (ERM), the precursor to the euro. In Germany, the reunification of East and West was leading to inflation and pressure on the Bundesbank to raise rates. Britain’s economy however was in recession and needed lower rates.
From Robert Slater’s biography of Soros: “In 1992 it was becoming increasingly clear that a number of European currencies — not just the pound but the Italian lira as well — were significantly overvalued in relation to stronger ones such as the French franc and the German mark. Because of the British recession, and because there seemed little reason to believe that Britain would be able to keep the pound pegged so high vis-a-vis the mark, speculators began to smell blood.”
On eri asia ottaa suurta riskiä ja spekulatiivista riskiä.
Tappiolliseen tulevaisuusyhtiöön sijoittaminen on aina spekulatiivinen riski, vaikka sen leivittäisi ja voissa paistaisi. Lopputulos on yleensä binäärinen, go big or go broke.
Sen sijaan esimerkiksi Qt Group on suuren riskin osakesijoitus. Yhtiö tekee jo voittoa, eli liiketoimintamalli on todistettu. Sen sijaan osakkeen arvostus hinnoittelee jo melkoisen pitkää voimakasta kasvua, johon yhtiöön liittyvä riski kulminoituu. Huono lopputulema ei yleensä ole konkka, vaan puhutaan arvostuskertoimien maltillistumisesta kun kasvu ei toteudukaan, en nyt ole katsellut mitä se voisi Qt:n tapauksessa nyt tarkoittaa. Hyvä lopputulema puolestaan on ennustetun kasvun toteutuessa osakkeen hinnassa sisällä olleen varmuusmarginaalin suuruinen ylituotto pääomavaateeseen nähden. Jos kasvu olisi varmaa, hinnoiteltaisiin se jo nyt osakkeen hintaan ja odotettu tuotto osakkeelle olisi käytännössä WACC:n osaketuottovaatimus.
Kun puhutaan piensijoittajista, ei noiden miljardien hedgerahastojen propellipäiden name droppaus tuo mielestäni kovastikaan lisäarvoa. Kellään meistä ei varmaan olisi ollut mahdollisuutta omilla sijoituksillaan laittaa Brittejä polvilleen ja pakottaa devalvoimaan punta
muistakaa nesteytys 
