Itse tykkäsin ihan. Äänikirjana kuuntelin. Hieman sellainen elämänhallintatyylinen kirja pikemmin kuin tiukkaa faktaa sisältävä.
Piti kaivaa muistiinpanot kyseisestä opuksesta, kun en aina oikein muista, missä olikaan mitäkin.
Mutta tykkäsin tosi paljon ja olen samaa mieltä nimenomaan siitä näkökulmasta, että ”spesialistit” herkästi ovat liian sisällä siinä omassa aiheessaan, eivätkä näe asioita laajalti. Sammakkoperspektiivistä näkee syvemmälle, lintuperspektiivistä pidemmälle.
Ellen Cassen trial lawers ”Spesialistit on tärkeä resurssi, mutta ovat huonoja ennustajia. Yritän ottaa heiltä faktat, en heidän mielipidettään. Ennustajat ovat kiinnostuneita kaikesta. Superennustajat eivät etsi samanmielisyyttä. He keräilevät perspektiivejä.”
Tää on se, mitä itsekin harrastan. Juttelen tosi mielelläni ihmisten kanssa, joilla on erilaisia erikoistumisaloja ja yritän hieman opiskella sitä, mitä kukin ajattelee, minkä varaan kenenkin motivaatio rakentuu
Vähän ehkä liikaa korostetaan tuota, että liian varhainen erikoistuminen olisi haitallista. Enemmän se taisi olla se juttu, että kannattaa ottaa vaikutteita erilaisilta aloilta, jolloin pystyy tuomaan jotain uutta pöytään.
Myös nostettiin se esille, että erikoistuneet henkilöt on tyypillisesti huonoja ennustajia. Se johtuu heidän sammakkoperspektiivistä. He vain yksinkertaisesti eivät näe siitä omasta näkökulmastaan yhtä kauaksi kuin ne, joilla on kokemusta ja tietämystä esimerkiksi lajien tai tiedekuntien rajoja rikkoen.
Kokemus itsessään ei sitten taas paranna ihmisen suorituskykyä. Vain palautteen avulla pystyy kehittymään. Siellä oli useampikin tällainen eläin metafora. Esimerkiksi ketut ovat sellaisia, jotka ymmärtävät, että suurin osa syistä ja seurauksista on todennäköisyyksiä pikemmin kuin determistä loogista aika jatkumoa. Toiminnassa on mukana onneakin ja tuntemattomia tekijöitä.
Voisihan tuosta enemmänkin kaivaa juttuja, mutta hyviä pointteja ja viihdyttävä kuunnella, mutta tosiaan omasta mielestä enemmän sellainen populistinen teos.