Lainaus Olli Hermannin kommentista Popedan Helsingin keikasta:
“Ilolla, innolla ja ylpeydellä saan nousta Popedan keulilla lavalle myös nykyisillä huudiloillani, eli kotikonnuillani Hesulissa.”
Suomessa kuulemma hallitus tavoittelee uutta lakkomallia: Kun työntekijät lakkoilevat, he jatkavat työntekoa aivan normaalisti, mutta eivät ota rahaa ollenkaan vastaan - eivät työnantajalta eivätkä ammattiliitolta. Näin yhteiskunta pyörii edes jollain tasolla ja ainoastaan lakkoilijat joutuvat pulaan, kun työtaistelu on päällä
Tein omalla toiminimellä IT-konsultin roolissa töitä noin vuodet 2015-2022. Syy toiminimeen oli se, että halusin kokeilla yrittäjyyttä, mutta halusin myös vaivattoman tien ulos, jos homma ei pelitäkään. Toiminimi on hyvin suoraviivainen lopettaa verrattuna osakeyhtiöön. Ajattelin vaihtaa osakeyhtiöksi, jos jään sille tielle.
Oma etukäteisarvioni suurimmasta plussasta verrattuna muihin aloittaviin IT-alan pienyrittäjiin oli se, että lähipiiristä löytyi tilitoimistoyrittäjä, jolla oli vankka osaaminen pienyrittäjistä. Suurin miinus taas oli se, että kontaktiverkostoni oli pieni enkä ole markkinointihenkinen.
Käytännössä minulla oli yksi asiakkuus alusta loppuun, joka vastasi noin 80% laskutuksesta. Loput oli pieniä lyhyitä projekteja joko vanhojen kontaktieni kautta tai alihankkijana isomman IT-konsulttifirman löytäessä minulle projekteja.
Palasin palkkatyöläiseksi, koska laskutus alkoi hiipua ja kummisetätyyppisesti eteeni tuli (palkkatyö)tarjous, josta en voinut kieltäytyä.
Näin jälkikäteen ajatellen isot plussat ja miinukset yrittäjyydessä itselleni:
mahdollisuus tehdä asioita vapaammin kuin työntekijänä (riippuu tietysti sopimuksista asiakkaiden kanssa)
veroedut (vaikka toiminimellä liikkumavara on pienempi, niin on sielläkin mahdollisuutensa)
nettokorvaus menetetystä vapaa-ajasta huimasti suurempi kuin työntekijänä
(uus-)asiakashankinta
loppua kohden kasvanyt huoli laskutuksen riittävyydestä
Summa summarum: Yrittäjyyttä kannattaa ehdottomasti kokeilla!
Jokunen vuosi sitten, kun tein isompaa elämänmuutosta pois akateemisesta maailmasta yritysmaailman palvelukseen, lueskelin paljon mm. yrittäjyydestä. Muutamassa lähteessä tuli vastaan jännä ajatus: suurin osa yrittäjistä eivät oikeasti ole sitä, sillä (näiden kirjoittajien näkemyksen mukaan) yrityksestä on kyse vasta sitten, kun perustaja pystyy jäämään pois ilman, että yritys kärsii siitä. Kaikissa muissa tapauksissa on kyse joko tulevan yrityksen rakentamisesta taikka sitten palkkatyöstä ilman työntekijän aseman turvaa.
Olen nyt muutaman vuoden ollut rakentamassa erään firman sisällä tuotetta (ja sen tuottavaa organisaatiota) ja olen kokenut tämän ajattelutavan hyödylliseksi. Yksi isoimmista epäonnistumisistani on, että en ole vielä onnistunut tekemään itseäni (asiantuntijana) tarpeettomaksi - mutta sillä tiellä ollaan.
Mutta jos ei tehdä mitään muutoksia tosielämässä naisten aseman parantamiseksi, tuo naistuomareiden lisääminen peliin on pelkkää oman imagon kiillottamista. Pidän tuollaista toimintaa vain tekopyhänä hyvesignalointina, jolla yritetään saada kriitikot tyytyväisiksi ilman, että mitään oikeita muutoksia tehdään.
Suomi on kyllä kummallinen maa. Täällä kannattaa yrittää sniiduilla, säästää, tinkiä elämän laadusta mahdollisimman paljon jotta voi lähteä elämään ulkomaille.
Asutteko siinä omakotitalossa ja käytättekö sitä mökkiä? Puolisosi saattaa kokea maksavansa teidän elämänne samalla kun ukko vain pihtaa rahoja omalle tililleen.
Tasinko kuuluu avioliiton päättymiseen liittyvään ositukseen, ei perinnönjakoon, vaikka ne toki molemmat tehdään aviopuolison kuoltua. Nämä eivät ole pelkkää juridista tekniikkaa vaan vaikuttaa myös mm. verotukseen (ja tämän takia pitää olla esim. henkivakuutusten edunsaajamääräysten takia tarkkana).
Mutta jos henkiin jäävä puolisko omistaa vain arvottoman omakotitalon ja kuolleella puoliskolla on miljoonasalkku, taitaa puolet salkusta mennä eloonjääneelle puolisolle ja loput sitten perikunnan kesken jaettavaksi?
Arkikielessä perintö on huomattavasti laajempi käsite kuin pelkkä lakisääteinen perintö ja viittaa kaikkeen siihen jäämistöön mitä vainajalta jää jälkeensä ja saattaa sisältää myös immateriaalisia asioita. Esimerkiksi ”Inderesin perintö”.
Tässä tapauksessa vainajan rahoja siirtyy leskelle ennen kuin rahaa jaetaan lapsille, ellei ole avioehtoa.
Noh, tasingon voi maksaa eri tavoin joten se ei välttämättä ole konkreettisesti ne arvopaperit, jotka siirtyvät. Mutta käsittääkseni menee aika lailla noin, jos avioehtoa ei ole.
Tehdään melko lailla sama jako kuin avioeron sattuessa (poislukien mahdolliset avioehdon kirjaukset, joissa tehdään ero kuoleman ja eron tapauksessa). Ero ilmeisesti on, että eloonjääneellä puolisolla ei ole velvollisuutta maksaa tasinkoa kuolinpesälle. Muutoin kuolinpesään jää se, mikä jäisi erossa käteen, jos kuoleman asemesta olisikin tullut avioero.