Huomiona, etten ottanut kantaa lippujen lopullisiin hintoihin (kyllä, hemmetin kalliita!) vaan korotukseen ja siihen miten toimittaja katsoi tämän olevan “ökyä”. 
Ymmärrän varsin hyvin, että ei tuo lysti enää ole kaikille, ja isommat perheet saavat pulittaa melkoisesti yhteisestä kesäpäivästään Helsingissä.
Linnanmäki vain seuraa Hesulin pörssiä ja vie rahat. Kuuluu katsos alueen imagoon 
Japanissa kuulemma kun bussikuskit lakkoilee, he jatkavat reittiensä ajamista aivan normaalisti mutteivät ota rahaa ollenkaan vastaan matkustajilta. Silloin yhteiskunta pyörii edes jollain tasolla eikä ihmiset joudu pulaan, vaikka olisikin työtaistelut päällä.
Siltä ajalta, kun olen ollut Inderesin foorumilla, mieleen on jäänyt muutama selkeä kohokohta:
Tämä aamuinen yllätys lämmitti kuitenkin mieltä ehkä kaikista eniten:
@Thomas_Westerholm on noin kolme metriä pitkä ja hänen liikkuessaan Ruoholahden käytävillä näyttää siltä, että huonekorkeus olisi kovin pieni. 
Mun ja @Isa_Hudd:in kaltaiset ihmiset katsomme häntä ylöspäin, kuten monet muutkin.
Linnanmäen rannekkeen hinnannousu on ikuinen valituksen aihe. Se on se näkyvä summa. Jos monilapsinen perhe lähtee ajelemaan puolestavälistä Suomea Lintsille niin moni muu kustannus on kallistunut selvästi enemmän mutta huomio keskittyy vain siihen rannekkeen hintaan.
Ja sitten Lintsissä on se hyvä puoli että alueelle pääsee ilmaiseksi eli vanhempien ei ole pakko ostaa mitään jos pyöritys laitteissa ei kiinnosta ja lapset ovat niin isoja että voivat mennä yksin laitteisiin. Olisiko parempi että ei olisi ranneketta vaan sisäänpääsymaksu kaikille 40e tjsp. Ulkomailla yleensä käytetään tuota sisäänpääsymaksua ihan siitäkin syystä että huvipuistoalueelle ei haluta ilmaisia norkoilijoita.
Ilmeisesti sitten pääkaupunkiseudun bussikuskit ovat ikuisessa lakossa koska eivät myy lippuja lainkaan.
Monessa bussissa on vielä kortinlukulaitteetkin rikki joten kaikki päästetään sisään on lippua tai ei.
Popeda nähdään kesällä ainutlaatuisessa keikkamiljöössä keskellä Helsinkiä - Musiikki - Voice.fi
Lainaus Olli Hermannin kommentista Popedan Helsingin keikasta:
“Ilolla, innolla ja ylpeydellä saan nousta Popedan keulilla lavalle myös nykyisillä huudiloillani, eli kotikonnuillani Hesulissa.”
Suomessa kuulemma hallitus tavoittelee uutta lakkomallia: Kun työntekijät lakkoilevat, he jatkavat työntekoa aivan normaalisti, mutta eivät ota rahaa ollenkaan vastaan - eivät työnantajalta eivätkä ammattiliitolta. Näin yhteiskunta pyörii edes jollain tasolla ja ainoastaan lakkoilijat joutuvat pulaan, kun työtaistelu on päällä 
! @Thomas_Westerholm on 
!
Silti muistuksena kaikille + words of wisdom lyhytjalkaiselta muumipeikolta:
Seuraavana hankinta-listalla 
:
Tein omalla toiminimellä IT-konsultin roolissa töitä noin vuodet 2015-2022. Syy toiminimeen oli se, että halusin kokeilla yrittäjyyttä, mutta halusin myös vaivattoman tien ulos, jos homma ei pelitäkään. Toiminimi on hyvin suoraviivainen lopettaa verrattuna osakeyhtiöön. Ajattelin vaihtaa osakeyhtiöksi, jos jään sille tielle.
Oma etukäteisarvioni suurimmasta plussasta verrattuna muihin aloittaviin IT-alan pienyrittäjiin oli se, että lähipiiristä löytyi tilitoimistoyrittäjä, jolla oli vankka osaaminen pienyrittäjistä. Suurin miinus taas oli se, että kontaktiverkostoni oli pieni enkä ole markkinointihenkinen.
Käytännössä minulla oli yksi asiakkuus alusta loppuun, joka vastasi noin 80% laskutuksesta. Loput oli pieniä lyhyitä projekteja joko vanhojen kontaktieni kautta tai alihankkijana isomman IT-konsulttifirman löytäessä minulle projekteja.
Palasin palkkatyöläiseksi, koska laskutus alkoi hiipua ja kummisetätyyppisesti eteeni tuli (palkkatyö)tarjous, josta en voinut kieltäytyä.
Näin jälkikäteen ajatellen isot plussat ja miinukset yrittäjyydessä itselleni:
Summa summarum: Yrittäjyyttä kannattaa ehdottomasti kokeilla!
Jokunen vuosi sitten, kun tein isompaa elämänmuutosta pois akateemisesta maailmasta yritysmaailman palvelukseen, lueskelin paljon mm. yrittäjyydestä. Muutamassa lähteessä tuli vastaan jännä ajatus: suurin osa yrittäjistä eivät oikeasti ole sitä, sillä (näiden kirjoittajien näkemyksen mukaan) yrityksestä on kyse vasta sitten, kun perustaja pystyy jäämään pois ilman, että yritys kärsii siitä. Kaikissa muissa tapauksissa on kyse joko tulevan yrityksen rakentamisesta taikka sitten palkkatyöstä ilman työntekijän aseman turvaa.
Olen nyt muutaman vuoden ollut rakentamassa erään firman sisällä tuotetta (ja sen tuottavaa organisaatiota) ja olen kokenut tämän ajattelutavan hyödylliseksi. Yksi isoimmista epäonnistumisistani on, että en ole vielä onnistunut tekemään itseäni (asiantuntijana) tarpeettomaksi - mutta sillä tiellä ollaan.
Olen ihan samaa mieltä.
Mutta jos ei tehdä mitään muutoksia tosielämässä naisten aseman parantamiseksi, tuo naistuomareiden lisääminen peliin on pelkkää oman imagon kiillottamista. Pidän tuollaista toimintaa vain tekopyhänä hyvesignalointina, jolla yritetään saada kriitikot tyytyväisiksi ilman, että mitään oikeita muutoksia tehdään.
Suomi on kyllä kummallinen maa. Täällä kannattaa yrittää sniiduilla, säästää, tinkiä elämän laadusta mahdollisimman paljon jotta voi lähteä elämään ulkomaille.
Joskus kyllä tullut shokkina kun on pitkän lomareissun jälkeen mennyt Suomessa kauppaan 
Asutteko siinä omakotitalossa ja käytättekö sitä mökkiä? Puolisosi saattaa kokea maksavansa teidän elämänne samalla kun ukko vain pihtaa rahoja omalle tililleen.
Tästä heräsi vain yksi kysymys: jos puolisollasi on omakotitalo, niin missä sinä sitten itse asut?
Näin, jos on tehty avioehto jossa määritellään, että sinun ansaitsemat rahat on sinun.
Käsittääkseni lapset perivät ilman testamenttia kaiken muutenkin. Aviopuoliso perii vain lapsettoman.
Avioehto toki tarvitaan jos haluaa että aviopuolisolla ei ole avio-oikeutta. Se ei vaikuta perimisiin, ainoastaan kuolinpesän kokoon.
