Kainalniemi ennen Kekkosen palmuun kiipeämistä
” …ja sitten Immon vuoro puntarille. Jaahas, olet luokan toiseksi lihavin”
Hieman oli raskas Immon askel kotiin koulupäivän päätteeksi kun terveyssisar oli laittanut pulskan pojan puntarille luokan edessä. Saatesanat painoivat nuorenmiehen ryhdin sekä mielen.
Tällä uuden vuoden jupinalla ei ole opetusta tai syvällisempää merkitystä mutta jostain syystä tuli halu jakaa se sekä sen vaikutukset taaperrukselleni.
Meiltä Lylyn kanssa kun ei irtoa osakeanalyysejä tai mitään fiksua joka tällä hienolla foorumilla voisi teitä rakkaat kanssasijoittajat viedä sijoitusmaailmassa eteenpäin.
Toki olin tiennyt että olin lihava poika. Housuja ei tahtonut löytyä ilman ettei äiti olisi lyhentänyt lahkeita.
”Täyteläinen” kuten yksi urheilukaverini kauniisti muotoni ilmaisi myöhemmin
Täyteläisyyden syy oli koulun jälkeiset maitokaakao&leipä ateriat joita mussutin kunnes vanhempani tulivat töistä. Ranskanleipää meni rohki reilusti kun Aku Ankka, Tintti ja myöhemmin Korkeajännitys veivät mukanaan tuntikausiksi.
Ala-asteen vaihtuessa ylä-asteeksi lihavuus alkoi syödä miehen mieltä; haukkumista, irvailua ja tyttöjenkin katseet menivät suavetukkaisiin. Aikalaiset tietää
Ostin 6. luokan päätösrahoilla (vanhemmat antoivat toikkarista 30mk) 3kg punamustat rautapuntit joita aloin salaa nostella kun kotona ei ollut ketään. Puntit sängyn alla piilossa. Lisäksi lenkkeilyä ja seuravana talvena hiihtoa. Kilot lähti ja itsetunto nousi.
Teini-ikäisenä huomasin että bileissä yms nuorten riennoissa tahdoin jättäytyä taustalle. Jotenkin ei osannut toimia niin mielenkiitoisesti että nuorten rinki olisi kerääntynyt ympärille ja vientiä olisi ollut.
Kun urheilu vei nuorenmiehen, nousi kunnon ohella itsetunto. Kun naapurin tyttö ensimmäisen kerran totesi että ”sulla on hartiat levenneet” lähetti Immon mieli positivisen tulosvaroituksen koko Kainalniemeen. Ota Noksu mallia!
Ensimmäinen tyttökaveri; wau!
Ensimmäinen seurustelusuhde; kattokaas!
Opiskelujen päätös, kihlaus, naimisiinmeno; kuka se onkaan MIES!
Kaiken muuttava oli esikoisen syntymä. Silloin tunsin olevani se joksi olin halunnut, mutta jota en ollut ymmärtänyt. Oman lapsen pitäminen sylissä, hellittelyt ja vaunuissa pukkaaminen kylän raitilla olivat tunnetasolla isoimmat järistykset joita olen kokenut
Mikään palkittu pyhimysisä minusta ei koskaan tullut. Liikaa työtä lasten ollessa pieniä, liian kovat halut menestyä ja saada aikaiseksi niin taloudellisesti kuin työelämässä.
Menikö tässä jotain rikki suhteessa lapsiin?
Sitä pitäisi kysyä heiltä, mutta en oikein usko siihen. Välit jo aikuisiin lapsiini on hyvät, jopa erinomaiset haluaisin uskoa. Ajoittain tulee pohdittua että tuliko ja tuleeko heitä jopa tuettua liikaakin kun haluaa välttää heiltä sen raivokkaan yrittämisen jonka itse kävi läpi jotta sai taloudellisen menestyksen. No, hyvin ovat arvostetut yliopistot käyneet joten kai he paikkansa löytävät omilla ansioillaan. Ainakin taloudellisesti.
Kun Martankin kanssa ollaan jo oltu yksissä lähes 40v niin hullumminkin olisi luokan toiseksi läskeimmälle voinut käydä.
Jäikö Immolle trauma lapsuuden lihavuudesta?
Saattoi jäädäkin, mutta olen itseasiassa tyytyväinen terveyssisarelle hänen aikakaudelle tyypillisestä roisista kielestään. Omakohtainen kokemus johti ymmärrykseen että riippumatta kanssaihmisen ulkonäöstä, sosiaalisesta statuksesta tms epäolennaisesta kaikki kaipaavat hyväksyntää ja kaikki sen myös ansaitsevat.
Läpi elämäni olen tuntenut sielujen sympatiaa maan hiljaisia kohtaan; sosiaalisesti syrjäytyneisiin, ulkomuodoltaan valtavirrasta poikkeaviin, varattomiin tai sorron kohteena oleviin. Vammaiset, pakolaiset ja seksuaalivähemmistöön kuuluvat ovat saaneet erityispaikan sydämessäni.
Samalla olen ymmärtänyt olevani hyvin hyvin etuoikeutettu. Asia joka ei ole mitenkään itsestäänselvyys.
Parisuhde, terveet lapset, terve, taloudellisesti riippumaton jolla työintoa vielä riittää.
Yrittäjyydessä omat vaikeutensa ja ensi vuodesta uhkaa tulla hyvinkin haastava yritystoiminnassani.
Tämän vuoden salkun kehitys +0,34% (pirskatin Noksu) jolla ei Mestarien Loungeen ole asiaa kuin wc siivoojaksi😊 joten ihan kaikki ei ole mennyt kuin Kainalniemellä (=Strömssöö) .
Kiitos teille rakkaat kanssasijoittajat mielenkiintoista kirjoituksistanne tänäkin vuonna.
Ollaan armollisia läheisillemme myös ensi vuonna.