Kiitos Mikael hyvästä keskustelun avauksesta! Olen jo taannoin kiinnittänyt huomiota jossain haastattelussasi siihen, että kestävä kulutus on lähellä sydäntäsi. Näkyy myös Inderesin toiminnassa.
Lyhyestä viestistäsi on yllättävän paljon poimittavaa:
Ensinnäkin kirppislöytösi kuvastaa tekstiilteollisuuden kehityshistoriaa, sillä tuulipuku on tehty 100%:sti polyamidista, joka on maailman ensimmäinen synteettinen kuitu (keksittiin 1930-luvulla). Joillekin saattaa olla silmiä avartavaa, että 57% maailman vaatekuiduista valmistetaan öljystä (mm. juuri polyamidi ja suurimpana polyesteri). Tässä tuulipuvussa materiaalina olevan polyamidin suuri etu on ylivoimainen lujuus ja hankauskestävyys, mistä kielii kyseisen vaatteen pitkä historia ja sen läsnäolo secondary-markkinoilla, josta se ostoskoriisi tiensä löysi. Pakko muuten mainita, että aikanaan noin 100 vuotta sitten vaatteet merkittiin jopa perunkirjaan, koska niillä koettiin olevan niin paljon arvoa. Ei merkitä enää.
Toinen pointti on asteen idealistisempi ja liittyy vuosimalliajatteluun. Autoissahan tämä on tuttua, mutta vaatteissa ei. Jos hieman mielikuvitusta käyttää, niin miksi ei toimisi vaatteissakin? Löytämäsi tuulipuvun vuosimalli olisi varsin vaikuttava, ja vaatteiden ollessa lopulta eräänlaisia sosiaalisia viestintävälineitä, saattaisi vuosiluku ja sen viestintä vaatteessa olla itse asiassa vaatteen arvoa lisäävä tekijä, ja jopa tätä saastuttavaa toimialaa disruptoiva bisnesmalli. Tällöin kulutusmalli ja sen taustalla vaikuttava ajatusmalli voisi potentiaalisesti kääntyä kuluttamisesta “kestättämiseen”, mikä on mielenkiintoinen ja toivoa luova skenaario.
“Valmistuspaikka Jyväskylä” herättää ajatuksen siitä, että jos vaatteista tulisi ajan yli enemmän investointi- kuin kulutustuotteita, voisi tämä tarkoittaa myös tekstiiliteollisuuden renesanssia Suomessa (kuitujahan meiltä löytyy jo!). Viimeiset 50 vuotta maailman tavarantuotanto on jatkuvasti halventunut, mutta keskustelussa ei ole yhtä usein viitattu siihen, että laatu on samalla monissa tuotteissa selvästi laskenut. Tämän näkee vaikkapa katsoessaan eri tuoteryhmissä valmistettuja tuotteita eri vuosikymmenillä – hyvänä esimerkki lakanat, jotka aikanaan kestivät sukupolvelta toiselle, mutta eivät enää.
Lopulta kestävässä kulutuksessa on kyse yllättävän pienistä muutoksista ja valinnoista. Vaatteiden käyttöiän kaksinkertaistaminen johtaisi toimialan päästöissä 44% laskuun. Tarkoittaa sitä, että jos tuulipuvut ja muut vaatteet kiertäisivät kuten sinulla nyt, meillä ei olisi hätäpäivää tämän toimialan päästöjen kanssa (jotka ovat nyt noin 10% kaikista globaaleista C=2-päästöistä).
Tämän tiedon valossa “tuulipukusijoittaja” saattaa varsin perustellusti saada uusia, kestäviä merkityksiä. Ehkä näemme päivän, jolloin pitkäikäisestä tuulipuvusta tulee pitkäjänteisen sijoittajan symboli. Tarinan arvoinen tämä asia ainakin on.