Inderesin kahvihuone (Osa 9)

Rohkenisin väittää että kun hypertekstuaalisessa informaatiomössössä kaikki viestintä on reaktioita reaktioihin, niin ihmiset vieraantuvat sekä ajattelusta että tunteista ja niiden käsittelystä, tai ylipäätään tunteiden hahmottamisesta.

Jonkun impulssihenkilön reaktio johonkin tapahtumaan asettaa jo otsikkotasolla ohjeet mitä kuuluisi tuntea tai sanoa riippuen kummalle puolelle valmista polarisaatiosetuppia hyppää. Helposti tulee ajatus että ihmiset ovat tunteellisia tai herkkiä, vaikka usein ongelma enemmän on kollektiivinen tyhmyys tavoissa suhtautua asioihin. Ja helvetillinen kilpailu kuka on siinä paras.

13 tykkäystä

Yksi suuria ikäluokkia edustanut sukulainen kuoli hiljattain. Kellarit, ullakot, kaapit kaikki ääriään myöten täynnä roinaa. Sellaista tavaraa, johon ei selvästi oltu koskettu vuosikymmeniin ja jonka olemassaoloa ei varmuudella edes muistanut. Osa pilaantunuttakin jo. Roskalavoille tuli käyttöä. Pikemminkin kyse on tällaisessa tapauksessa hamstraamisesta kuin säästämisestä.

Työnteosta. Metsuri hakkaa puita kirveellä. Se vaatii suuria fyysisiä ponnistuksia ja on kovaa fyysistä työtä. Annetaan metsurille moottorisaha. Työn tuottavuus moninkertaistuu, mutta metsuri “laiskistuu”, kun enää ei tarvitse hakata puita käsivoimin nurin. Annetaan metsurille seuraavaksi metsätyökone. Jälleen tämä laiskistuu lisää, enää ei tarvitse edes seistä, mutta työn tuottavuus moninkertaistuu jälleen. Annetaan seuraavaksi robottityökone, joka toimii itsenäisesti ja jota metsurin ei tarvitse enää kuin monitorilta silloin tällöin vilkuilla. Laiskistuminen jatkuu, työn tuottavuus moninkertaistuu. Pointti on siis se, että fyysisten tai henkisten ponnistelujen väheneminen ei välttämättä ole huono asia. :slight_smile:

7 tykkäystä

Suattaapi se olla näenniin, tokkopa tuota alakoo viäntämmeen ihteesä viisaampien iessä.

Mutta pois tästä negatiivisuudesta ja muistellaan tuota vuosikymmenistä parhainta, 2010 lukua. Tämä kannattaa lukea ajan kanssa.

Aika-ajoin palaan tämän äärelle. Erinomainen kirjoitus.

8 tykkäystä

Mr. Tokmanni kurvaa huomenna isolla rekalla pihaan ja tekee jengille tarjouksen, josta ei voine kieltäytyä.

14 tykkäystä

Kyllä voi kun on mister T:tä jo etu- taka- ja povitaskut täynnä :melting_face:

4 tykkäystä

Viestini saattaa vaikuttaa että yrittäisin haastaa tms., mutta se on vain tekstiformaatin heikkoutta. Olen aidosti kiinnostunut vain kuulemaan näkemyksiä, mistä nykytilanne saattaisi johtua, kun on omakin lehmä ojassa jäkikasvun muodossa.

Osaatko avata miksi listaamasi taloudelliset asiat lisäävät ahdistuneisuutta?

Esim. työttömyys toki aiheuttaa pahoinvointia, mutta itse en nopeasti hahmota miksi tulo- / elintason junnaaminen paikallaan tätä aiheuttaisi muuten rikkaassa elämässä, ja jos oletetaan ettei lähtö taso ole varsin kauhea?

Vaikeampi työllistyminen - joka vertautuu varmaan työttömyyteen - aiheuttaa varmasti ahdistuneisuutta, mutta onko nopeasti ammattiinsa työllistyvillä paljon parempi henkinen tilanne?

Jo muinaiset mesopotamialaiset haukkuivat seuraavia sukupolvia laiskoiksi sun muuta, joten en tiedä onko tässä suurta muutosta tapahtunut. Itse en pikkupoikana tykännyt mummolan läskisoossista enkä halunnut ruoan lisukkeeksi punajuurisalaattia, joten vaarini mielestä sota tekisi hyvää sen aikaiselle nuorisolle, kun on minunlaisia pullamössöjä kaikki.

Osaatko kertoa millainen tämä yhteiskunta pääpiirteittäin nykyään on, jos siis noihin aiempiin asioihin on jotain oleellista lisättävää?

Monet listaamasi asiat, tai ainakin mihin tartuin on verrattain suomi-spesifejä, mutta gen-z:n pahoinvointi taitaa koskettaa liki kaikkia kehittyneitä maita, oli niitten elintason kehitys viime vuosikymmenet millainen tahansa.

Voi olla hyvin totta, mutta esim. milleniaalit valmistuivat kouluistaan suoraan finanssikriisiin, josta päädyttiinkin eurokriisiin ja sen jälkeen semi pikaisesti koronaan jne., enkä tiedä onko hekään (tai mekään, kun tuohon ikäluokkaan kuulun) juuri mistään nousuvuosista tms. päässyt nauttimaan.

PS. vaikka sosiaalinen media onkin yksinkertaistava silver bullet, eikä varmasti yksissään selitä asiaa, niin se voidaan myös linkittää mielestäni suoraan tai epäsuorasti todella moneen ahdistusta aiheuttavaan asiaan - mutta kenties vain siksi että ei ole enään asioita jotka ei linkittyisi someen mitenkään.

16 tykkäystä

Asiaa on kyllä tutkittu ja todettu ettei vaikutuksia ole suuremmin ihmiseen,nimittäin nämä nykylaitteiden ja sähköverkkojen jatkuva näkymätön pommitus aivoille.En ihmettelisi yhtään jos jonkun vuosikymmenen sisällä löydettäisiin syy-yhteys mielenterveysoireiden ja nykytekniikan vaatimien radioaaltojen sun muun aaltojen/magneettikenttien vaikutuksesta aivoihin,sen verran herkkä kapistus kuitenkin korvien välissä.

1 tykkäys

Suomessahan tämä on ollut jo mahdollista pari vuotta, elikkäs siitä asti kun vanhempainvapaajärjestelmä uusittiin… :blush:

1 tykkäys

Lapsilla on tänä päivänä paljon monipuolisempi näköala maailmaan ja moniin mahdollisuuksiin kuin meillä 90-luvun nuorilla. Siinä on varmasti sekä hyviä että huonoja puolia.

Tähän voi peilata tänään Hesarissa lainattua tutkimusta (https://www.hs.fi/kirjeenvaihtajat/art-2000010478282.html) joka mukaan " Konservatiivisen ajatushautomo Institute for Family Studiesin mukaan Espanjassa valtaosa 18–30-vuotiaista on kiinnostuneempia harrastuksista, vapaa-ajasta ja urasta kuin avioliitosta tai vanhemmuudesta.

Nuorilla on siis näkymä valtavaan määrään vaihtoehtoja ja se muuttaa nyt koko yhteiskuntaa.

4 tykkäystä

Sanoisin, että ahdistuneisuus johtuu vaatimusten kasvusta. Ulkonäköstandardit ovat nousseet pilviin, kun nuoret vertaavat itseään Instagramin malleihin. Kaikkien pitää opiskella korkeakoulututkinto, mutta se ei todellakaan takaa alan töitä. Töiden saaminen vastavalmistuneena on aivan järkyttävän haastavaa kun kaikkialle vaaditaan 2-5 vuoden kokemusta. Sitten kun löytää työilmoituksen, johon ei vaadita kokemusta, niin siihen hakee 200 muutakin. Nuoret ovat yhä velkaantuneempia, kun opintotuen lainapainotteisuutta on kasvatettu. Minusta nuorien epätoivoisuus näkyy Euroopassa ihan suoraan äänestyskäyttäytymisessä. Nuoret kannattavat suurissa määrin äärioikeistoa tai äärivasemmisto, koska tämä nykyinen järjestelmä ei toimi meidän mielestämme.

Lisäksi todella monet nuoret ovat katkeria “boomereille”. Nämä samat “boomerit” ovat esimerkiksi tehneet työnhausta aivan yhtä helvettiä, vaikka he pääsivät töihin sillä, että he laittoivat CV:seen lauseen “Olen nuori, nopea oppimaan ja ahkera”. Tai ainakin tällaisen käsityksen olen saanut, koska kovasti aina “boomerit” mainitsee siitä, että tuo on tärkeää laittaa CV:seen. Martin Paasikin omien sanojensa mukaan ei mennyt keskustelemaan Björn Wahlroosin kanssa avoimesta investointipankkiirin työstä opiskeluaikanaan, koska hän nukkui krapulaansa pois. Siis kaveri koki, että hänelle työllistyminen on niin helppoa, että hänen ei tarvitse mennä keskustelemaan aivan unelma työstä legendan kanssa. Nykyään tollaseen hommaan hakee kirjaimellisesti 300-400 tyyppiä ja kenelläkään ei tulisi edes mieleen olla menemättä haastatteluun. Pointti on se, että nämä samat ihmiset, jotka ovat itse päässeet helpommin töihin, niin nyt tekevät työnhausta aivan kamalaa ja älyttömän vaativaa.

25 tykkäystä

Pitää paikkansa, mahdollisuuksia on maailma nykyään täynnä.

Olen itse 80-luvun alun tuotos, mutta ajattelen asiaa pitkälti tuolta kannalta paljon itsekin. Minulle oma aika, menot, harrastukset ja yleisestikin itsenäisesti eläminen on tärkeämpää ja kiinnostavampaa, kuin parisuhde tai perheellistyminen. Siinä joudun yhteiskunnalle ja lähipiirilleni tuottamaan pettymyksen, mutta onnellisuus vaatii välillä eriävän tavan olla ja elää, kuin yksilöltä yleisesti odotetaan. Elämäni on täydellisessä balanssissa, kun siitä menee 1/3 työhön, 1/3 nukkumiseen ja 1/3 omaan vapaa-aikaan, eikä sinne muuta sitten mahdu.

On aivan mahtavaa, että jokaisella on vapaus valita, mitä elämältään haluaa ja käyttää juuri siihen voimavarojaan ja aikaa!

10 tykkäystä

Minä olen itse asiassa vähän vanhempi ja itsestäni tuntuu siltä, että olin tavallaan viimeistä sukupolvea jolle se perheen perustaminen oli peruslähtökohta. Tätä näkemystä tukee tämä Ylen artikkeli: Avioliitosta tuli nuorille aikuisille vähemmistön elämäntapa – jo sata vuotta povattu muutos toteutuu nyt ainakin osittain | Yle jossa kerrotaan avioliittojen (ei toki täysin korreloi perheeseen) suosion lasku. Lapsimäärän lasku on itse asiassa loivempi, eli suhteessa useampi lapsi hankitaan avioliiton ulkopuolella.

Menee jo vähän eri keskusteluksi, mutta en ole kokenut lasten rajoittavan omaa elämääni kovin paljoa, se “pikkulapsiaika” on lopulta aika lyhyt. Nyt olen teinien vanhemapana taas tilanteessa, jossa voin aika pitkälti suunnitella oman aikatauluni itse.

8 tykkäystä

Niin paljon mahdollisuuksia, mutta niin vähän realismia. Ei, ei minusta saa enää kaksikymppistä, vaikka juuri äsken luin kuinka pitäisi saada olla sen ikäinen kuin tuntuu. Ei minusta saa kyllä miesmalliakaan elleivät ala jostain kumman syystä kelpuuttamaan tällaisia pottunokkaisia härmäläisiä

Joiltain ihmisiltä puuttuu kyky olla tyytyväisiä siihen mitä heillä on. Ongelma tietenkin kertaantunut tältä osin, koska joskus se saattoi olla naapuri, jolla on kalliimpi auto ja näyttävämpi vaimo. Nyt kohteena saattaa olla feikki some-tähti, jonka vertailu itseensä kyllä menee jo mielestäni enemmän tuon edellä mainitsemani realismin puutteen piikkiin

18 tykkäystä

Olympialaiset alkavat ensimmäisten lajien osalta huomenna (ja virallisesti 26.7. avajaisten myötä). Tässä muutama nosto ja oma näkemys Suomen olympiajoukkueen menestyksestä.

Yleensä lausuttu peukalosääntö on, että joka kolmas realistinen mitalisauma johtaa mitaliin. En tiedä tämän taustaa saati totuusperää, mutta leikitään että näin on.

Mielestäni mitalimahdollisuuksia joukkueessa on seuraavilla urheilijoilla, joiden mahdollisuudet jaottelen kolmeen kategoriaan (1. todennäköinen, 2. mahdollinen, 3. vaatii venymistä), eli numero ei viittaa sijoitukseen vaan mitalisauman todennäköisyyteen:

Judo, Luukas Saha, 2.
Ammunta, Eetu Kallioinen, 2.
Purjehdus, Sinem Kurtbay & Akseli Keskinen, 3.
Paini, Jonni Sarkkinen, 3.
Paini, Arvi Savolainen, 3.
Yleisurheilu, Silja Kosonen, 3.

Tämän perusteella sanoisin, että mitalimahdollisuudet liikkuvat 1-2 mitalin haarukassa.

Paljon aiheestakin hehkutetuista urheilijoista uimari Mattssonin lajissa on hillitön taso, yleisurheilija Murto & judoka Puumalainen ovat kärsineet tällä kaudella pahoista vammoista tai terveysongelmista ja viimeisimpänä yleisurheilija Helander on kärsinyt selkäongelmista.

Muualla voi olla yllätysmahdollisuuksia, mutta en niihin itse usko. Toisaalta olympialaisissa on aina välillä näitä täysin puskista tulevia mitalisteja, joten otan mahdollisen menestyksen riemulla vastaan.

Oma taustani on siis sellainen, että kategorioisin itseni aktiiviseksi penkkiurheilijaksi. Joskin tuntimäärät ovat tippuneet huomattavasti aktiivisemmista ajoista. Jos olisin käyttänyt vastaavan ajan sijoittamisen parissa, voisi tämäkin laji tuntua huomattavasti helpommalta :sweat_smile:Lemppareitani olympialaisissa ovat yleisurheilu, judo sekä pyöräilyt. On myös hauska seurata lajeja, joita ei seuraa muulloin, kuten katulajit & ammunta.

18 tykkäystä

Tässä on kyllä niin paljon viisautta yhdessä virkkeessä että en voisi olla enempää samaa mieltä.

Olen itse huomannut että somessa tulee tunteet heilumaan laidasta laitaan yhden tunnin aikana aina järkytyksestä ihastukseen.

13 tykkäystä

Tälläisiä asioita itsekin olisin nostanut, mutta itse olisin linkittänyt ne someen aika pitkälti (vaikka toki monet asioista on ollut jo olemassa aiemminkin), vaikka Elloksen kuvaston nätit mallit.

Näihin liittyviä juttuja mitä olen huomannut someen liittyen teinien käyttäytymisessä:

Ulkonäköpaineet, esim. poikien pitäisi olla hyvännäköisiä ja lihaksikkaita - salilla käymisessä on toki vain hyviä puolia, mutta jos siellä käyminen kumpuaa ulkonäköpaineista, ei se ole henkistä terveyttä edistävä lähtökohta.

Työelämässä pitää tehdä “6 figures”-vuosipalkkaa, jotta on tarpeeksi menestynyt ja rikas. Tämä 6-figures juttukin taitaa kummuta somesta ja saattaa alkaa ahdistamaan, kun todella suuriosa korkeakoulutetuistakaan ei ainakaan lyhyellä aikavälillä palkkatöistä tule tämmöistä tienaamaan. Kuinka suuri paine on päästä tuonne +100k palkaan, ja miltä sitten tuntuu kun saakin vain 40k vastavalmistuneena?

Tämä taitaa olla korkeakoulutetuilla ongelmana, jolle on toki myös järkisyitä , mutta vaikuttaa turhan byrokraattiselta ainakin näin ulkopuoliselle. Itse olen ottanut alemman koulutusasteen töihin ihmisiä suoraan intistä, jos he ovat “ahkeria ja nopeita oppimaan” - mutta todella pienellä otannalla he ovat verrattain usein jollain tavalla henkisesti estyneitä normaaliin työsuhteeseen tai kestämään alkuajan normaalia taitamattomuudesta syntyvää stressiä - vaikka yrittäisikin tukea henkisesti heitä.

8 tykkäystä

En ota kantaa wokemaisiin mahdottomiin mahdollisuuksiin, mutta mahdollisiin mahdollisuuksiin on hyvät puitteet annettu jokaiselle.

Ei minustakaan parikymppistä enää saa, vaikka tosin ajatusmaailmani ja huumorini on ihan samaa, kuin parikymppisellä itselläni aikoinaan, lisänä on toki iän tuomaa viisautta ja järkeä siihen päälle. Kysellään minulta tosin yhä henkkareita iltaoluita ostaessa usein, että ikääntymisen olen ainakin saanut suht koht pause-tilaan. Sanovat myös, että 60 on uusi 40, niin olisiko 40 sitten uusi 20? Nääh, ehkei nyt sentään.

Olen oikein tyytyväinen siihen, mitä minulla on ja jos jotain puuttuu ja se on hankittavissa, toteutettavissa tai tehtävissä, niin kyllä minä olen homman maaliin asti aina vienyt. Naapureista sen verran, että paras on, kun ei ole missään tekemissä niiden kanssa, helpottaa elämistä kummasti ainakin näin kerrostaloasujana.

1 tykkäys

Ja sitten kun otetaan edes ripaus toteutunutta historiaa framille, niin tiedämme, että boomerit eivät todellakaan päässeet töihin ihan vaan ilmoittautumalla. Asia oli itse asiassa täsmälleen päinvastoin suurimmalle osalle sitä porukkaa, jota virallisesti buumereiksi kutsutaan:

Tietysti jos buumereiksi lasketaan nykykielessä myös minun ikäluokkani, joka nimenomaisesti ei enää yhtään millään tulkinnalla kuulu suuriin ikäluokkiin, niin sitten joo, hyvällä tsägällä pääsi duuniin melko helposti juuri sopivasti ennen ysärin alun lamaa. Ja jos sai pitää työpaikkansa lamassa, niin meni ihan mukavasti. Tiedän tämän omakohtaisesta kokemuksesta, ehkä suorastaan onnen kantamoisesta, kun sain vakityöpaikan juuri ennen romahdusta. Työpaikan vaihtamiset ovat kyllä joka kerta olleet aika hankalia. Mutta se ei ole tilastollinen totuus vaan enempi omakohtainen sattumien kauppa.

En kuitenkaan kiistä, että porukalla joka saa täälläkin useasti viitatun korkeakoulututkinnon juuri per nyt, saattaa olla aika vaikeaa löytää ensimmäistä työpaikkaansa, kun ennusmerkit viittaavat minusta pikemminkin taantumaan kuin voimalliseen talouskasvuun.

3 tykkäystä

Joku näkee heti punaista, masentuu ja mitä kaikkea, mutta on minusta vaarallista opettaa nuorille kuinka voit olla mitä tahansa ja sinusta voi tulla mikä tahansa. Kaivetaan vain jostain se henkilö, joka onnistui mahdottomassa ja tsädäm! Sinäkin pystyt siihen. Samalla kuitenkin sivuutetaan se suuri massa, jolla ei alkujaan käytännössä ollut kuin teoreettinen mahdollisuus onnistua, vaan jäävät limboon odottamaan jotain mikä tuskin tulee koskaan tapahtumaan.

Joskus on hyvä olla itselleen armollinen, downshiftata ja tyytyä vähempään, eikä jäädä romantisoimaan jotain haavekuvaa, joka ei koskaan toteutunut. Ei tuossa ole omasta mielestä mitään masentavaa, vaikka joku sitä kauhistelee

41 tykkäystä

Missä on Lassi Etelätalo? Tiukassa paikassa tulee lähes aina onnistuminen. Poikkeuksellinen urheilija suomalaiseksi.:heart_eyes:

1 tykkäys