Tämä. Tämä oli erittäin hyvin sanottu. En pysty käsittämään tätä nykyajan tunnehötössä märehtimistä.
Nykyajan ihmisistä on tullut alisteisia tunteilleen. Se on köyhyyttä se.
Tämä. Tämä oli erittäin hyvin sanottu. En pysty käsittämään tätä nykyajan tunnehötössä märehtimistä.
Nykyajan ihmisistä on tullut alisteisia tunteilleen. Se on köyhyyttä se.
Tämä tuli lomalla luettua. Vahva suositus, jos ahdistaa maailman meno. Naureskelin enemmän, että kuinka paljon näitä teesejä onkin tullut noudatettua ennestään tietämättä koko oppaasta. Ja on ollut helvetin hauskaa, jopa ruuhkavuosien keskelläkin!
Gen Z on olosuhteiden uhri pitkälti ja kuitenkin nyt tärkein sukupolvi. Mielestäni yhteiskunta oli pitkään hyvä, mutta muutos on tapahtunut nopealla aikataululla ja negatiivinen muutos tuntuu yhä jatkuvan. Alkaisin puhumaan itse jo menetetystä vuosikymmenestä, 2020-luku alkoi paskasti jatkuen varmasti sellaisena ja jokainen elävä sukupolvi siitä kärsii, enempi tai vähempi.
En siksi sanoisi, millainen yhteiskunta on jätetty, ehkä ennemmin niin, millainen siitä on viime vuosien aikana muovautunut. Aikataulu muutokselle on ollut nopea, enkä syyttelisi sormella ketään erityistä sukupolvea erikseen.
-Ruotsi julkaisi tämän kuun alussa uuden lain, jonka mukaan vanhemmat voivat siirtää osan palkallisista vanhempainvapaista isovanhemmille lapsen ensimmäisen vuoden aikana. Pariskunta voi jakaa uudelleen 45 päivää yhteisestä 480 päivän päivärahastaan (kukin 240 päivää), kun taas yksinhuoltaja äiti tai isä voi siirtää 90 päivää.
Lisäksi sillä peruskoululla ja ammattikoululla et pääse niin hyvin töihin kuin vanhempasi, tulotasosta puhumattakaan. Ylioppilaskokeissa käydään uusimassa kokeita monta vuotta, jotta ovet haluamalle alalle aukeavat samalla, kun kaikki ikäluokastasi olisi tarkoitus korkeakouluttaa, mikä tietää koulutus- ja ansiotason inflatoitumista.
Hyvää pohdintaa sukupolvien välisistä eroista. Erityisen ajatuksia herättävä oli tuo huomio, että aikanaan koulutusta ei vaadittu juuri mihinkään, mutta nyt se on vähimmäisedellytys. Eli kilpailu on aiempaa kovempaa ja tosiaan porukka käy korottamassa lukion arvosanoja päästäkseen edes johonkin.
Sukupolvien välisiin eroihin liittyen olen huomannut, että erityisesti sotien jälkeen syntyneet suuret ikäluokat ovat kiintyneitä tavaraan. Turvallisuudentunne syntyy siitä, että on paljon roinaa ympärillä. Milleniaalit eivät koe sitä enää lainkaan tärkeäksi, vaan pikemminkin turha tavara ahdistaa. Yhtenä tekijänä varmaan ilmastonmuutoksesta ja luonnonvarojen ylikulutuksesta käytävä keskustelu.
Aivotutkija Saarikivi viittasi Ylen kolumnissaan tuoreeseen tieteelliseen tutkimustietoon, jonka mukaan ihmisen keskittymiskyky on heikentynyt huomattavasti. Yllättyneet käsi ylös. Lukutaito tulee varmasti perässä alamäkeä alas. Hyvä uutinen on se, että lyhytkestoinen “intensiivinen” keskittymiskyky näyttää puolestaan parantuneen. Mutta riittääkö tällainen koiran keskittymiskyky juuri mihinkään?
Sosiaalinen media on hyvä yhteydenpidon työkalu, mutta muutoin se syöttää taukoamatta ärsykkeitä aivoille. Algoritmit pitävät huolen, että mahdollisimman negatiivinen ja ristiriitoja herättävä sisältö trendaa. Ja media pitää huolen, että sellaista sisältöä tarjoillaan yleisölle. Teknologiaa ei voi kuitenkaan yksin syyttää, vaan vikaa on myös sen käyttäjissä.
Yli puoli vuotta meni, ennen kuin pystyttiin ottamaan uusi. Jouluna sai yksi lopetuspiikin muutaman vuoden vanhana, mahassa kasvain. Oli kova paikka perheelle, jopa minulle, vaikken ole mitenkään erityisen eläinrakas. Ihan vaan normaalisti tykkään. Ja piti vanhalle kissille saada kaveri. Ja vanhempi poikakin muuttaa kotoa, niin ettei ihan pesä tyhjene.
Meillä on ollut vuosien mittaan: Isokissi, PaskaJaakko, Kissamax, Lehmä, Koistinen, Tiikeri, Vinku, Pikkukissi ja varmaan vielä joku muukin.
Nyt on uusi tulokas ja minä ristin sen: HESULI ksi. Toivottavasti nimi ei ole enne. Muuten tämän maallinen vaellus saattaa olla raskas ja tuskallinen.
Tuo haiskahti melko kalliilta pienen kaivelun pohjalta. Handelsbanken usa on todellisilta kuluiltaan selvästi huokeampi.
Nuo suuret ikäluokat ovat juuri sitä porukkaa jotka säästää. Hankkivat asunnon ja auton mutta eivät tuhlaa kaikkea. Lisäksi tekivät paljon töitä. Nuoremmat sukupolvet tekevät vähemmän töitä ja ne jotka eivät osta tavaraa, käyttävät rahansa elämyksiin. Tuo oli ensimmäinen kerta kun kuulen jonkun sanovan suuria ikäluokkia tavaran haalijoiksi. Ennemminkin ovat säästäjiä.
Tää kyllä. Ensin jäädään eläkkeelle 60 vuotiaana, tulot tehty vähintään puolet viraapelina ja palkkatuloista maksettu muutama prosentti eläkekassaan. Nyt jos oot onnekas ja saat pakollisen korkeakoulutuksen jälkeen työpaikan niin saat maksaa 25% eläkettä, 20-30 tuusan opintolainaa ja kuulla vielä laiskuudesta päälle.
Ne onnekkaat joiden isovanhemmat ovat ostaneet helsingistä yhdeksällä vadelmalla ja viinapullolla (korko oli toki 15%) asunnon viiskytluvulla voivat edes joskus saada perinnön myötä elintason kuntoon, mutta kauan saa odottaa.
No kun omalla koulutuksella, josta 30 tonnin velat ei saa töitä nii aina saapi uudelleenkouluttautua lähihoitajaksi ja tehdä kolmivuorotyötä kahden tonnin palkalla ja hoitaa näitä 35 vuotta eläkkeellä olleita sukupolvia, joita on vanhainkodit täynnä
Mittareita on monia, mutta kun aiemmin otettiin palkan kehitys, niin se on vähän harhaanjohtava. Kyllä kai elintaso on noussut jatkuvasti, koska teknologian kehittyminen tarjoaa yhä halvemmalla yhä parempaa. Esim. Ei 20v sitten lentomatkustelu ollut sellaista, kuin nykyään ja vaikka viihde-elektroniikka oli kallista, lääketieteen kehityksestä puhumattakaan. Jos mittariksi otetaan inflaatiokorjattu raha, niin muistelisin, että joku Malesian keskiluokka vadtaa nyt 1900-luvun alun jenkkien keskiluokkaa, mutta kyllä tän päivän malesialaisilla on vähän toisen luokan elintaso. Väitän, ellei tule toista osoittavia todisteita, että käsitys alati kurjistuvista oloista on juuri yllä mainitun negatiivisen klikkimedian syytä.
Työnsaamisen ja sosiaalisten suhteiden tilanteen allekirjoitan. Talousasioita ja varsinkaan opiskelun rahoittamista en.
Rohkenisin väittää että kun hypertekstuaalisessa informaatiomössössä kaikki viestintä on reaktioita reaktioihin, niin ihmiset vieraantuvat sekä ajattelusta että tunteista ja niiden käsittelystä, tai ylipäätään tunteiden hahmottamisesta.
Jonkun impulssihenkilön reaktio johonkin tapahtumaan asettaa jo otsikkotasolla ohjeet mitä kuuluisi tuntea tai sanoa riippuen kummalle puolelle valmista polarisaatiosetuppia hyppää. Helposti tulee ajatus että ihmiset ovat tunteellisia tai herkkiä, vaikka usein ongelma enemmän on kollektiivinen tyhmyys tavoissa suhtautua asioihin. Ja helvetillinen kilpailu kuka on siinä paras.
Nuo suuret ikäluokat ovat juuri sitä porukkaa jotka säästää. Hankkivat asunnon ja auton mutta eivät tuhlaa kaikkea. Lisäksi tekivät paljon töitä. Nuoremmat sukupolvet tekevät vähemmän töitä ja ne jotka eivät osta tavaraa, käyttävät rahansa elämyksiin. Tuo oli ensimmäinen kerta kun kuulen jonkun sanovan suuria ikäluokkia tavaran haalijoiksi. Ennemminkin ovat säästäjiä.
Yksi suuria ikäluokkia edustanut sukulainen kuoli hiljattain. Kellarit, ullakot, kaapit kaikki ääriään myöten täynnä roinaa. Sellaista tavaraa, johon ei selvästi oltu koskettu vuosikymmeniin ja jonka olemassaoloa ei varmuudella edes muistanut. Osa pilaantunuttakin jo. Roskalavoille tuli käyttöä. Pikemminkin kyse on tällaisessa tapauksessa hamstraamisesta kuin säästämisestä.
Työnteosta. Metsuri hakkaa puita kirveellä. Se vaatii suuria fyysisiä ponnistuksia ja on kovaa fyysistä työtä. Annetaan metsurille moottorisaha. Työn tuottavuus moninkertaistuu, mutta metsuri “laiskistuu”, kun enää ei tarvitse hakata puita käsivoimin nurin. Annetaan metsurille seuraavaksi metsätyökone. Jälleen tämä laiskistuu lisää, enää ei tarvitse edes seistä, mutta työn tuottavuus moninkertaistuu jälleen. Annetaan seuraavaksi robottityökone, joka toimii itsenäisesti ja jota metsurin ei tarvitse enää kuin monitorilta silloin tällöin vilkuilla. Laiskistuminen jatkuu, työn tuottavuus moninkertaistuu. Pointti on siis se, että fyysisten tai henkisten ponnistelujen väheneminen ei välttämättä ole huono asia.
Suattaapi se olla näenniin, tokkopa tuota alakoo viäntämmeen ihteesä viisaampien iessä.
Mutta pois tästä negatiivisuudesta ja muistellaan tuota vuosikymmenistä parhainta, 2010 lukua. Tämä kannattaa lukea ajan kanssa.
X-lehti yllättää oivaltavilla näkökulmilla ja menee lukijan tunteisiin. X:n ydinsisältöä ovat syväluotaavat ja kuvallisesti voimakkaat tarinat Suomesta ja maailmalta. Aihepiirejä ovat urheilu, kulttuuri, tiede ja koko universumi. Rohkeasti ja...
Aika-ajoin palaan tämän äärelle. Erinomainen kirjoitus.
Mr. Tokmanni kurvaa huomenna isolla rekalla pihaan ja tekee jengille tarjouksen, josta ei voine kieltäytyä.
Kyllä voi kun on mister T:tä jo etu- taka- ja povitaskut täynnä
Viestini saattaa vaikuttaa että yrittäisin haastaa tms., mutta se on vain tekstiformaatin heikkoutta. Olen aidosti kiinnostunut vain kuulemaan näkemyksiä, mistä nykytilanne saattaisi johtua, kun on omakin lehmä ojassa jäkikasvun muodossa.
Nuoret voivat pahoin, koska meidän elämän aikana elämä on mennyt huonompaan suuntaan ja valoa ei näy tunnelin päässä.
Osaatko avata miksi listaamasi taloudelliset asiat lisäävät ahdistuneisuutta?
Esim. työttömyys toki aiheuttaa pahoinvointia, mutta itse en nopeasti hahmota miksi tulo- / elintason junnaaminen paikallaan tätä aiheuttaisi muuten rikkaassa elämässä, ja jos oletetaan ettei lähtö taso ole varsin kauhea?
Vaikeampi työllistyminen - joka vertautuu varmaan työttömyyteen - aiheuttaa varmasti ahdistuneisuutta, mutta onko nopeasti ammattiinsa työllistyvillä paljon parempi henkinen tilanne?
Sitten luonnollisesti vielä päälle tämä järkyttävä nuorten syyllistäminen kaikesta. Me olemme kuulemma niin laiskoja ja emme tee edes lapsia. Itse en ymmärrä, miksi mediassa ei ikinä puhuta siitä, että millainen yhteiskunta meille on jätetty, koska vanhemmat sukupolvet ovat siitä vastuussa.
Jo muinaiset mesopotamialaiset haukkuivat seuraavia sukupolvia laiskoiksi sun muuta, joten en tiedä onko tässä suurta muutosta tapahtunut. Itse en pikkupoikana tykännyt mummolan läskisoossista enkä halunnut ruoan lisukkeeksi punajuurisalaattia, joten vaarini mielestä sota tekisi hyvää sen aikaiselle nuorisolle, kun on minunlaisia pullamössöjä kaikki.
Osaatko kertoa millainen tämä yhteiskunta pääpiirteittäin nykyään on, jos siis noihin aiempiin asioihin on jotain oleellista lisättävää?
Monet listaamasi asiat, tai ainakin mihin tartuin on verrattain suomi-spesifejä, mutta gen-z:n pahoinvointi taitaa koskettaa liki kaikkia kehittyneitä maita, oli niitten elintason kehitys viime vuosikymmenet millainen tahansa.
Itse sanoisin, että gen z on ensimmäinen sukupolvi, jonka elämä ei ole parantunut heidän vanhempiin verrattuna.
Voi olla hyvin totta, mutta esim. milleniaalit valmistuivat kouluistaan suoraan finanssikriisiin, josta päädyttiinkin eurokriisiin ja sen jälkeen semi pikaisesti koronaan jne., enkä tiedä onko hekään (tai mekään, kun tuohon ikäluokkaan kuulun) juuri mistään nousuvuosista tms. päässyt nauttimaan.
PS. vaikka sosiaalinen media onkin yksinkertaistava silver bullet, eikä varmasti yksissään selitä asiaa, niin se voidaan myös linkittää mielestäni suoraan tai epäsuorasti todella moneen ahdistusta aiheuttavaan asiaan - mutta kenties vain siksi että ei ole enään asioita jotka ei linkittyisi someen mitenkään.
Asiaa on kyllä tutkittu ja todettu ettei vaikutuksia ole suuremmin ihmiseen,nimittäin nämä nykylaitteiden ja sähköverkkojen jatkuva näkymätön pommitus aivoille.En ihmettelisi yhtään jos jonkun vuosikymmenen sisällä löydettäisiin syy-yhteys mielenterveysoireiden ja nykytekniikan vaatimien radioaaltojen sun muun aaltojen/magneettikenttien vaikutuksesta aivoihin,sen verran herkkä kapistus kuitenkin korvien välissä.
-Ruotsi julkaisi tämän kuun alussa uuden lain, jonka mukaan vanhemmat voivat siirtää osan palkallisista vanhempainvapaista isovanhemmille lapsen ensimmäisen vuoden aikana.
Suomessahan tämä on ollut jo mahdollista pari vuotta, elikkäs siitä asti kun vanhempainvapaajärjestelmä uusittiin…
Itse kun varhaisena milleniaalina mietin, niin voin aikoinaan lapsena sekä nuorena mainiosti ja yllä listatuista asioista mikään ei koskettanut minua vielä silloin, vaikka alkukantainen internet olikin osa teini-ikääni 90-luvun lopulta lähtien. Yksikään uutinen ei ahdistanut, sodat eivät herättäneet tunteita, yleinen ilmapiiri oli positiivisempi kaikkialla, yhteiskunnassa vallitsi rauha, kouluopetus oli priimaa, mieliä ei pahoitettu, tulevaisuus nähtiin valoisana jne. Keskityin olemaan ja ajattelemaan kuin lapsi ja nuori, jonka elämään ei maailman pahuus kuulunut tai tunkeutunut.
Lapsilla on tänä päivänä paljon monipuolisempi näköala maailmaan ja moniin mahdollisuuksiin kuin meillä 90-luvun nuorilla. Siinä on varmasti sekä hyviä että huonoja puolia.
Tähän voi peilata tänään Hesarissa lainattua tutkimusta (https://www.hs.fi/kirjeenvaihtajat/art-2000010478282.html) joka mukaan " Konservatiivisen ajatushautomo Institute for Family Studiesin mukaan Espanjassa valtaosa 18–30-vuotiaista on kiinnostuneempia harrastuksista, vapaa-ajasta ja urasta kuin avioliitosta tai vanhemmuudesta.
Nuorilla on siis näkymä valtavaan määrään vaihtoehtoja ja se muuttaa nyt koko yhteiskuntaa.