Jännästi tuntuu etenevän tämä polarisaatio, jossa toiset ovat vahvasti kiinni nykymaailmassa ja toiset haluaisivat sen muuttaa. Nyt ikäkin pitäisi saada määrittää itse.
Jutun otsikko hämää. Enemmän sisältää filosofimaista ajattelua. Tietyllä tavalla kannatan asioiden kyseenalaistamista, mutta tuossakin helposti mennään vain perusteluihin, jotka kumpuavat yleisestä fiiliksestä miten sillä hetkellä tuntuu.
Rasittavaa lukea varsinkin Yleä tätä nykyä. Siellä tuntuu olevan jokin päivittäinen kiintiö etusivulla uhriutujista ja muista valittajista, jotka aika monessa tapauksessa voisivat katsoa vain peiliin. Erityisesti huomion antaminen purnaaville nuorille, joilla elämä ja tukka vielä edessä, antaa vähän väärää kuvaa. Kertoo ehkä jotain tästä ajasta. En tiedä
Pettymyksiä tulee ja elämä potkii välillä, mutta kovaa eteenpäin ja uutta yritystä putkeen
Aika välinpitämätöntä ja nuorten ongelmien lyttäämistä tälläinen.
Nuoret (kuten minä) kohtaavat ihan oikeita isoja ongelmia nykypäivänä mitä vanhempisukupolvi ei ole kokenut ja vaikka olisivat kokenut ja ei eivät silloin saaneet apua ja myötätuntoa niin miksi tämä pitää siirtää uusille nuorille ajatuksella ”silloin kun minä olin nuori jne jne” sen sijaan että annettaisiin sitä apua ja myötätuntoa.
Tämä on ihan mielenkiintoinen aihe, jota on viime aikoina alettu hieman tutkimaankin. Kiistaton fakta on, että nuorten masennus, uupuminen, ymv. on ihan eri luokassa, kuin joskus viime vuosisadan puolivälissä ja trendi on mennyt alati huonompaan suuntaan jo useamman vuosikymmenen. Mistä tämä johtuu ja mitä asialle voisi tehdä, on sitten toinen juttu. Lisäksi ilmiöön vaikuttaa varmasti sellaisiakin juttuja, kuten mikäli vaikka kynnys hakea apua on laskenut ja tietoisuus avun hakemisesta on parantunut, niin luvut voisivat mennä huonompaan suuntaan, vaikka oireilu olisi pysynyt samana. Tuskin asiaa voi tuolla selittää, mutta tämäkin ilmiö on hyvä tuoda esiin.
Sitten näihin syihin ja selityksiin. Pitkän aikaa on puhuttu, kuinka nuorilla on paljon vaikeampaa, kuin ennen ja tähän voidaan nostaa kaikenlaisia nykyajan ilmiöitä, joita ennen ei ollut. Sitten toisaalta ei tarvitse mennä ihan hirveän kauas ajassa, että alkaa löytymään maailmansotia, 20-luvun suurta lamaa, jne., mutta noina aikoina eläneet nuoret eivät oireilleet samalla tavalla, kuin nyt. Toki tässä alkaa näkymään jo tilastointierot ymv., mutta kuitenkin. Tämän takia tuntuu loogiselta, että syynä ei todellisuudessa ole nykyajan vaikeus, ainakaan yksinomaan, vaan jotkut muut syyt.
Yksi selitys on, että negatiivisten asioiden jatkuva läpi käyminen ja itseensä, sekä omiin tunteisiin keskittyminen itsessään pahentaa asioita ja aiheuttaa kaikenlaista negatiivista oiretta. Siis erona sille, että keskittyisi muihin ihmisiin ja painottaisi kärsittyjen asioiden sijaan kykyä selvitä. Tästä löytyy aika hyvin tutkittuja tuloksiakin, mutta aihe on tietty hieman hankala ja ainakin joitain tutkimuksia voisi varmasti haastaakin. Nyt viime vuosikymmenet valloilla on ollut, osittain vastareaktiona menneelle, aika paljon se, että painotetaan ihan hirveästi lapsesta asti, että miltä kenestäkin tuntuu ja validoidaan tunnetilojen kautta asioita. Tutkimuksissa tämä ei ole ollut hyvä keino.
Edit: Ja ettei tule väärinymmärryksiä, niin JOS tämä selitys pätee ja olisi yksi merkittävä syy taustalla, niin syyhän ei sinällään olisi nuorissa, vaan vanhemmassa väessä, joka on opettanut nuorisolle toimintatapoja, jotka johtavat huonoon lopputulokseen.
Ylen kuten muidenkin klikkimedioiden tavoitteena on levittää mahdollisimman paljon pahaa oloa lukijoiden keskuuteen, koska negatiiviset artikkelit saavat aina enemmän klikkejä kuin positiiviset, eikä tämä ilmiö ole korjattavissa koska se on rakenteellinen. Jos et halua myrkyttää mieltäsi, niin ainoat vaihtoehdot on joko lukea vähemmän tai lisätä väliin positiivisia juttuja muista lähteistä (esimerkiksi söpöt eläinkuvat).
Nuorten pahoinvoinnin ykköslähde on vuosikymmeniä jatkunut päivittäinen tuntikausia kestävä negatiivisuuspommitus. Me jotka kasvoimme ennen ihmisvihamielistä algoritmipohjaista internettiä pääsimme mielenterveyden osalta helpommalla, koska altistuimme enemmän elämän luonnolliselle hyvyydelle ja kauneudelle.
Monilla vanhemmilla olisi peiliin katsomisen paikka. Se ei ole mitään vanhemmuutta painaa ylkkää päivät pitkät, jotta saisi vietyä perheen all inclusive -lomalle viikoksi jonnekin etelään kerran vuoteen. Otin vain elävän esimerkin työpaikalta, joka tuntuu toistuvan aika monella
Syytän vanhempia myös aika monesta muusta asiasta, mutta toki yhteiskunnan asettamat paineet ja yleinen kieroutunut ilmapiiri lastenkasvatuksen osalta on taustalla vaikuttamassa
Eri ajanjaksoilla syntyneillä on aina omat etunsa ja koettelumuksensa. Otetaan esimerkki tyypillisestä suomalaistarinasta.
Isovanhemmat syntyneet 1920-luvulla hieman savupirttiä parempaan torppaan. Aikuistuneet sodan kynnyksellä ja olleet sodassa. Tämän jälkeen rakentaneet maata uudelleen ja tehneet useamman lapsen. Raa’alla työnteolla ja yritteliäisyydellä pidetty perhe leivässä ja kannustettu lapsia opiskelemaan. Lapset käyneet peruskoulun ja ammattikoulun, jonka jälkeen duunariksi tehtaalle. Nyt lapsilla varaa ostaa omakotitalot, mökit ja tehdä pari lasta. Isovanhemmat jäävät eläkkeelle 60-kympin korvilla ja sote-palvelut toimivat. Ei tietoa ilmastonmuutoksesta, mutta sitäkin enemmän pelkoa Neuvostoliiton aikeista. Summa summarum, raskaalla työllä pidetty mielenterveyttä kunnossa sodan kauhujen jälkeen (työ ei tokikaan poistanut mielenterveysongelmia kaikilta).
Hypätään nyt tarinan isovanhempien lasten lapsiin, jotka ovat syntyneet 90- ja 2000- luvulla. Ovat voineet kokea laman ja siitä seuranneet Nokian huippuvuodet. Osa 2000-luvulla syntyneistä ei ole nähnyt kertaakaan Suomen talouden kasvavan vuosittain. Samaan aikaan älylaitteet ja digitaaliset sovellukset ovat tehneet elämästä verrattain helppoa, fyysisesti. Psyykkinen puoli ei ole vielä kehittynyt samaa vauhtia kuin älylaitteiden tuomat dopamiinipurskeet. Samaan aikaan media syyllistää sinua ilmastonmuutoksesta ja toisaalta, jos päätät jättää lapset hankkimatta, niin valtio syyllistää veronmaksajien tekemättäjättämisestä. Lisäksi sillä peruskoululla ja ammattikoululla et pääse niin hyvin töihin kuin vanhempasi, tulotasosta puhumattakaan. Ylioppilaskokeissa käydään uusimassa kokeita monta vuotta, jotta ovet haluamalle alalle aukeavat samalla, kun kaikki ikäluokastasi olisi tarkoitus korkeakouluttaa, mikä tietää koulutus- ja ansiotason inflatoitumista. Lisäksi maksat kasvavia maksuja työeläkkeistä ja verotkaan eivät ole laskemassa vaan päinvastoin.
Tuli pitkä teksti, joka ei nyt suoraan kohdistu mihinkään, kunhan purin tuntoja. Ajattelen itse, että ennen ihmiskropan piti olla fyysisesti kunnossa ja sillä pärjäsi tekemällä raskasta työtä, mutta tänä päivänä psyykkiseltä puolelta vaaditaan paljo enemmän, enkä ole varma olemmeko/onko ihmisaivot vielä täysin valmiita esimerkiksi somen tuomille haasteille. Mielenterveyshaasteiden puolesta uskon, että ei.
Hyvä fyysinen kunto on yksi tärkemmistä avaintekijöistä hyvälle psyykkiselle terveydelle. Elämä tuntuu varmasti raskaalta mikäli väsyttää, on hieman ylipainoa ja niin surkea kunto ettei jaksa tehdä mitään.
Ylen kuten muidenkin klikkimedioiden tavoitteena on levittää mahdollisimman paljon pahaa oloa lukijoiden keskuuteen, koska negatiiviset artikkelit saavat aina enemmän klikkejä kuin positiiviset, eikä tämä ilmiö ole korjattavissa koska se on rakenteellinen. Jos et halua myrkyttää mieltäsi, niin ainoat vaihtoehdot on joko lukea vähemmän tai lisätä väliin positiivisia juttuja muista lähteistä (esimerkiksi söpöt eläinkuvat).
Löytyisiköhän tähän muuten jotain vastamediaa, joka keskittyisi vain positiivisiin asioihin? Siis ei edes “neutraali”, vaan ihan tiedostaen positiivinen niin, että sitä voisi käyttää vastapainona. Twitteristä löytyy ainakin joitain tilejä, jotka yleensä nostavat positiivisia juttuja esiin. Tai pitääkö perustaa foorumille joku positiivisten uutisten (ja tulosvaroittajien 
) ketju. Laitetaan tähän muutamia.
Koralliriuttojen tuhosta on puhuttu ainakin siitä asti, kun olin itse koulussa. Vähemmän huomiota on saanut se, että esim. Iso valliriutta on kasvanut jo useamman vuoden historiallisen nopeasti: https://www.aims.gov.au/information-centre/news-and-stories/highest-coral-cover-central-northern-reef-36-years
Absoluuttisen köyhyyden vähentyminen on hurjaa:
Varmaan lyötyisi kaikkea muutakin, mutta piti nyt jollain avata peli.
Minulle uusi tuttavuus mutta kiitettävät nousuprossat on tällä…onnittelut kyydissä olleille…muhevia tuottoja tarjonnut! 
Edit: Mitä lie keksinyt kun 6kk tuotto +3024%
Täällä kun on pahoinvoimisesta juttua, niin ite voin aikasemmin aina pahoin, ku näin tälläsen postauksen forumilla.
Nykyään hengitän pari kertaa syvää ja ymmärrän, että meitä on moneen lähtöön. Kaikki ei tiedä mikä on url ja ei välttämättä osaa kirjottaa tiivistelmää tai kopioida otsikkoa jutusta. Elämä on paljo helpompaa ku lopettaa välittämisen pikkuasioista. Uutisfeedinki voi lukee vaa sillai, että sisäistää asiat muttei murehdi niitä.
Sen jälkeen ku on nähny omien iäkkäämpien vanhempien käyttävän tietokonetta, ymmärrystä kaikkeen riittää ihan eri tavalla. 
Netissä ollaan harmillisen ilkeitä vaan jokaiselle, jos kaikki ei mene ihan jetsulleen.
Meitä on monta eri tasoista käyttäjää kaikkialla.
Juuri mainittu jatkuva negatiivisten asioiden tuuppaaminen ihmisen silmille ja näissä asioissa vellominen pitävät aivot ylikuormittuneessa tilassa. Kun pääsi on täynnä tragediaa niin palestiinasta, ilmastonmuutoksesta tai vaikka nesteen osakkeen kehityksestä, johtaa se uniongelmiin, jotka taasen johtavat entistä pahempaan kuormittumiseen.
Seuraavaksi löydätkin itsesi lääkärin pakeilta ja syömästä lääkkeitä, jotka vievät seksuaalisuutesi ja lihottavat jolloin voit jälleen entistä huonommin. Sitten menet terapeutille kolmeksi vuodeksi käsittelemään (vellomaan) näitä samoja ajatuksia viikosta toiseen kun samalla elämäsi vierii ohitse ja olet unohtanut nauttia täysin tavallisesta elämästä mitä 99% maailman ihmisistä kuitenkin päivästä toiseen tekee (suihkuun, nukkumaan, töi, nuuhki kukkia, leiki lasten ja koiran kanssa, tee hyvää ruokaa, suihkuun, nukkumaan töi).
Siksi suosittelenkin kaikille (ilman mitään kompetenssia) aktiivista unohtamista. Älä vello huonoissa asioissa ja muistoissa vaan, kuin rikkinäinen puhelin, muuta niitä hiljalleen. Muokkaa ja tallenna uudelleen. Marja Saarenheimon Duodecim artikkelista (https://www.duodecimlehti.fi/duo11987) lisää mutta tässä lainaus:
Vaikka torjuntaa voi uusimpien tutkimusten mukaan pitää aktiivisena mielen toimintana, unohtamista on pääasiassa käsitelty viime aikoihin asti passiivisena, hyödyttömänä ja usein myös haitallisena tapahtumana, jossa mielestä ikään kuin putoilee pois tarpeetonta - ja valitettavan usein myös tarpeellista tavaraa. Äskettäiset tutkimukset kertovat kuitenkin toisenlaista tarinaa. Siinä unohtamisella on yhtä keskeinen ja aktiivinen rooli kuin muistamisella. Näyttää nimittäin siltä, että mieli editoi jatkuvasti muistoja, joita se suorastaan määrittää, valikoiden osia niistä säilytettäviksi ja toisia poistettaviksi ja että tämän prosessin säätelyssä ovat keskeisessä asemassa eräät aivojen välittäjäaineet ja molekyylitason tapahtumat (4).
Muistoissa ajan myötä tapahtuvat muutokset ovat useimmiten niin vähäisiä ja hitaita, ettemme edes huomaa niitä. Prosessia voisi verrata Rikkinäinen puhelin -leikkiin, jossa yksi leikkijä panee liikkeelle viestin kuiskaamalla sen rivissä seuraavana seisovan korvaan. Lopussa muuttunutta viestiä verrataan alkuperäiseen ja todetaan yleensä huvittuneina, miten viesti hädin tuskin muistuttaa alkuperäistä. Niin käy myös muistoille: jotain putoaa pois ja jotain muuta tulee tilalle. Kun muistelemme jotain mennyttä tapahtumaa, emme siten välttämättä palauta mieleen alkuperäistä tilannetta vaan pikemminkin sen viimeisimmän tallennetun version.
Lisään vielä, että tämä kirjoitus oli kehoitus lähinnä tälle 2010-2020 luvun suurelle ahdistuneiden massalle. Jos olet kokenut vaikka vakavaa koulukiusaamista, seksuaalista väkivaltaa, henkistä väkivaltaa tai muuta niin mene sinne lääkärille ja terapeutille.
Ajatella jos meillä olisi joku yleishyödyllinen voittoa tavoittelematon vaikka valtiollinen toimija joka verovaroin voisi keskittyä vain laadukkaaseen journalismiin.
Myös Inderes on menossa tähän suuntaan, joskaan ei siksi että haluttaisiin olla klikkimedia vaan siksi, että 95 % sisällöstä koskee pahoinvointia aiheuttavaa Helsingin pörssiä.
Nykyhetkivinouma. Vernerin vartit voisivat sijoittua vanhoihin hyviin aikoihin ja pölhexin kultakauteen. Palataan nykyhetkeen sitten, kun ollaan kuplassa.
Itseasiassa, nyt on kun Inderes on tehnyt (loistavaa) sarjaa Suomen firmojen suurimmista farsseista (onnea mm. Nokia ja Sonera)…
Löytyisikö sieltä hyviäkin tarinoita sarjaksi asti. Vaikka esimerkiksi Nokiakin lopulta romahti niin olisi kiehtova katsoa siitä aspektista miten se nousi.
Tällainen sivusto on https://humanprogress.org/
Näillä on ainakin twitterissä tili
Medialla on pitkät perinteet kansalaisten pahoinvoinnin lisäämisessä. Internetin tulo ja erityisesti sen nykymuoto somen myötä sitten vain pahensi asiaa.
Erityisesti Gen Z voi todella huonosti, kyllä se huomaa niin lähipiirissä ja ihan vain ympäristöään havainnoiden. Varmasti nykyaikana monen tekijän summa, esimerkkinä tuli itselläni mieleen seuraavia (osa kieli poskessa kirjoitettu):
Tuntuu kuin nykyaikana lapsuus ja nuoruus pumpataan täyteen kaikkea sinne kuulumatonta, jossa media ja some on varmasti pahimpia pumppaajia. Kaiken maailman odotuksia ja ajatuksia syötetään kasvaville nuorille tuon tuostakin, aivopesuja ja kyseenalaistamista tyrkytetään pienille lapsille jo peruskoulussa. Hurjaa on…
Itse kun varhaisena milleniaalina mietin, niin voin aikoinaan lapsena sekä nuorena mainiosti ja yllä listatuista asioista mikään ei koskettanut minua vielä silloin, vaikka alkukantainen internet olikin osa teini-ikääni 90-luvun lopulta lähtien. Yksikään uutinen ei ahdistanut, sodat eivät herättäneet tunteita, yleinen ilmapiiri oli positiivisempi kaikkialla, yhteiskunnassa vallitsi rauha, kouluopetus oli priimaa, mieliä ei pahoitettu, tulevaisuus nähtiin valoisana jne. Keskityin olemaan ja ajattelemaan kuin lapsi ja nuori, jonka elämään ei maailman pahuus kuulunut tai tunkeutunut.
Tällä hetkellä maailma saa minun puolestani vaikka palaa ympärilläni, tykkään poikamiehenä jopa hieman itsekkäästä “ei ole minulta pois” -asenteesta, jolloin voin itse ylläpitää iloista, onnellista ja juuri sellaista elämää kuin itse haluan ja viis veisata siitä kaikesta, mitä ympärilläni tapahtuu, mediassa kerrotaan tai joku sanoo. Siltikin olen myös hieman huolissani Suomen ja maailmankin tulevaisuudesta, kun onhan tämä meininki muuttunut ja muuttumassa yhä huolestuttavampaan suuntaan.
