Tämä Wetterin pakollinen ostotarjous on kieltämättä ollut poikkeuksellinen tapaus. Tyypillisestä ostotarjouksesta poiketen Wetterin osakkeet jäävät kaupankäynnin kohteeksi, joten mielestäni oli reilua viestiä arviomme millä tasolla kurssi voisi mielestämme olla 12 kuukauden päästä.
Ei lähdetty pelaamaan ostotarjousta, koska ennen tiedotetta rahoituksen varmistumisesta kariutumiseen liittyvää riskiä ei järkevästi pystynyt arvioimaan. Ostotarjousvelvoitehan syntyi Sopranon kanssa allekirjoitetusta yhdistymissopimuksesta ja siihen haettiin poikkeuslupaa, jonka Fiva hylkäsi. Ostotarjousvastikkeen 0,82 euron osakekohtainen hinta oli myös Fivan eikä tarjouksen tekijän määrittämä (korkein hinta, johon tämä oli ostanut osakkeita pörssistä). Ostotarjousta lykättiin listautumisen jälkeiseen aikaan, jotta Simula Invest saisi riittävät vakuudet rahoituksen varmistamiseksi. Suuri osa vanhan Wetterin osakkeista ei kuitenkaan ollut lock-uppien takana, joten kun Wetterin ja Sopranon osakkeet yhdistyivät ostotarjouksen vaatima tarjousvastike olisi teoriassa voinut moninkertaistua, jos vanhan Wetterin osakkeenomistajat olisivat joko myyneet osakkeitaan pörssissä tai tarttuneet ostotarjoukseen. Mahdollisuus pikavoitoille tilanteessa syntyi, mutta arbitraasiksi sitä ei voi mielestäni missään nimessä kutsua.