Osakesijoittaminen

Inflaatio, korot ja allokaatio

Olen rakentamassa salkkua hiljalleen inflaation ja korkojen mahdollisen nousemisen varalle. Tavoitteena on välttää (ilmiselvää) kasvua sekä laatua jotka ovat molemmat hyötyneet matalista koroista ja johtanut korkeisiin arvostustasoihin (P/E>20).

Onko palstalla muita, joilla sama tavoite ja mitä olette poimineet salkkuun?

4 tykkäystä

Jos tarkoitat laadulla ns. laatuosakkeita, kuulisin mieluusti, miten inflaatio ja korkojen nousu vaikuttaa niihin. Ymmärrän, että ns. kasvuosakkeet tulisivat kärsimään ja arvo-osakkeet laskevan vähemmän, mutta jos laatuyhtiöillä tarkoitetaan taseltaan vahvoja tulokseltaan stabiileja firmoja, miten skenaario niihin vaikuttaisi?

Vastauksena kysymykseen mieleen tulee kullantuottajat.

1 tykkäys

Minusta tässä on hirveä häslinki tyhjästä. Enemmän koko teknojen ym korjausliikkeessä kyse vain siitä, että arvostustasot ovat olleet täysin surkuhupaisia. Ne ovat edelleen sitä riippumatta siitä onko inflaatio nolla vai pari prosenttia

Mikäli sinulla on oikeasti jokseenkin järkevästi hinnoiteltuja kasvuyhtiöitä ne tulevat vuosien tähtäimellä tuottamaan edelleen hyvin, vaikka arvostustasoon tehtäisiin jokusen kymmenen pinnan leikkaus.

Klassinen tilanne, jossa stressataan vääriä asioita. Parempi keskittyä vain liiketoimintaan

17 tykkäystä

Samaa mieltä, makrontalouden suunnan arvailu on nollasummapeliä. Joskus osuu oikeaan ja yleensä ei.

1 tykkäys

Euroopassa on kyllä hyvin vaikea nähdä, miksi inflaatio nyt lähtisi rullaamaan kun se on ollut niin totaalisen aneeminen jo pitkän aikaa. Vielä kun huomioidaan se että monet etelä-euroopan maat eivät todennäköisesti selviäisi valtavine velkalasteineen edes 2% korkotasosta. Samaan aikaan mitään lyhyellä aikavälillä kipeitä rakenneuudistuksia jotka palvelisivat pitkää juoksua ei olla tehty. Mikäli korot nousevat jenkeissä, heijastuu se varmasti meillekin eurooppaan mutta kuka voi oikeasti tässä kohtaa vielä sanoa, onko inflaatio vain tilapäistä vai pysyvää? Vasta kuukausien päästä voi alkaa paremmin näkemään mikä kehityskulku tulee olemaan.

5 tykkäystä

Inflaatiota voi tulla Euroopassakin ulkoisista syistä, esimerkiksi raaka-aineiden hintojen ja EUn ulkopuolelta tulevien tuotteiden hintojen noususta tai valuuttakurssimuutosten seurauksena. Tuskin kuitenkaan EU-alueen sisäisistä syistä.

5 tykkäystä

Raaka-aineiden hinnat ovat nousussa ja viimeisimmät cpi- ja ppi-luvut jenkeistä olivat odotuksia suuremmat. Jenkeissä inflaatio-odotukset ovat jyrkässä nousussa. Onko mahdollista, että inflaatio nousee psykologian avulla. Raaka-aineet nousee → inflaatio-odotukset nousee → syntyy inflaatiota → inflaatio-odotukset nousee → inflaatio kiihtyy? Powell toistaa tiedotustilaisuuksissa, että inflaatio on väliaikaista ja elvytystä ei vähennetä. Kukaan ei tiedä onko se pysyvää vai väliaikaista. Hänen mukaansa Fed:llä on tarvittaessa työkaluja inflaation hallintaan. Mitä ne ovat? Kehittyneissä talouksissa velkaa on niin paljon suhteessa BKT:hen, että prosentin kahden nousu kaataa korttitalon.
Jos päädytään tilanteeseen, jossa inflaatio nousee odotuksien avulla ja korot ei nouse, miten käy osakemarkkinoiden? Mielestäni keskeinen kysymys on se, että jos inflaatiota kuitenkin syntyy niin nousevatko korot vai eivät.

inflaatio + nousevat korot = valtioiden ja zombi yritysten default

inflaatio + 0% korot/negatiiviset reaalikorot ja keskuspankki bondimarkkinan ainoana ostajana = hyperinflaatio

Inflaatio + 0% korot/negatiiviset reaalikorot + hintakontrollit + pääoman liikkuvuusrajoitukset + esim eläkejärjestelmän pakottaminen bondimarkkinan ostajaksi = ?

Kannattaako siis suosia paljon vai vähän velkaantuneita yrityksiä? Korkojen nousuun luottavassa skenaariossa, ne ei varmasti pärjää. Kiihtyvässä inflaatiossa jossa korkojen ei anneta nousta, ne pärjäävät parhaiten. Entä toimialat? Yrityksen hinnoitteluvoima on varmasti tärkeää, mutta sellaiset yritykset ovat jo valmiiksi todella kalliita. Entä sellaiset yritykset/markkinat, joiden kustannukset eivät nouse inflaation myötä ja joihin mahdollinen hintakontrolli ei kohdistu? Onko tähän skenaarioon joku sweet spot? Raaka-aineiden tuottajat/maatalous- ja metsätalousmaa? Onko muita toimialoja?

2 tykkäystä

Kiitos Thunder, tuossa oli erinomaista pohdintaa mitä itsekin olen ajatellut mutta en ehkä noin selkeästi jaoteltuna. Joitakin kommentteja tuohon:

  • Itse suosin mieluummin velattomia yrityksiä, koska yrityksille on paljon helpompaa velkaantua kuin maksaa velkoja takaisin. Velkojen takaisinmaksusta tulee vielä hankalempaa mikäli kustannukset nousevat ilman hinnoitteluvoimaa siirtää kustannuksia tuotteiden hintaan.

  • Uskoisin, että inflaatio tulee tänne kehittyneille markkinoille epäsuorasti kehittyvien markkinoiden kulutuskysynnän kasvun kautta sekä mahdollisesti ilmastopolitiikan kautta. Nyt monien raaka-aineiden hinnat on noussut koronapohjista jo yli 100% ja rikkonut vuosikymmenien ATH hintoja. Kupari on ollut näistä perinteisesti kaikkein voimakkain indikaattori ja sillähän on vitsikäs Dr. Copper lempinimi ja se rikkoi juuri ATH hinnan.

  • Isossa kuvassa Kiina on siirtymässä hiljalleen tuottajasta kuluttajaksi. Väki rikastuu ja vanhenee ja tuotantopanoksista yhä suurempi osuus kohdistuu kotimarkkinalle ja samalla raaka-aineiden tuonti kasvaa. Tämä lisää potentiaalia kysyntäpuolen inflaatiolle globaalisti etenkin kulutuskohteissa joita on rajallisesti tarjolla. Tulevaisuudessa myös päästöoikeuksien hinta sekä luonnollisesti myös hiili-intensiivisten tuotteiden hinta tulee nousemaan mikäli ilmastonmuutosta lähdetään torjumaan tosissaan.

  • Globaalit teknologiadeflaatio varmasti jatkuu. Kilpailu työpaikoista ja asikkaista globalisoituu etenkin digitaalisissa kanavissa. Tämä tulee syömään kalliiden toimistoinsinöörien palkkaa sitä mukaan kehittyvät maat ottavat tietotaidossa meitä kiinni ja kilpailee samoista asiakkaista. Tämä voi johtaa stagflaation yltymiseen korkean kustannus- ja palkkatason maissa. Kustannukset nousevat, mutta palkka ei.

  • Monet euromaat, Yhdysvallat ja Japani ovat erittäin velkaantuneita eivätkä todennäköisesti tule maksamaan velkoja pois. Velkojen pois maksamiselle ei ole toki tarvetta niin kauan kuin valuutta kelpaa kansainvälisille markkinoille, tai niin kauan kuin kehittyvät maat ovat valmiita vaihtamaan tuottamiaan tuotteita (= pääosin raaka-aineita) dollareita ja euroja vastaan. Tämä kuvio on toki toiminut erittäin hyvin meille rikkaille maille. Me painamme rahaa tyhjästä ja kehittyvät maat tekevät likaisen työn ja pilaavat oman ympäristönsä ja samalla myös ilmakehän ja ottavat enterillä painettua rahaa vastaan.

  • Keskuspankit tuskin antavat valtioiden defaulttaa, eli rahaa painetaan sen verran kuin on valtioille tarpeen. Ulkoisista tekijöistä riippuen inflaatio sekä stagflaatio voi olla tässä prosessissa kiusana. Monet velkaantuneet köyhät maat ovatkin jo näiden ulkoisten tekijöiden riivaamia ja kaikki rahanpainaminen nostaa inflaatiota. Yhdysvallat ja dollari on kaikkein immuunein rahanpainannan rajoitteille sen korkean reservivaluutta-aseman johdosta, mutta toisaalta kun rajat rahanpainamiselle tulevat vastaan, niin silloin dollari tulee myös kärsimään kaikkein eniten ja saattaa menettää lopulta jopa reservivaluutan aseman.

En itse pidä täysin varmana, että inflaatio tulisi kiihtymään lopullisesti ja on hyvinkin mahdollista, että inflaatio vaimenee taas talvella perinteiselle uralleen. Näen kuitenkin markkinassa selkeää upsidea monissa kohteissa jotka pärjäävät korkean inflaation ja jopa stagflaation alla hyvin. Eli voisi sanoa että tulipalovakuutus on vielä alennuslaarissa vaikka savun voi jo haistaa.

Teknologiaan ja ESG:hen keskittyvissä kasvuyrityksissä on valtavasti potentiaalia ja ne toivottavasti ratkaisevat meitä piinaavat ongelmat. Onnistuessaan nämä yritykset jopa ratkaisevat ilmastonmuutoksen sekä jatkavat voimakasta deflaatiokierrettä. Deflaatiohan on vain hyvästä kuluttajille kun asioita saa halvemmalla kunhan deflaatio ei iske omaan palkkaan tai tuloihin.

Valitettavasti itse lukeuden arvosijoittajiin ja en saa näistä kasvuyhtiöistä joilla on P/E > 50 ja P/S > 10 mielenkiintoisia investointikohteita oikein mitenkään. Arvosijoittajan näkökulmasta näissä on selkeä kupla eikä näihin voi yksinkertaisesti sijoittaa vaikka tekevätkin hyvää maailmalle. Kasvuyhtiöt kärsivät mikäli inflaatio ja korot nousevat, kun kaukana tulevaisuudessa olevat voitot diskontataan nykypäivään korkeammalla korolla. Eli kasvuyhtiöissä downside riski on selkeä mikäli inflaatio jää pysyvämmäksi ilmiöksi.

Laatuyhtiöiden ongelma taas on se, että näihin kohdistuu sijoittajien puolelta voimakas velkavipu. Korkean laadun investointikohteisiin (= likvidi, matala volatiliteetti, nouseva hintatrendi) kun velkavipua saa markkinalta enemmän kuin vähemmän laadukkaisiin yrityksiin. Ehkä selkeiten tämä velkavivun vaikutus laatuun tulee esiin asuntosektorilla, mutta sama ilmiö koskee myös osakemarkkinaa. Velkavivussahan ei ole ongelmaa niin kauan kuin korot pysyvät matalana. Mikäli inflaatio nousee niin silloin myös riski korkojen nousulle kasvaa ja silloin velkavipu lähtee toimimaan toiseen suuntaan. Velalla sijoittaneet myyvät kohteensa jolloin laadun markkinahinta tulee alas.

Systeemitasolla olen rajannut inflaatio/stagflaatio turvalliset kohteeni:

  • Pieni velkaantuneisuus / velat pitkää velkaa
  • Taseessa pääosin fyysistä omaisuutta
  • Epäsuositut sektorit ja matala lainoitusaste
  • Positiivinen kassavirta
  • Horisontissa vain vähän pakollisia investointeja
  • Tulot mieluummin muussa valuutassa kuin dollarissa

Thunderin esiintuomat metsät sopivat tähän varmaankin itse asiassa erittäin hyvin ja tuota markkinaa en ollut aikaisemmin pohtinutkaan. En tunne metsämarkkinaa kovin hyvin, mutta sainkin tästä ahaa-elämyksen sen opiskeluun! Kiitos!

11 tykkäystä

Kiitos hyvästä vastauksesta ja näkemyksistä. Vastavuoroisuus ja se, että muiden ajatuksista saa jotain itselle lienee koko keskustelupalstan keskiössä.

Yleisesti ajatellaan, että makrodatan seuraaminen ja inflaatio/deflaatio/stagflaatio keskustelu on sijoittajille ajanhukkaa koska sitä on niin vaikea ennustaa. Ennustaminen on vaikeaa, mutta mielestäni seuraamisesta on hyötyä. Eri skenaarioihin varautuessa pystyy kohdentamaan omaa seurantaa paremmin yksittäisiin markkinoihin, toimialoihin ja yrityksiin. Melko tehokkaat markkinat hinnoittelevat tulevaisuuden tapahtumat pääosin kuitenkin oikein, niin näiden seurannassa olevien toimialojen hintatrendiä tutkimalla voi löytää hyviä yrityksiä/toimialoja/markkinoita, joilla on takana mukava makrotaloudesta johtuva myötätuuli tai trendikkäämmin megatrendi. Itse ajattelen, että juuri näiden uusien megatrendin havaitseminen ajoissa voi olla avain ylituottoon tulevaisuudessa. Nykyiset kaikkien jo tiedossa olevat megatrendit on jo hinnoiteltu markkinoille ja niillä on vaikea voittaa indeksejä.

Tuo velkavivun vaikutuksien arviointi oli hyvä näkökulma. Se on totta, että velkavipu toimiin vahvistimena sekä nousuille että laskuille. Paljon vivutetut kohteet korjaavat tällöin todella jyrkästi. Tästä hyvänä esimerkkinä oli koko kryptovaluuttamarkkinan keskiviikon noin 30 % hintamuutos. Itse ajattelen tuon velkaantumisen enemmän yrityksen sisällä. Jos yrityksellä on paljon velkaa ja päädytään inflaatioon/stagflaatioon, jossa korkojen ei kuitenkaan anneta nousta, niin yrityksen velka sulaa kuin itsestään ja silloin sen enterprice value nousee nopeasti. Tähän kun saisi yhdistettyä vielä hinnoitteluvoiman ja sen, että yrityksen omat kulut nousisivat vähemmän kuin yleinen hintataso. Silloin myötätuulta tulisi kolmesta eri tekijästä. Jos päädytään edes suurin piirtein tuohon viimeisenä hahmottelemaani (Inflaatio + 0% korot/negatiiviset reaalikorot + hintakontrollit + pääoman liikkuvuusrajoitukset + esim eläkejärjestelmän pakottaminen bondimarkkinan ostajaksi = ?) niin silloin varmasti tärkeimmäksi tekijäksi muodostuu tuo bondimarkkina. Jos enenevässä määrin negatiivista reaalituottoa tarjoavan kehittyvien talouksien bondimarkkinan omistajaksi pakotetaan lainsäädännöllä eläkeinstituutiot (Euroopassa näin jo osittain on), niin silloin niiden pitää myydä muita assetteja pois. Tämä tietysti johtaa eläkelupausten pettämiseen, mutta se lienee lopputulos lähes kaikissa mahdollisissa eri skenaariossa ja se on eri keskustelu. Nämä instituutioiden myynnit vaikuttaisivat kuitenkin erityisesti kehittyneiden talouksien osakemarkkinoihin. Pitäisikö tässä skenaariossa rajata pois myös ne assetit/markkinat, joita ne omistavat? Mitä jää jäljelle silloin?

”Systeemitasolla olen rajannut inflaatio/stagflaatio turvalliset kohteeni:

  • Pieni velkaantuneisuus / velat pitkää velkaa
  • Taseessa pääosin fyysistä omaisuutta
  • Epäsuositut sektorit ja matala lainoitusaste
  • Positiivinen kassavirta
  • Horisontissa vain vähän pakollisia investointeja
  • Tulot mieluummin muussa valuutassa kuin dollarissa”

→ kaikki nämä ovat hyviä pointteja. Täyttääkö emergin market value nämä kaikki kohdat? Siis kärjistettynä esimerkiksi sopivasti velkaantunut kehittyvien markkinoiden maa/metsätalousyritys tai raaka-aineiden tuottaja, jolla on selkeästi positiivinen kassavirta. Markkinoista mielenkiintoisimpiä voisivat tähän olla esim Venäjä, Turkki ja Egypti. Näiden markkinoiden arvostukset ovat kohdallaan, kaikki vihaavat niitä ja niiden demografian kehitys on myös suotuisa. Valitettavasti kolikolla on aina kääntöpuoli ja näissä se on tietysti poliittinen epävakaus.

Markkinat eivät kuitenkaan kehity lineaarisesti ja kuoppia mahtuu sekä ylä- että alamäkiin. Erityisesti romahduksissa kaikki assetit korreloivat keskenään ja jos kehittyneissä talouksissa nähdään jonkinlainen shokki/romahdus niin myös nämä saavat osumaa. Jonkinlainen trailing stoploss -strategia lienee paikallaan myös näihin sijoittaessa siis…

3 tykkäystä

Kehittyvät markkinat:
Itselläni on ollut isohko paino Emerging Marketissa ja tähän asti se on ollut kyllä väärä valinta tuottomielessä. Toisaalta nämä ostanut pitkään salkkuun eikä fundamentit ole muuttunut, eli siinä mielessä ei ole ollut syytä vähentää näiden painoa. Arvostustasot on kyllä laskenut mutta se ei haittaa kun olen ollut ostonappula kädessä.

Nyt aivan viime viikkoina salkku myös mennyt ylös vaikka muualla tuntunut olevan laajempaa laskua. Tämä yleensä kertoo että salkussa on alaspainettua ja epäsuosittua tavaraa ja jonkinlainen pohja saavutettu. Mutta en kyllä pois sulje riskiä sille että mentäisiin vielä enemmänkin alas.

Kehittyvillä markkinoilla tuottoa on jo pitkään laskenut erityisesti paikallisten valuuttojen hintojen lasku. Osakekurssit on saattanut paikallisessa valuutassa kolminkertaistua, mutta euroissa niiden hinnat on saattanut tulla -50% alas. Tämä on isoin toteutunut riski mikä kehittyviin markkinoihin on kohdallani liittynyt. Tämä trendi ei ole vaikuttanut vielä täysin loppuneen, joskin ruplan ja juanin kurssit näyttäisi tehneen ainakin hetkellisen käänteen. Joka tapauksessa välttäisin markkinoita joissa valuutan arvo on trendinomaisessa laskussa. Näissä matalat arvostuskertoimet ovat syystä matalia.

ETF-rahastoissa rahoituspalveluiden osuus on usein myös iso. Itse en näitä rahoitusektoreiden yhtiöitä salkkuuni haluaisi vaikka ilmeisesti hyötyvätkin inflaatiosta tai ainakin korkeammista koroista. ETF:ien vastapuoliriski myös askarruttaa enkä näe niiden seuraamista kovin kehittävänä toimintana. Näiden syiden takia olen yrittänyt etsiä suoria osakeostoja.

Telenor ja telekommunikaatio:
Yksi seuraamani kohde on Norjan pörssistä Telenor, jolla merkittävä osuus liikevaihdosta tulee Keski- ja Kaakkois-Aasiasta. Telenorissa myös pidemmän aikavälin kasvupotentiaalia IoT ja 5G puolella. Arvosijoittajan näkökulmasta telekommunikaatiosektorin luvut näyttävät myös hyviltä ellei jopa erittäin hyviltä. Ainut ongelma on telekommunikaatiosektorin iso velkaantuneisuus. Telenorilla toisaalta pääomistajana on Norjan valtio eli rahat siltä ei varmastikaan tule loppumaan, ja positiivisella kassavirralla velat saa melko lyhyellä aikajänteellä maksettua pois jos osingonjaosta luovutaan muutamaksi vuodeksi. Telenor on kyllä suuhteessa muita yhtiöitä kalliimpi.

Telekommunikaatiosektorilla on myös monia muita houkuttelevia kohteita ja monissa on painoa kehittyvillä markkinoilla. En ole kuitenkaan täysin varma onko pitkään kestänyt matalapaine vieläkään ohi. Nämä saattavat olla myös alttiita inflaation nousulle etenkin kun 5G investoinnit ovat edessä.

Gazprom:
Keväällä tartuin Gazpromiin. Tässä on poliittista riskiä enemmän kuin tarpeeksi. Edelliselle vuodelle ja mahdollisesti tälle vuodelle tuloksessa on ollut paljon matalapainetta kun kaasun hinta kävi erittäin matalalla.

Toisaalta isot kymmenien miljardien eurojen investoinnit ovat valmistumassa seuraavina vuosina mikä nostaa liikevaihtoa merkittävästi. Myös kaasun hinta näyttäisi olevan normalisoitumassa korkeammalle tasolle Euroopassa. Gazprom myös investoinut kasvaviin Keski-Aasiaan ja Kiinaan kaasumarkkinoihin mikä luo kasvua pitkälle tulevaisuuteen. Gazpromista on tulossa myös maailman suurin heliumin tuottaja muutaman vuoden sisällä.

Gazpromille riskinä on että globalisoituva LNG markkina saattaa syödä Euroopan markkinaosuuksia, mutta toisaalta LNG infrastruktuurin kehittyminen ja maakaasun “commodifioituminen” nostaa kaasun kysyntää globaalisti mikä tuskin haittaa maailman suurimpien kaasureservien omistajaa pitkällä aikavälillä.

Maakaasu on fossiilisena energiamuotona syrjitty, mutta en itse usko että siitä päästään täysin eroon vielä seuraavaan 30 vuoteen. Voi käydä jopa päinvastoin. Kun kivihiilestä luovutaan niin se korvautuu tällä hetkellä tuulivoimalla, auringolla, lämpöpumpuilla ja maakaasulla. Tämä näyttäisi johtavan maakaasun kulutuksen kasvuun jopa maissa joissa ollaan voimakkaasti fossiilisten käyttöä vastaan. Maakaasu korvaa myös öljyn käyttöä esimerkiksi meriliikenteessä. Maakaasussa siis “stranded assets” riski on mielestäni pienehkö ainakin seuraavan 30 vuoden perspektiivissä joskin Euroopassa sen kasvupotentiaali on rajallinen. Gazpromilla saattaa olla myös kasvua “blue hydrogen” markkinalla, mutta tämä on relevanttia liikevaihdon ja kassavirran kannalta vasta tulevaisuudessa.

Mikäli inflaatio ja korot lähtevät nousuun, ja metallien hinnat jatkavat nousuaan, niin tämä syö etenkin uusiutuvien suhteellista kilpailukykyä. Uusiutuvat energiamuodot ovat usein pääomaintensiivisiä ja vaativat paljon metalleja. Näkisin että metallimarkkinalla tapahtunut hintojen nousu pohjautuu osittain tähän spekulointiin uusiutuvien kasvavasta metallien tarpeesta. Uusiutuvia kuitenkin tullaan työntämään markkinalle eri keinoin ympäri maailmaa, eli uusiutuvissa kasvu ei varmastikaan lopu, mutta reaalinen kassavirta investoijille voi olla hyvin pieni mikäli korot ja metallien hinnat nousevat.

Myös maakaasun fracking toiminta Yhdysvalloissa voi olla matalapaineessa rahan ja metallien hintojen noustessa sekä Yhdysvaltojen ilmastopolitiikan kiristyessä. Tämä parantaisi Gazpromin suhteellista asemaa kaasumarkkinalla.

Fortum-Uniper:
Fortum-Uniper on toinen lappu jossa saa voimakkaan altistuksen maakaasuun ja osittain myös Venäjään, mutta tässä arvostuskertoimet ovat melko paljon korkeammat kuin Gazpromissa, enkä ole aivan varma onko poliittinen riski yhtään sen pienempi EU:n kuin Venäjän energiamarkkinalla. Fortumilla toki paljon vesivoimaa mikä jauhanee energiaa vielä myös vuonna 2100, mutta tuo menee jo oman sijoitushorisonttini yli. Vesivoimassa on myös selkeä Windfall-riski mikäli vesivoima tuottaa “liian” hyvin sen omistajille äänestäjien maksaessa kalliita sähkölaskuja. Joka tapauksessa harmittaa ettei tullut tartuttua Fortumiin korona-dipissä.

Ostonappi:
Ostonapin ja kiinteän seurannan alla on siis tällä hetkellä Telenoria ja Gazpromia, mutta olen toivonut tähän toukokuista ostodippiä mutta sitä ei näihin kohteisiin ole oikein tullut. Nyt odottelen alkuvuoden tuloksia jotta näkee hieman onko oma tutkani näiden kohdalla yhtään paikkaansa pitävä ennen kuin lähden tankkaamaan.

Käteistä on kertnyt salkkuun reilusti eli laajempi markkinaturbulenssi dippeineen olisi kyllä tervetullut, mutta orastava inflaation kiihtyminen vaikuttaisi olevan suurin riski tuon käteiskassan holdaamisessa. Inflaation voima on nähty jo kertaalleen EM ETF:ien kohdalla… “Cash is trash” jotkut sanovat.

4 tykkäystä