Konkreettisia askeleita on jo kerrottu muiden toimesta, mutta henkisestä puolesta hieman. Mietit ensin kuinka paljon olet valmis menettämään ilman, että luovut sijoittamisesta ja laitat laput laitaan kiroen koko osakemarkkinan. Sen jälkeen tutkit parhaasi mukaan kohteet rahalle, kriteerejä on yhtä paljon kuin sijoittajia. Se mikä tuntuu omalta jutulta.
Sen jälkeen painat ja osto-nappia seuraten strategiaasi. Jos osakkeet tulevat uniin, riski on liian kova ja kannattaa hajauttaa/myydä jotain niin kauan, että nukut taas sikeästi yöt hermoilematta. Yksinkertaista kuin heinän teko, ainakin teoriassa.
Yksi mahdollinen lähestymis tapa voisi olla avata AOT nordnettiin. Hakea luottoa ja sijoittaa koronan hakkaamiin isompiin yhtiöihin joiden uskot nousevan koronaa edeltävälle tulos ja arvostus tasolle ja joista saat suuremman lainoitus asteen.
Kotimaisista sekä ulkomaalaisista näitä löytyy viellä yllättävän paljon, mahdollisesti tienaat viellä kohtuullisia osinkoja syömään korko kuluja pois odotus ajalta.
Onnistuessasi kasvatat omaa pääomaa huomattavasti jolloin voit osaa siirtää sentti/hype kasvu yhtiöihin jätti tuottojen toivossa. Ja niinkuin otsikossa lukee tämäkin lähestymis tapa omaa suuren riskin ja luottoa käyttäessä on mahdollista hävitä koko oma pääoma.
Itse pidän erityisesti jenkkilän REIT osastosta.Muista silti sektori hajauttaa ja valuutta riskit. Tämän tyyppisellä taktiikalla itse aloitin huhtikuussa osake sijoittamisen ja toistaiseksi tyytyväinen tuloksiin. Tämä ei ole sijoitus neuvvo tai kehoitus lähinnä jaan oman lähestymis tapani karkeasti tiivistettynä.
Ps. Foorumia seurannut aktiivisesti huhtikuusta lähtien ja ensimmäinen poustaukseni
Se joka kykenee laittamaan 1500 nettotulojen jälkeen 800 euroa säästöön asumiseen ja elämiseen liittyvien kulujen jälkeen, on aika päällikkö, ellei sitten asu vielä isän ja äidin helmoissa
Riskiä voi lisätä monella tavalla. Ainakin seuraavat tulee mieleen:
Sijoittamalla riskisempiin kohteisiin
Vivuttamalla
Vähentämällä hajautusta.
Itse suosin näistä viimeistä. En usko, että meikäläisellä riittää kompetenssi arvioida korkean riskin kohteiden odotusarvoa ja varianssia, joten pitäydyn erossa Nikoloista ja Finnaireista. Mutta koska tavoittelen ylituottoa, en myöskään sijoita kaikkein turvallisimpiin Elisoihin ja Koneisiin. Itselleni sopiva keskitie löytyy laadukkaista ja kasvavista mikro/pienyhtiöistä. Vipua ottaisin, jos sitä järkevällä hinnalla saisin - mutta koska en omista mitään vakuudeksi kelpaavaa, enkä koosta salkkuani hajautetusti ison vakuusarvon yhtiöistä, en sitä saa.
Oma strategiani on näin ollen sijoittaa kerrallaan muutamaan kohteeseen, joissa katson olevan paras tuotto/riski suhde. Käytännössä tämä on tarkoittanut laadukkaiden ja kasvavien pienyhtiöiden poimintaa hajautuksesta välittämättä. Tällä hetkellä kahdessa yhtiössä on kiinni yhteensä 85% salkustani. Toistaiseksi kertaakaan salkussani ei ole ollut samanaikaisesti yli viittä yhtiötä.
Itselleni tämä strategia on toiminut, mutta tuskin se mikään viisasten kivi on. Yhtiövalintojen pitää oikeasti osua erittäin hyvin, jotta näin pienellä hajautuksella onnistuu.
No juuri noin. Oletuksena säästökykyyn oli tietysti pihi introvertti joka asuu pääkaupunkiseudun ulkopuolella tai vähintään jakaa asuinkustannukset toisen kanssa
Eikö tämä riipu aika paljon perhestatuksesta, asuinkunnasta ym. asioista.
Jos asut Helsingissä niin 2,25k nettotuloista menee heittämällä 0,8-1k asuinmenoihin. Siihen vielä päälle jos on perhettä niin aika hiljaista tuollaisen summan säästäminen.
Sitten taas jos asuu jossain muuttotappiopaikkakunnalla kaukana pks-seudusta niin vastaavilla nettotuloilla säästää luonnollisesti enemmän…
Ehdinkin jo vastata tähän ylempänä. Ajattelin maksimaalista säästökykyä näin omasta pihin, perheettömän ja elämättömän introvertin näkökulmasta. Muuttujat, perhe, vastuut ja huvit tietysti vähentävät tuota maksimaalista säästökykyä pääkaupunkiseudusta puhumattakaan.
ostamalla Herantispharmaa koko summalla ja toivoa että Q1 infot herättää markkinat? Pitkällä pidolla koko pääoman voi myös menettää (siinä sitä maximaalista riskiä, vaikka maksimaalisempaakin saa jos etsii konurssikypsiä firmoja).
vakavammin:
Jos jotain löytää, niin kannattaa jaksaa vähän aikaa odottaa sitten että tuotto realisoituu, 6k yhteen kohteeseen ei minusta ole ongelma, jos sitten on varaa ostella lisää sellaisia 6 k pompseja salkkuun ja hajauttaa lisä kohteilla?
Etanawarrantit, joissa jäljellä lyhyt juoksuaika, minifutuurit ja isoilla kertoimilla olevat sertifikaatit tuovat isoa riskiä ja onnistuessaan suurta tuottoa, vastapainona koko pääoman menettämisen riski on myös suuri. Tuo on kyllä enemmän uhkapeliä kuin sijoittamista, mutta kuulostaa hienommalta.
Kiitos vielä kaikille vastanneille! Paljon hyviä asioita tuli esille joista moni oli mule ihan uusia. Viimepäivien vapaa-aika onkin mennyt tutustuessa teidän esilletuomiin juttuihin. On ihailtavaa että niin moni haluaa auttaa totaali alottelijaa täällä! Vähän v*ttuiluaki saatiin mukaan ja sehän on tervettä vaan ja tästä päästäänki siihen mitä kaikki miettii: Tää 28-vuotias ei ainakaan myönnä asuvansa vanhempiensa luona
e: Kiinaa tai lähinnä kiinalaisia rahastoja kanssa miettinyt sijoituskohteena (Korona hyvis ja USAa/Eurooppaa parempi talouskasvu sai kiinnostumaan) mutta hyvin vähän löytänyt täältä tai Googlesta tietoa. Riskit lähinnä kiinaan liittyen tuli selväks. Jos teillä on vinkata omia näkemyksiä tai linkkejä niin otan kiitoksen kera vastaan!
Kirjoittelen nyt tästä kuvitteellisesta lähtökohdasta, joka ei tosin vastaa miltään osin omaa tilannettani. Olisin 28-vuotias, voisin sijoittaa 800 euroa kuussa ja iso riski ei pelottaisi.
Sijoitan OST:n kautta. Listaan Inderesin ostosuosituksen saaneet osakkeet. Poistan listalta laskutrendissä olevat osakkeet. Luen jäljelle jääneistä (ehdokaslista) Inderesin analyysit, mahdolliset muut analyysit, yhtiön omat nettisivut ja foorumin kirjoittelut. Valitsen näistä yhden ja sijoitan kaiken siihen. Joka kuukausi sijoitan 800 euroa lisää tähän samaan firmaan. Jatkan ehdokaslistan seurantaa. Jos jokin ehdokaslistan yhtiö (päivittyy jatkuvasti) on mielestäni parempi kuin salkkuyhtiöni, vaihdan salkun osakkeen myymällä ja ostamalla kerran viikossa neljässä erässä.
Opettelen teknisen analyysin. Teen ostojen ajoituksen TA:n pohjalta. Jos tulee tarve vaihtaa yhtiötä, teen myynnin ajoituksen TA:n pohjalta. Myyn osakkeen, jos sen kurssi kääntyy laskutrendiin viikkotasolla.
Kyse on yhden osakkeen riskistä. Tätä riskiä lasken siis eri tavoin:
tunnen yhtiön
hajautan ostot ja myynnit ajallisesti
yhtiö on ammattianalyytikon mielestä hyvä ostos
Riskitasoa voisin nostaa valitsemalla yhtiön arvalla, mikä on mielestäni tarpeetonta. Lainaa en ota vaikka saisinkin. Olen valmis menettämään vain koko omaisuuteni.
Riskinhallinta on tärkeintä riskin maksimoimisessa. Liian suuri vipu alkaa syömään tuotto-odotuksia, mikä näkyy esimerkiksi päivittäin vivun tasaavissa sertifikaateissa ja etf:ssä. 10 x vivulla menettää ennen pitkää kaikki rahansa keskimääräisessä nousujohteisessa markkinassakin, kun taas 3 x vivulla TQQQ on tuottanut satumaisesti, joskin sillä ei ole historiaa ajalta ennen finanssikriisiä tai sen aikana. Tietääkseni vanhin vipurahasto on 90-luvulla perustettu 1,5 x vivulla operoiva jenkki-indeksirahasto, ja sekin on hävinnyt markkinalle.
Omien tutkimuksieni mukaan salkun mahdollisimman vakaaksi hajauttamalla jenkkibondien ja indeksien avulla 5 x vipu voisi vielä toimia. Lisäksi momentumia voi käyttää riskinhallintaan.
Yksittäisiä osakkeita poimimalla riski voi olla yhtä kova, mutta tuotto-odotus tuskin parantuu indeksiin verrattuna.
…vai tilannetta missä salkusta katoaa vain puolet.
Pörssi on pokeri ovat sikäli erilaisia paikkoja tehdä rahaa kun kaikesta maailman rahasta mitä pokeripöytään kannetaan palautuu pelaajille talon palkkioiden jälkeen alle 100%. Pitkässä juoksussa pörssikurssit puolestaan keskimäärin jatkuvasti nousevat, jolloin sijoittajien pörssiyhtiöihin tehtyjen sijoitusten arvo on yli 100%. Eli pokerissa toisen voittaminen tarkoittaa jonkun toisen tappiota toisin kuin osakkeiden holdaamisessa.
Sikälikin pokeri ja pörssi eroavat toisistaan, että pokerissa huonokin pelaaja voi pelata voitollista peliä jos onnistuu päätymään pöytään missä vastustajat ovat vielä huonompia. Pelin tuloksen kannalta kun sillä ei ole mitään merkitystä kuinka hyviä pelaajia pöytään on jonottamassa. Osakemarkkinoilla puolestaan on kaikki tahot samaan aikaan, jolloin varsinkin isojen yhtiöiden osakkeilla (saati valuutoilla/raaka-aineilla) päiväkauppaa tekemällä joutuu pelaamaan peliä missä on aloittelijoiden kanssa samassa pöydässä maailman parhaat pelaajat.
Jos itse yrittäisin suht isolla riskillä hyviä nousuja pörssistä niin yhtiömäärä vähäiseksi ja mielellään pieniä yhtiöitä joiden alaa itse tuntee ja joihin pystyy perehtymään syvällisesti. Jos sijoitukset eivät euromääräisesti suuria pienen yhtiön pieni vaihtokaan ei niin ongelma. Mitä enemmän vaikka 3 yhtiön setillä saa hajautusta niin sitä suurempi velkavipu on “turvallinen”.
Sanoisin että vähintään 3 vuoden kokemus osakemarkkinoista/pörssistä olisi tarpeen ennen merkittävää velkavipua. Nuorempana yleensä voi ottaa isompaa riskiä koska rahasummat ovat pienempiä, eli se on vähän eri asia tuleeko takkiin 50k vai 500k, mikä on se riskin henkilökohtainen mittasuhde.
Nordnetin luotto perustuu nähdäkseni paljolti osake-omistuksiin, eli jopa työtön voi saada velkavipua, kunhan vain on osakepottia vakuutena, jota Nordnet lähtee sitten välittömästi realisoimaan tilanteen iskiessä päälle, juuri sinä päivänä kun on pahin hetki myydä, jos vivun turvamarginaali oli liian ohut.
Nordnetin alhaisen koron laajamittainen taktiikka toimii vain “tylsillä” yhtiöillä, koska pienien kasvuyhtiöiden lainoitusaste on niin matala tai 0%. Takavuosina superluotto+osinkoyhtiöt oli varmaan ihan mukava yhtälö, mutta nykyisillä arvostustasoilla sangen nihkeää.
Sanoisin, että sijoitussummia ja velkavipua tärkeämpää on oikea yhtiövalinta. Korkein riski/tuotto-suhde on medikaali/lääke-yhtiöillä, joilla ei ole vielä liikevaihtoa. Se on sellaista tasapainoilua pelon ja ahneuden kanssa.
