Pysyvä kilpailuetu - niin tavoiteltu asia yritysmaailmassa, mutta tosi usein tällaisia pysyviä kilpailuetuja ei ole kuin harvalla. Mielestäni voidaan jo kättelyssä sanoa, että tällaista pysyvää kilpailuetua tällä alalla on mahdotonta saada. Kuitenkin vähän pehmempiä kilpailuetuja mielestäni Kempowerilla kiistatta on ja jos ajattelee kilpailuedun käsitettä ei-binäärisesti vaan tällaisella pitkällä janalla, jonka toisessa ääripäässä on maailman parhaan vallihaudan omaavat firmat ja toisessa päässä pörssin paskafirmat, niin Kempower mielestäni sijoittuu tällä janalla kuitenkin kohtalaisen hyvin.
Kempowerin moat henkilöautobisneksessä:
Lyhyellä aikavälillä, Kempowerin tuote on teknisesti mielestäni markkinoiden paras, tai vähintään top. 2 yhdessä Teslan kanssa. Tämän pystyy mielestäni argumentoimaan niin teknisten ominaisuuksien puolesta, kuin asiakaskokemuksen puolesta. Tämä on sellainen moat, joka ei ole pysyvä ja varmasti muutkin kilpailijat tulevat lähivuosina teknisesti lähemmäs Kempowerin tuotteita. Tästä kuitenkin päästään koko sijoituskeissin ytimeen:
Jos Kempowerilla on lyhyellä (0-3v) säteellä kilpailuetua
- Laatuvaatimusten puolesta
- Asiakaskokemuksen puolesta
- Hinnoitteluvoiman puolesta
Niin on perusteltua mielestäni olettaa, että Kempower voittaa markkinaosuuksia hyvin tällä lyhyellä aikavälillä. Miksi operaattorit tilaisivat latureilta joltain ABB:ltä tai Tritiumilta, kun heidän tuotteet on nyt paskoja hintalaatusuhteeltaan vs. Kempowerin laitteet?
Voiko siis Kempower saavuttaa moatin “first mover -advantagella”? Mitkä ovat Kempowerin asiakkaiden vaihtamisen kustannukset 4-7v päästä kun vuosien 2023-2025 laturit menevät uusintaan? Tai pitää skaalata omaa tarjoamaa ylöspäin sähköautojen yleistyessä ja siten kysynnän kasvaessa? Tätä asiaa olen paljon pohtinut ja mielestäni Kempowerillla on ihan aito mahdollisuus tällaiseen moatiin tulevaisuudessa. Tekeehän nykyiset bensa-asemien letkujenkin valmistajat törkeän kovia marginaaleja (bing @Jukka_Lepikko , pohdit noita kannattavuusasioita yllä ) eli en näe että tällaisen vahvan dominantin markkina-aseman saaminen ei voisi tuoda noita 15 % EBIT-marginaalitasoja tulevaisuudessa. Mikään itsestäänselvyys se ei todellakaan ole, mutta ei ihan täysin tekemätön paikkakaan mielestäni.
Tästä asiasta voitaisiin ketjussakin mielestäni enemmän puhua! Mitkä on asiakkaiden vaihtamisen kustannukset kun Kempower saa jalan oven väliin? Kun Australiaan, Iso-Britanniaan ja Kaliforniaan saadaan kadut täyteen Kempowerin latureita, niin ovatko ne Kempowerin latureita myös 2030-luvulla? Miksi ei ole? Mikä saa operaattorit vaihtamaan tai pysymään jatkossakin Kempowerin asiakkaana?
Jos Kempower nousee erinomaiseen markkina-asemaan, niin miksi myöhemmin operaattorit ostaisivatkin kilpailijan teknisesti yhtä hyviä tuotteita, jos heillä on jo toimiva asiakassuhde Kempowerin kanssa? Käsittääkseni rahallinen vaihtamisen kustannus on tässä tapauksessa jo selkeä, sillä kalliimmaksi se tulee purkaa Kempowerin latausjärjestelmät pihalta ja hommata kokonaan uudet tilalle toiselta firmalta. Kempowerhan mainostaa myös tätä, että asiakkaat voi lähtä alkuun ostamaan pienempiä määriä latureita + tehoyksikön ja myöhemmin skaalata tarjontaa ylös ostamalla vain lisää “sateliitteja”. Pystyykö kilpailijat myöhemmin polkemaan hinnat niin alas, että operaattorin kannattaa tämä vaihto tehdä? Mielestäni tämä ei ole missään nimessä itsestäänselvää, sillä kilpailijat kamppailee jo nyt positiivisen kannattavuuden kanssa, vaikka heidän tuotteet ovat heikkoja. Voisi siis olla myös järkevää, että Kempower keskipitkällä aikavälillä (vuodet 2026-2030?) pitäisi hinnoittelun tasolla, että asiakkaiden ei ole investointilaskelmissa järkevä lähtä vaihtamaan latureiden toimittajia toiseen. Tämä mahdollistaisi enemmän sen oligopoli -tyyppisen tilanteen sitten 2030- ja 2040 vuosikymmenille. Kovin kauaa ei kuitenkaan kilpailijat pysty turskaa tekemään ennen kuin homma pitää puhaltaa poikki. Ja mitä kauemmin Kempower voittaa markkinaa ja skaalaa tuotantoa ylös, sitä suuremmaksi myös suuruudeen ekonomia moat kasvaa. Voiko siis Kempower saavuttaa ensin first mover advantage -moatin ja ajallaan economies of scales -moatin? Tämähän on se klassisin lineaarisen liiketoimintamallin omaavien firmojen moat, mitä etenkin 2000-luvun alkuun asti ollaan nähty globaalisti koko ihmiskunnan historian. Ja edelleen pätee tällaisessa valmistavassa teollisuudessa.
Lisäksi, tässä tullaan osittan myös kysymykseen johdon osaamisesta. Mielestäni Kempowerin johto vaikuttaa äärimmäisen hyvältä, koska:
- Strategian toteuttamista kiihdytettiin jenkkien laajentumisen osalta ja mielestäni tuo viittaa juuri siihen, että Kempowerin johto tunnistaa tämän “first mover advantage” -ilmiön tulevalla markkinalla, jota nyt luodaan kovaa vauhtia.
- Pääoman allokointi on harvinaisen järkevää suomalaiseksi firmaksi: ei makseta osinkoja vaikka on varaa, koska ROIC on niin korkea tulevinakin vuosina
- Ohjeistukset ja markkinoiden ohjaaminen suullisesti on mielestäni ollut erittäinkin asianmukaista
Sitten on vielä erikseen mielestäni tuo raskaan liikenteen markkina, mutta ei siitä nyt enempää, sillä sen alan liiketoimintadynamiikka on mielestäni jonkin verran erilainen ja siihen liittyy jnk verran enemmän epävarmuuksia mm. sen suhteen, minkälaisella aikataululla raskasliikenne sähköistyy. Tämäkin on kuitenkin jonkinlainen positiivinen optio sijoituscasen kannalta.
