Kiina yritti hämmentää noita vaaleja minkä pystyi, mutta heille mieluinen ehdokas ei pärjännyt.
Pieni riski on ilmassa että Kiina odotti vaaleja katsoakseen onnistuiko pehmeä vaikuttaminen ja maa valitsisi Kiinamielisen presidentin Kiinan suosiollisella tuella, vai pitääkö vaihtaa taktiikkaa…
Taiwanin vahvuus on myös sen akileen kantapää. Vientituloista 40% tulee mikropiireistä ja suuri osa niistä viedään Kiinaan. Kiina ja Usa rakentaa nyt kilpaa omaa tuotanokapasiteettiaan eikä Taiwanilla ole oikein mitään muuta merkittävää vientituotetta.
Tässä tviitissä on pointti, mitä itse en ole juuri ollenkaan osannut ajatella, vaikka mikä on monille varmaan ollut aika selvää. 
Joo, onhan se talouskasvun näkökulmasta kamalaa, kun aikuisille työntekijöille Kiinassa joutuu maksamaan vähän parempaa palkkaa kuin pikkulapsille muualla.
Naomi Kleinin vuonna 1999 kirjoittama “No Logo” antaa vähän näkökulmaa noiden poloisten elämään. Olihan se toki tuotannollisesti tehokasta, kun (tuolloin 25v sitten) kymmenenvuotias pikkutyttö tai -poika näpersi Guccin laukkua tai Niken lenkkaria alle dollarin tunti"palkalla".
Näin se inflaatio on tehnyt halvimmastakin orjatyövoimasta hiljalleen pikkuisen kalliimpaa.
Edit: Lisätty sanat “Kiinassa” ja “muualla”.
Kiinan väestön ikäjakauman kehitys väistämättä nostaa työn hintaa Kiinassa, yhden lapsen politiikan satoa. Kulutuselektroniikkateollisuus alkoi etsimään muita valmistusmaita vähitellen jo yli 10 vuotta sitten. Toki Kiinassa kannattaa yhä pitää paikallista valmistusta Kiinan kotimarkkinaa varten, joka on kooltaan valtava. Joissakin teollisuushyödykkeissä jopa 40-50% maailmanmarkkinoista.
Nämä puheet orjatyövoimasta ovat mielestäni vähän liioiteltuja nykypäivänä, epäilen ettei moni niiden viljelijä ole koskaan käynytkään Kiinassa saatikaan paikallisessa tehtaassa siellä. Toki olot ovat usein mukavammat Euroopassa, mutta Kiinan suurimmissa kaupungeissa teollisuustyöntekijöiden elintaso ja ostovoima alkaa olla parempi kuin vaikkapa palvelualan työntekijöillä Suomessa PK-seudulla. Työmatkoihin kuluva aika varmaankin toki pitempi Kiinassa.
Saatat olla oikeassa, moni (lapsi)orjatyövoimasta puhuva ei varmaankaan ole.
Itse viittasin orjatyövoimalla niihin usein myös lapsityövoimaa käyttäviin maihin, joihin (halpa)tuotanto liian kalliiksi tulleesta Kiinasta siirretään. Tuntipalkka noissa on siis noussut vajaasta dollarista (ka vuonna 1999) vähän yli kahteen.
Kiinassa työntekijöille tuotannollisesta työstä maksettava 8 dollaria / h on meidän (rikkaat hyväosaiset länsisijoittajat) mielestämme yksinkertaisesti aivan liikaa.
Jostain on siis kaivettava halvempaa (orja)työvoimaa tilalle. Köyhimmät lapset tietysti kelpaavat erityisen mainiosti, ne kun eivät pysty oikein mitenkään puolustautumaan.
Nordean pääekonomistin Tuuli Koivun tviitti Kiinasta ja tviitissä on linkki hänen tekemäänsä makrokatsaukseen, jossa käydään Kiinan taloutta aika hyvin läpi.
Virallisten (eli epäluotettavien?) tietojen mukaan Kiinan BKT kasvoi 5,2% vuonna 2023. Koivun mukaan on kuitenkin hyvä suhtautua varauksella lukuihin, koska vahva vuotuinen kasvuvauhti selittyy osittain erittäin heikolla viime vuodella.
Vuodesta 2024 tullee haastava, mikä ei yllättäne useampia. Kiinan kontrollifriikkiys on kasvanut ja kasvaa edelleen ilmeisesti, mikä saattaa olla suuri uhka Kiinalle itselleen. Maa saattaa myös liiaksi keskittyä infrajuttuihin, mikäli oikein ymmärsin ja erilaiset indikaattorit eivät lupaa muutenkaan hyvää tälle maalle.
En nyt tällä palstalla piensijoittajana lähde ottamaan kantaa homman eettis-moraaliseen puoleen, mutta nimeä nyt joitain S&P500-firmoja tai vaikka ihan Helsingin tai Tukholman pörssin firmoja, jotka tietojesi mukaan tuollaista harjoittavat?
Laitoin erikseen @Olli_Koponen:n lainaaman tviitin, jotta se näkyy kokonaan.
Aika villiä. 
Kiina-seikkailuni alkaa olemaan ohitse. Nyt on yhtiöistä jäljellä enää PingAn Insurance. Osinko-osakkeet China Mobile ja China Lilang lähtivät eilen vaihtoon. Juoksuaikana n. 50te-100te salkku tuotti kolmessa vuodessa 15te verojen jälkeen, eli riittävä suoritus vaikeassa laskumarkkinassa.
Pääsyy salkun likvidointiin on ollut Helsingin pörssin houkutteleva hintataso, OST tilin 50te lisäys 1/2024, sekä Nordnetin sijoitusvakuutuksen tuleminen markkinoille. 30% vero-etu syntyy vain Suomi-osakkeilla, joihin olen nyt vapautuneita varoja siirtänyt.
Omassa riski-tuotto analyysissä vero-edun ansiosta kahden 2023 heikoimmin tuottaneen markkinan, Kiina vs. Omxh, vaaka kallistuu siten jälkimmäisen puolelle.
Vähemmän yllättäen Kiinan antamat luvut ovat osoittautuneet optimistisiksi.
Ja tämäkin vielä. BKT:n kasvu ilmoitetaan reaalisena.
Kiina on deflaatiossa, joten “BKT-deflaattori” (eli hintatason muutos) itseasiassa paisuttaa kasvua. Oikea nimellinen kasvu oli myös päälle 4 %.
Tai jos mitataan BKT:ta dollareissa eikä heikentyneessä yuanissa, Kiinan talous surkastui.
Eikö Kiinan ilmoittamat tiedot muutenkin voi olla ihan, mitä vain… ajattelin, että tällaisia on todella vaikea ulkopuolisen seurata. 
Kiina aikoo lisätä kulutusta talouden elvyttämiseksi.
China’s top economic planner, the National Development and Reform Commission (NDRC), said on Thursday that it would take solid steps to bolster domestic demand and expand effective investment, as part of efforts to consolidate the improving trend of economic recovery in 2024.
En tiedä, miten näihinkään pitäisi suhtautua. Alla olevan tviitin linkin sisällöstä lainattua:
China’s economy grew by 5.2 per cent year on year in 2023, and some of its leading cities have already signalled their intentions for the year ahead
Nanjing, the capital city of Jiangsu province, and Guangzhou, the capital of Guangdong province, have fixed their 2024 growth targets at above 5 per cent
Samasta syystä ulkopuolinen voi ilmoitella mitä haluaa, koska kukaan ei voi tarkistaa faktoja.
Pitää siis vain pidättäytyä arvioimaan osasia jotka vaikuttaa länsitalouksiin, eli vientiä ja tuontia sinne/sieltä.
Kiinan suurin välitysyhtiö on kieltänyt shorttaamisen, “tietyistä syistä”.
Paul Krugmanin artikkeli, jossa analysoi Kiinan tilaa. Ei kovin pitkä, mutta sisältää hyvin linkkejä jatkolukemiseksi. Keskeinen pointti lienee se, että Kiinan keskusjohtoinen hallintomalli syventää ongelmia ja nykyiset talouden rakenteet estävät tarpeellisten uudistusten tekemistä, joka johtaa paheneviin ongelmiin.
Part of the answer is bad leadership. President Xi Jinping is starting to look like a poor economic manager, whose propensity for arbitrary interventions — which is something autocrats tend to do — has stifled private initiative.
But China would be in trouble even if Xi were a better leader than he is.
Henri Huovisen tviitti Kiinan markkinoista.
Äxättömiä varten kopsasin tviitin loppuosan.
Tässä on juttua tutusta aiheesta, eli Kiinalaisten osakkeiden myyntiaalloista.
He added that institutional investors had been cautiously buying some large Chinese technology stocks such as Tencent and Alibaba during the first few days of the year, but “within three or four sessions they were already underwater, so they decided to dump that — and retail investors followed”.
EDIT:
@Markku_Kurtti vastasi Henri Huovisen tviittiin:
(laitoin Markun lainaaman tviitin erikseen alle, jotta se näkyy kokonaan)
Henri Huovinen olikin kirjoittanut Salkunrakentajaan kiintoisan jutun, jossa on vähän pidemmin Kiinasta.
Kiinan talouden aktiviteetin heikentyminen on ollut laaja-alaista. Se on johtunut niin Kiinan kotimaisesta kulutuksesta kuin ulkomaankaupasta. Lisäksi kiinteistösektorin ongelmat ovat vaikuttaneet merkittävästi bruttokansantuotteen kehitykseen. Kiina on vajonnut deflaatioon heikon talouskasvun vuoksi. Kuluttajahinnat laskivat joulukuussa 0,3 prosenttia vuodessa.
Alaotsikot:
Tässä on Kauppalehden noin kolmessa minuutissa luettava juttu Kiinasta, joka ei ole maksumuurin takana.
Kiinan taloudessa on osa-alueita, jotka kasvavat. Pysähdys kiinteistösektorilla näkyy myönteisesti autokaupassa, johon ihmiset ovat käyttäneet kertyneitä säästöjään.
”Sähköautopuoli kasvaa hyvin nopeasti. [Sähköautovalmistaja] BYD on myyntiykkönen kaikista merkeistä. Ennen paikkaa piti erittäin pitkään Volkswagen. Kyse ei ole vain siitä. Myös polttomoottoriautojen myynti on kohonnut ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2017.”
ja
Samalla kun ulkomaiset yhtiöt kotiuttivat voittojaan ulkomaille, kiinalaisyhtiöt investoivat ja innovoivat. Joillain sektoreilla ulkomaisten yhtiöiden kilpailukyky on kokenut kolauksen.
Kilpailu on koventunut Kiinassa viimeisten kolmen vuoden aikana. Maassa on ollut aggressiivisia hintasotia, jotka selittävät myös deflaatiota.
Yritysten myyntivolyymit eivät ole välttämättä pudonneet – monella ne ovat nousseet – mutta marginaalit ovat paineissa.
Alaotsikot: